Glitz & Glam

Matkalla Pariisissa osa 3

Teksti:
Minna / Glitz & Glam

Reissumme viimeinen postaus, johon liitän mukaan lähtöpäivästämmekin muutaman kuvan.

Ensimmäinen kokonainen päivä Pariisissa meni ostoskeskusta kierrellen ja etukäteen varatun ja ostetun kierroksen parissa jokiristeilyllä, Eiffel-tornilla ja Moulin Rougessa. Toinen kokonainen päivä meni sitten fiilispohjalla. Suunnistimme aamupalan jälkeen kohti Rue de Rivolia, joka on Pariisin ehkä tunnetuin ostoskatu. Tiesin, että siellä on myös Sephora ja halusin vielä sinnekin.

Palaan tosiaan aiheeseen kosmetiikka seuraavassa, eli toistaiseksi viimeisessä Matkalla Pariisissa -postauksessa. Kuvassa Rue de Rivoli nimisellä kadulla sijatseva Sephora. Jeps, kävin sielläkin ostoksilla. 😀

Rue de Rivoli on pitkä ostoskatu! Se on noin kolme kilometriä pitkä ja kulkee itä-länsi suuntaisesti. Kadulta löytyy kansainvälisiä vaate- ja kosmetiikkaliikkeitä, mutta myös uniikkeja desing-vaateliikkeitä. Kivoja pieniä kahviloita on vieri vieressä. Kun en jaksanut kadulla kuvailla liikkeessä, niin kuvia kadusta minulla ei ole pahemmin. Aina suurissa kaupungeissa mietin kivan näköisten ja hyvällä sijainnilla olevien asuntojen hintoja. Paljonkohan saisi kaivaa kuvetta, että saisi kuvassa näkyvästä talosta asunnon ranskalaisella parvekkeella näkymä Rue de Rivolille? Öööh…. yksi, kaksi… monta euroa!

Päätimme kääntyä Sephoran jälkeen pois Rue de Rivolilta ja suunnata sinne Louvren suuntaan. Matkalla näimme kauniin kirkon ja pienen puistoalueen, johon pysähdyimme hetkeksi.

Kirkkoa vastapäätä seisoi vaikuttavan näköinen rakennus, jonka sisäpihan läpi oletimme pääsevän Louvrelle. En valitettavasti tiedä mikä tarkoitus rakennuksella on, mutta nimeltään se on Perrault’s Colonnade ja ranskalaisittain Colonnade de Perrault.

Lähistö oli täynnä houkuttelevia kahviloita ja puistoalue kukki kauniina. Oli niin kesäistä, vaikka ei todellakaan ollut niin kuuma, kuin mitä tässä viime päivät ovat olleet täällä Suomessa.

Niin… pitihän minusta ikuistaa kuva, kun onneni kukkuloilla kannan Sephoran paperikassia. 😀 Jo ekana iltana bongailin nuorilla tytöillä noita mustavalkoisia paperikasseja, joissa on punaiset nauhat kahvoina. Vain kosmetiikkahullu voi tuollaisia huomata Pariissa. 😀

Kuljimme Perrault’s Colonnaden läpi sisäpihalle, jossa avautui tälläinen näkymä.

Ilmeisesti allasta pidetään toivomuspaikkana, mutta mitenkään ihan hirveästi kolikoita ei kuitenkaan altaanpohjalla ollut. Ehkäpä allas siivotaan usein.

Upeita yksityiskohtia kaikkialla! Kuvia on niin paljon, mutta en viitsinyt ihan kaikkia postaukseen laittaa, sillä tämäkin postaus on pitkä!

Ooh… mikäs tunnettu nähtävyys se siellä pilkistää?

Louvren lasinen pyramidi. Todella paljon ihmiset kuvaavat niitä joidenkin mielestä muka-hauskoja kuvia itsestään nojailemassa tuohon pyramidiin.

Eli tuolta me kuljimme tänne Louvren sisäpihalle.

