Glitz & Glam

Matkalla Pariisissa osa 2

Teksti:
Minna / Glitz & Glam

Jatketaan postauksia Pariisin matkastamme. Erillinen kosmetiikkapostaus vinkkeineen tulee matkakertomuspostauksien jälkeen. 😉

Ensimmäinen aamu Pariisissa alkoi minun sekoillessa kellonajasta. Hoin, että emme ehdi aamupalalle ja meikkasin tuhatta ja sataa. Kävimme hölmistyneen mieheni kanssa vain aamu-cappucinoilla hotellimme aulabaarin terassilla.

Hotellimme takapihalla oli pieni ja viihtyisä terassi. Muutaman pöydän lisäksi oli allas ja seinä, josta valui vettä.

Altaassa oli myös kaloja! :O Olisi ollut kiva nähdä takapiha ja allas kaikessa kukoistuksessaan, mutta tietenkään toukokuussa ei kukat ja kasvit olleet vielä täysin vehreinä niin suojaisessa paikassa.

Hörppäsimme cappucinot ja minä kysyin mieheltäni, että paljonko se kello jo on? Kuvittelin kellon huitelevan puoltapäivää, mutta yllätyksekseni mieheni tokaisi, että kymmenen. Minulla oli hätä, että ehdinkö kunnolla kierrellä kosmetiikkaliikkeitä ja nauttia rauhassa Pariisin vilskeestä, kun illalla piti olla juhlakunnossa ja menossa jokiristeilylle, Eiffel-tornille ja Moulin Rougeen.

Kävimme Forum des Halles nimisessä kauppakeskuksessa shoppailemassa… ei kun siis minä shoppailin, mieheni yritti kestää. Kaikki ostokset olivat kosmetiikkaa ja tämän kuvan minä vilautinkin jo teille. Pariisin ensimmäisen shoppailupäivän saalis. Kävin Sephoralla, MACilla ja Kikolla. Näistä jutuista kuitenkin sitten omassa postauksessaan. 😉

Shoppailujen ja lounaan jälkeen olikin aika palata hotellille valmistautumaan iltaan. Suihkuun, parempaa päälle ja minulla tietysti hommana meikata ja laittaa hiukset.

Olimme etukäteen varanneet ja maksaneet reissumme toisen päivän ohjelman PariisiLiput.fi -sivustolta. Vaihtoehtoja on monia ja monenlaisia. Suosittelen tutustumaan, jos Pariisiin olette matkalla. Liput tai oikeastaan ilmoittautuminen paikanpäällä tehtiin CityRaman toimistossa, josta linja-auto tuli hakemaan ryhmän. Linja-auto kuljettaa laiturille, josta illallisristeily lähti.

Linja-autokuljetus on kaikkialle, eli missään vaiheessa ei itse tarvitse kävellä, mennä julkisella tai taksilla seuraavaan paikkaan.

Oli pakko kuvata, kun minusta tuntui aivan älyttömän ahtaalta väliköltä mistä linja-auto meni. Huh!

Linja-autosta bongailin tuttuja nähtävyyksiä, kuten Louvren. Paljon ihmisiä, vaikka on perjantai ja kello on reilun kuusi illalla.

Jokiristeilijä odotti meitä laiturilla. Minä onneton en muistanut kuvata risteilijää ulkoa ollenkaan. Hyvä minä! 🙁

Oi, meillä oli kiva varattu pöytä.

Hieman viiniä ja vettä illallista odotellessa. Tästä ihana ilta ja elämys voikin alkaa…

Tässä kuvassa hieman näkee risteilijää. Laivaa tämä ei juurikaan muistuta, vaan oikeastaan pientä uivaa ravintolaa, mitä se itseasiassa onkin.

Olimme Amsterdamissakin illallisristeilyllä. Mukava tapa tutustua hieman kaupunkiin ja nähtävyyksiin. Amsterdamissa tosin oli hieman ”maalaismaisempi” meininki aluksella, kuin Pariisissa. Pariisin risteily on jonkun verrankin snobimpi.

Pariisi on täynnä toinen toistaan näyttävempiä rakennuksia ja historiaa. En tiedä juuri mitään rakennuksia, mutta kuvailin aina kaikkea kaunista ja mielenkiintoista.

Alkuruoaksi meille oli neljä pientä alkupalaa.

Ranskalaisen keittiön estetiikka on jotain omiaan verrattuna muihin eurooppalaisiin keittiöihin. Kaunista!

Nimiä näille tarjoiluille en valitettavasti tiedä, mutta voin kertoa mitä mikäkin oli.

Texmex tyyppinen alkupala, jossa paahdettu maissilastu, oliivitahna, tomaattisalsa ja guacamole.

Ilmeisesti kurkumalla (tai voihan se olla jopa sahramissa!) ja sitruunalla maustettu ravunpyrstö tartar -tahnalla (ilmeisesti) bambun lehti kupissa.

Hanhenmaksapateeta vadelmahillokkeella ja paahdetulla maalaisleivällä.

Kylmä tomaattikeitto ja ituja. En valitettavasti tunne ituja juurikaan, joten en tiedä minkä kasvin iduista oli kyse.

Alkuruoka oli hyvää. Ei parasta mitä olen syönyt, mutta kuuluu parhaimpien joukkoon. Olosuhteet ovat kuitenkin erilaiset, kuin tavallisella kiinteällä ravintolalla.

Käsittämättömän kaunis ja näyttävä silta patsaineen. Pariisin tietäjät varmaan tekevät ”palmfacea” itselleen. 😀 Risteily ei tosiaan ollut selostettu ja valitettavasti aikani ei ole riittänyt näin jälkikäteenkään tutkimaan Googlen avulla, että mitä kaikkea olen kuvaillut. 😀

Oli aivan mahtavaa nauttia illallista ja katsella tälläisiä rakennuksia samalla. Minä tietysti kuvailin, mutta en ruokailun aikana.

Yllättävän onnistuneita kuvia sain, vaikka liikkeessä olevasta risteilijästä kuvasin ikkunan läpi. Hieman heijastumia näkyy, mutta ei pahasti.

Varmaan vaikea arvata mitä näen?

Eiffel-tornihan se siellä taas.

Tuonne olimme menossa risteilyn jälkeen. Fiilis oli odottava ja jännittävä, sillä minä pelkään korkeita paikkoja, mutta tätä ei jätetä väliin!

Hupsansaa! Ajelehdimmeko New Yorkiin?! :O Vapaudenpatsas ja pilvenpiirtäjä…

Eiku, ollaahan me vielä Pariisissa. 😀

Kaikkihan tietävät, että New Yorkin Vapaudenpatsas on ranskatar. Ranskalaiset antoivat lahjaksi tuon yli 46 metriä korkean patsaan, joka katsoo New Yorkista Ranskan suuntaan ja kolme vuotta myöhemmin Pariisiin tehtiin pienempi, reilu 11 metriä korkea Vapaudenpatsas, joka nykyään katsoo New Yorkin suuntaan. Pariisissa on ja on ollut enemmänkin pienempiä Vapaudenpatsaita, mutta en tähän kirjoittele niistä enempiä.

Vapaudenpatsaalta aluksemme kääntyi takaisin laituria kohti. Söimme välissä pääruoan, mutta minäpä sitten unohdin kuvata sen. Noh, jos totta puhutaan, niin annos ei ollut yhtä kuvauksellinen ja herkullinen, kuin alku- ja jälkiruoat.

Jälkiruoka oli myös valikoima pieniä herkkuja.

Juustokakkua suklaisella pohjalla. En ollut aivan varma, että oliko kyseessä mango, mutta joku hedelmä kuitenkin.

Suklainen Crème brûlée, jonka pinnalla suklaalla kuorrutettua ”paukkukarkkia”! Käsittämätön yllätys, mutta aivan mielettömän hauskaa syödä ja antoi oman jujunsa Crème brûléelle. Tätä täytyy kokeilla jollakin tavalla itse.

Panna Cotta tyylinen vanilja- ja vadelmahyydyke.

Ja tietysti Macaron! Eli tuo pieni ja sievä mantelileivos.

Ihania pikkuherkkuja olivat kaikkia. Nams!

Aluksella oli myös kuvaaja, joka otti kuvia ja tietysti niitä sai sitten ostaa muistoksi. Halpoja eivät olleet, niin kuin ei juuri mikään Pariisissa, mutta tietysti muistoksi ostimme pari kuvaa. Yksi kuva olisi maksanut 20 euroa ja kaksi kuvaa maksoi 25 euroa.

Risteilyn päätyttyä linja-auto odotteli meitä ja matkamme jatkuikin kohti Eiffel-tornia.

Napsin jo tullessa kuvia tuosta 324 metriä korkeasta tornista.