Tietysti otimme miehemme kanssa toisistamme kuvia Louvren lasipyramidin vierellä. Pahoittelut, että minussa ei ole muotibloggaajan ainesta, eli en osaa posettaa (enkä pukeutuakaan) tämän tyylikkäämmin. Mutta hei! Yritän kuitenkin, eikös se jo riitä? 😀

Ihmisiä on Pariissa kaikkialla ja ihmisiä on paljon! Tunnetut nähtävyydet vetää paljon turisteja paikalle. Vuonna 2011 Louvressa kävi 8,8 miljoona vierailijaa!!! Ihan käsittämätön luku! Jono Louvreen oli kamala ja olisimme joutuneet jonottamaan arviolta tunnin tai kaksi, ehkä kauemminkin. Kun olimme vain neljän päivän reissulla, niin emme raaskineet hukata aikaamme jonotellessa. Seuraavalla kerralla sitten Louvreen sisälle katsomaan Muna, eikun Mona Lisaa. Olen esiteinistä asti kuullut kommentteja, että näytän Mona Lisalta, joten pitäisi päästä katsomaan tuota maailman kuuluisinta kaksoisolentoani.

Louvrelta näkymä jatkui tälläisenä.

Arc de Triomphe du Carrousel on Napoleonille rakennettu riemukaari.

Riemukaaren luona oli mitä ilmeisemmin polttariporukka. Ensin luulimme moderniksi hääpariksi, koska morsiamen näköinen poseerasi valokuvauksessa oranssihousuisen pojan kanssa. Vähän ajan päästä hoksasin, että kyseessä on polttariporukka. Pariisissa näkee paljon hääkuvauksia kuuluisien nähtävyyksien läheisyydessä. Edellisenä iltana näimme Eiffel-tornin luona olevalla sillalla yhden ja tornin lähellä autotien risteyksessä toisen.

Tyttöporukka pyysi kuviin sotilaitakin, mutta rynnäkkökiväärein varustautuneet sotilaat eivät suostuneet. Oli kieltämättä hieman hämmentävää nähdä tuollaisia aseita katukuvassa.

Tästä enkelipatsaasta minulla ei ole mitään tietoa. Jospa kyseessä on veistos arkkienkeli Mikael (Michael), tällöin kuvassa olisi kaksi Mikaelia, sillä mieheni toinen nimi on Mikael.

Riemukaaressa!

Jestas, että Pariisissa on kaunista ja nähtävää!

Tästä alkaa vanhin ja tärkein Pariisin klassisista muotopuutarhoista, joka on nimeltään Jardin des Tuileries. Näettekö ihmismäärän? Huikeaa! Kaukana näkyy Ranskan tunnetuin riemukaari Arc de Triomphe, joka sijaitsee keskellä valtavan suurta liikenneympyrää. Emme millään jaksaneet lähteä kävelemään riemukaarelle, sillä kuvassa matka näyttää lyhyeltä, mutta se oli kaukana. Voin vain kuvitella miten suuri ko. riemukaari on, kun se näkyy näin kaukaa. Matka on noin 3 kilometriä ja se kulkee kauemmas hotellistamme.

Harmi, kun puiston altaat eivät olleet vielä vedellä täytettyjä. Kaunista silti.

Nythän täällä Suomessakin on jo vihreää, mutta toukokuun aivan alussa ei vielä ollut. Kuvassa näkyy muutamia puiston patsaita.

Kuvasin minä yhden syrjässä olevan patsaan.

Että sellainen monumentti tämä. Googlesta voi aina kurkkia, että minkä muistoksi tämä on.

Palaamme takaisin Rue de Rivolille, joka näkyy edessä poikittain kulkevana. Liikenteen keskellä kultainen patsas on Jeanne D’Arc -patsas. Patsaan oikealla puolella on CityRaman toimisto, eli mistä edellisenä päivänä lähdimme Pariisin kierrokselle.

Patsaita löytyy kaikialta.