Meillä oli tosiaan valmiiksi ostetut liput torniin, jolla pääsimme jonon ohi suoraan 2. kerrokseen. Tässä näyttää hiljaiselta, mutta tämän lasikopin toisella puolella oli aivan käsittämättömät jonot! :O Tietysti lippumme oli maksanut enemmän, kuin heidän, jotka jonottivat, mutta Pariisissa aikakin on rahaa. 😉

Lisämaksusta olisimme päässeet 3. kerrokseen, mutta minä en viitsinyt alkaa jonottamaan sinne ja korkeita paikkoja pelkäävänä tämä 120 metrin korkeus riitti jo. Eiffel-tornista Pariisi avautuu kaikessa upeudessaan.

Pitihän sitä pyytää miestä kuvaamaan minua, kun olen Eiffel-tornissa. Näytän rennolta ja pakko myöntää, että illallisen kanssa juodut viinit rauhoittivat minua hieman, mutta kyllä minä silti olin mieluiten selkä seinää vasten ja katselin horisonttiin.

Saanen esitellä… Paris!

Yllättävää oli, että tilaa riitti missä kuvailla. Ihmiset olivat ripeitä kuvailuissa ja alemmalla tasolla oli paljon tilaa.

Champ de Mars, eli yksi Pariisin puistoalueista.

Kerrotaan, että 3. kerroksesta näkee selkeällä säällä jopa 30 kilometrin päähän. Pariisi on suuri, sillä 2. kerroksesta Pariisi jatkui silmänkantamattomiin.

Terveisiä siis Eiffel-tornista! 🙂

Kaunista! Hieman erilaista, kuin täällä meillä Kouvolassa. 😀 Olen ollut hyppyrinmäellä ja ei sieltä ihan tälläisiä näkymiä avautunut.

Kokemus se tämäkin… auringonlasku Pariisin Eiffel-tornissa. Pakko sanoa, että romantiikka oli kuitenkin kaukana siinä väen tungoksessa, mutta silti erityinen hetki. 🙂

Valitettavasti tästä kuvasta ei oikein erotu nimet, jotka lukevat tornin 1. kerroksen parvekkeen ulkopuolella. Parvekkeessa lukee 72 ranskalaisen insinöörin ja tiedemiehen nimeä.

Jalat taas turvallisesti maanpinnalla. Ilta alkaa jo hämärtyä ja Eiffel-tornin valot syttyvät. Minähän olen vallan ranskatar tornin juurella. 😀 Yeah, right!

Siellä missä on turisteja, siellä on myös kaikenlaisia kauppiaita ja taskuvarkaita. Taskuvarkaista oli varoittavia kylttejä tornin läheisyydessä ja tornin hississäkin. Eiffel-torniavaimenperiä kauppaa yksi sun toinen nuori ja nopeajalkainen mies. Poliisien saapuessa kauppiaat ottavat jalat alleen ja juoksevat kuin Usain Bolt.

Ruusukauppiaita Pariisi on pullollaan! Ihan kyllästymiseen saakka. Sanoin aina miehelleni, että en halua ruusua, kun en jaksa kannella sitä ympäriinsä mukanani. Eiffel-tornilla törmäsimme varsin kiintoisaan tapaan myydä ruusuja. Nuori mies tuli ruusun kanssa ja ojensi sen meille. Minä erittäin kyynisenä tälläisiä kohtaan olisin jättänyt ottamatta, mutta mieheni otti ruusun ja ojensi sen minulle. Istahdimme penkille katselemaan tornia, kunnes ruusun ojentanut mies juoksi peräämme ja pyysi kahta euroa ruususta. Arvasin, että mikään ei ole ilmaista Eiffel-tornilla. 😀 Huomasin heti, että samainen mies valitsi seuraavan ”uhrinsa”. Hän valitsi aina liikkeessä olevan pariskunnan ja ojensi vauhdissa ruusun. Jos ruusu otettiin, niin hän odotti hetken ja juoksi sitten pariskunnan perään vaatimaan kahta euroa. Aikas ovela myyntitaktiikka. 😀

Kymmenen aikoihin alkoi olla pimeää ja silloin Eiffel-tornilla sai ihastella valonäytöstä, kun valot alkoivat vilkkumaan.

Odottelimme linja-autoamme, joka veisi meidät Moulin Rougeen. Odotellessa ihastelimme tornin valoja Pont d’léna nimisellä sillalla.

Moulin Rougelle päästessämme jouduimme jonottamaan jonkun verran. Jono oli pitkä, sillä me emme olleet jonon aivan hännillä ja silti olimme jonoon tullessa vielä ainakin 100 metrin päässä Moulin Rougelta.