Kuljimme pitkin Rue de Rivolia, pysähdyimme ostoksille ja kahville. Palasimme Louvren aukiolle ja kuljimme sen ohitse Seinen rannalle. Päätimme kävellä takaisin Seinen rantaa pitkin. Seisoimme Point du Carrousel -sillalla. Kuvassa näkyvä silta on Pont des Arts. Mieheni tiesi kertoa, että silta on pariskuntien silta ja se on täynnä lukkoja. Pariskunnat vannovat toisilleen rakkautta lukitsemalla lukon siltaan kiinni ja avaimet heitetään yhdessä jokeen. Oi, miten romanttista! 🙂 Lukkoja on paljon! Kuvassa ei valitettavasti näy lukkoja. Ne kimaltelevat hauskasti auringossa.

Kuljimme Quai Malaquais nimistä rantakatua pitkin. Kadulla on paljon vanhojen lehtien ja kirjojen myyjiä.

Nappasin muutaman kuvan näistä.

Olen käsittänyt, että keräilijät käyvät näissä ostoksilla, mutta varovainen saa olla, ettei tule huijatuksi. En ole ihan varma, että koskiko varoitus juuri näitä tai tämän kadun kauppiaita? Jostain luin aiheesta ennen reissuamme.

Ranskan instituutti, eli Institut de France.

Näimme yhden harvinaisemman auton matkalla. No ok, yksi Ferrari nähtiin myös, mutta se oli vain parkissa. Pariisin liikenteestä sanotaan tähän väliin se, että siellä ei ole liikennesääntöjä tai ainakaan kukaan ei noudata niitä. Liikennevaloja totellaan, mutta siinä se sitten oli. Sieltä mennään mistä mahdutaan ja ehditään. Meillä Suomessa kaistat ovat selkeitä ja kukaan ei käänny vasemman puoleisimmalta kaistalta oikeaan. Pariisissa näin tehdään. Ihan käsittämätöntä! Sitten taas rauhallisemmilla kaduilla siellä jäädään vaikka keskelle tietä ihmettelemään, eikä kukaan takana tööttää tälle haaveilijalle. Helsingissä saisi turpiinsa jos jäisi yksikaisteiselle tielle autonsa kanssa haaveilemaan. Ranskalaiset ovat siinä mielessä rauhaisampaa sakkia, mutta kyllä voimme Suomessa olla ylpeitä liikennesääntöjen noudattamisesta.

Kun palasimme takaisin hotellimme kulmille, oli katuun ilmestynyt tekstejä. Ensin luulin, että kyseessä on hehkutusta Ranskan uudesta homoavioliittolaista, mutta kyseessä onkin lain vastustus propagandaa. Juuri nyt uusi sukupuolineutraali avioliittolaki astui voimaan Ranskassa. Suomi saisi hävetä syrjivää lakiaan. Minusta kaikki olemme saman arvoisia ja onkin käsittämätöntä, että vielä 2013 Suomessa vanhoilliset kirkon lait sanelee valtion lakia.

Menimme hotellimme kattoterassille paistattelemaan päivää ja nauttimaan päivän ensimmäiset drinksut.

Mieheni päätti etsiä meille ravintolan illaksi. Hän käytti maailman yhtä kätevintä keksintöä, eli Googlea. 😀

Minä sitten kikkailin kameralla ja kuvailin.

Hih, minulla oli omaa kivaa. 😀

Ranskassa viini on halpaa, mutta olut kallista. Mieheni maistoi myös paikallista olutta, joka oli kuulemma ihan ok. Voitte kuvitella, että ranskalaisia oluita ei ole montaa vaihtoehtoa, kuten meillä Suomessa on suomalaisia oluita.

Mieheni löysin Googlen avulla hyvältä kuulostavan ravintolan, jonne teki pöytävarauksen. Valmistauduimme iltaan ja päätimme mennä syömään erittäin hyvin!