Illan cabaret oli Féeria, joka on on ollut todella suosittu. Meidät ohjattiin pöydään ja siellä odotti shampanjat coolerissa. Pöytiinohjaaja/tarjoilija avasi pullon ja täytti lasimme. Aaah… tähän ihana ilta huipentuu.

Ostimme käsiohjelman, jolla oli hintaa 10 euroa. Huikein käsiohjelma ja musikaali, jonka olen koskaan nähnyt! Tanssijat olisivat voineet olla ammattitaitoisempia, mutta kaikki se muu oli niin huikeaa! En pysty edes sanoin kuvailemaan miten uskomattoman upeat lavasteet ja puvut show’ssa oli. Tietenkään esityksessä ei saa kuvailla, joten kuvitan hieman kertomaani parilla kuvalla käsiohjelmasta.

Mietin koko esityksen ajan sitä suurta työtä, jonka lavastajat, tarpeisto, puvustus, pukijat ja maskeeraajat ovat tehneet. Kunnian aina saa ohjaaja, koreografi, näyttelijät ja tanssijat, mutta minä annan tällä kertaa suurimmat aplodit näille vähemmän kunniaa saaville. Teatterilla työskennelleenä miettii sitä hurjaa hulabaloota, joka siellä näyttämön takana tapahtuu. Kuinkahan monta ihmistä siellä hyörii?

Voi sitä höyhenten, kimalluksen ja säihkeen määrää. Puvut olivat uskomattoman kauniita ja aina niin näyttäviä. Niukkoja toki, mutta se kuuluu cabaret-henkeen.

Show’ssa oli uskomattomia juttuja. Eräs tässä. Lattiasta nousi allas täynnä vettä ja käärmeitä. Tyttö heitettiin veteen ja hän ”taisteli” siellä hengestään käärmeitä vastaan. Ihan huikean näköistä ja hätkähdyttävää. :O

Teemoja oli lukuisia. Oli itämainen, oli sirkusta, oli pariisilaista muotia ym. ym.

Loppussa kunnon vanhaa cancan -meininkiä alkuperäiseen tyyliin.

Yksi päätähdistä, Galyna Kiktyeva esiintyi enimmikseen rinnat paljaina. Toki monet muutkin, mutta silti ihan jokainen ei ollut täysin yläosattomissa. Mietin monesti, että miten ”ihanaa” ne näyttelijät ja tanssijat ovatkaan pukea ja riisua tuollaisista asuista siellä näyttämön takana. 😉 Kiireessä ei todellakaan ole helppoa, kun kyseessä on monimutkaiset asut.

Tanssi- ja lauluesityksien välissä oli muutakin. Féeriessä esiintyy kansainvälisiä viihdyttäjiä. Vedet silmissä sai nauraa tai hengitystä pidätellen jännittää akrobaattien puolesta.

Féerien ”trailerin” voi käydä katsomassa täältä. Jos painat skip intro ja sen jälkeen video, niin näet pidemmän version trailerista. Linkkiä klikkaamalla alkaa vain intro. Saatte jotain käsitystä show’n spektaakkelimaisuudesta. Féerie on viihdyttävä, se on hauska, yllätyksellinen, huikea, jännittävä ja siinä on paljon kaunista katseltavaa jokaiselle. Pakko sanoa, että tanssi ei vain ole ihan niin dynaaminen, kuin olisin olettanut Moulin Rougessa esiintyvillä tanssijoilla. Olen nähnyt taitavempia ja tarkempia tanssijoita.

Mutta suosittelen ehdottomasti Féerietä, jos olet menossa Pariisiin! En usko, että petyt. Laulut ovat ranskaksi laulettuja, mutta huumoriesityksissa puhutaan englantia, jotka kyllä ymmärtää helposti.

Moulin Rougelta linja-auto kuljetti meidät hotellillemme. Oli aika mennä nukkumaan ja valmistautumaan seuraavaan päivään Pariisissa.

Pahoittelen, että postaus oli pitkä. Kiva, jos jaksoit lukea tämän loppuun. 🙂 Postaan vielä yhden postauksen reissustamme ja sitten tosiaan pääsemme itse asiaan, eli kosmetiikkashoppailut. 😉

Kuinkas moni on käynyt Eiffel-tornissa ja/tai Moulin Rougessa?

Ps. Muistakaa käydä osallistumassa Goldwell -tuotteiden arvontaan, jos joku ei vielä ole osallistunut. 😉 Arvontapostaukseen pääset tästä.

X