Ravintola sijaitsi Pariisin latinalaiskorttelissa, jonne oli lyhyt kävelymatka hotelliltamme. Matkalla ravintolaamme kuljimme vilkasta korttelin katua ja bongasin hauskan kylmätiskin erään ravintolan edessä.

Entisenä ravintolakokkina jäin tuijottamaan ja otin pari kuvaa. Tuollaisia minäkin olen valmistanut ja syönytkin. Voin sanoa, että ostereita en syö toiste! Yh! Ammattikoulussa meillä oli niitä ja tietysti piti sellaista sitten avaamisharjoittelun jälkeen maistaakin. Kamala, että teki pahaa koko illan. Suussa maistu merivesi ja tuntui, että se kummallinen limalöntti kiipeää kurkkua pitkin. 😀 Osterit ei ole mieleeni, mutta etanat, sammakonreidet, mustekala ja ravut ovat hyviä.

Milla kommentoi kuvaa, että hyi, mitä ötökkäruokia. 😀 Neiti tunnistaa äyriäiset ruoaksi, vaikka ei vesi herahtanutkaan kielelle.
Ravintolan nimi oli Le Reminet ja suosittelen ravintolaa lämpimästi! Ravintolan linkki on tässä. Viihtyisä, intiimi ja herkullinen ruoka! Ravintola on pieni, mutta suosittu. Saimme ilmeisesti varattua viimeisen vapaan pöydän. Ravintola on kaksi kerroksinen ja meidän pöytämme oli kellariholvissa. Minä aina arvostelen ravintolat myös WC-tilojenkin mukaan. Vaikka Le Reminetissä ei ole suurta naistenhuonetta, niin pieni WC on sievä ja siisti. Lisäksi on kynttilöitä ja kädet kuivataan oikeisiin pieniin käsipyyhkeisiin, eli frotee-pyyhkeisiin. Pyyhkeet ovat pieniä ja ne on rullattu ja sidottu kauniisti astiaan. Käytön jälkeen asiakas laittaa pyyhkeen ”pyykkikoriin”.

Söimme viiden ruokalajin maistelumenun. Oikeastaan menumme oli 7 ruokalajia, sillä ensin keittöstä tuli snapsilasin kokoinen ”tervehdys” tattikeittoa, joka oli herrrkullista. Aperitiiviksi otimme tietysti shampanjaa. Laitan tähän englanniksi mitä valitsin listalta, sillä en jaksa kääntää niitä suomeksi ravintolasanastoon. Ok, olen sen verran laiska näin massiivista postausta tehdessä. 😛

Alkuruoat:

Artichoke terrine with smoked breast of duck and duck liver carpaccio, crispy comté cheese,hazelnut and truffle vinaigrette sauce 

Prawns in orange and shellfish emulsion, lettuce heartsand beets salad, citrus fruit sauce 

Pääruoat: 

Roast scorpionfish and see bream, fishsoup emulsion, soft potatoe, croutons and multicoloured carrots with “aioli” sauce 

Veal saltimbocca stuffed with Serranno ham and comté cheese, preserved potatoes and artichokes with its creamy emulsion 

Pääruokien jälkeen tuli juustovati, jolta sai valita kaksi juustoa, jotka tarjoilija annosteli lautaselle, jossa oli salaatinlehtiä, balsamico-siirappia ja pähkinöitä. En millään muista mitä juustoja otin, sillä olin tuossa vaiheessa nauttinut useamman lasin viiniä monen ruokalajin kanssa, enkä varmasti olisi muistanut muutenkaan.

Juustojen ja Portviinin jälkeen oli jälkiruoan aika, joka minulla oli:

Creamy coconut mousse and lime biscuit, chocolat cone with strawberry ginger ice cream, lightly salted “gavotte” crackers 
 
Ruoka-annokset olivat tietysti pienempiä tälläisessä maistelumenussa, mutta ei mitään järjettömän pieniä. Jokainen annos oli kaunis taideteos ja kuten menusta näettekin, niin lisukkeita oli paljon jokaiselle pääraaka-aineelle. Ranskalaisen keittiön juppailua. Ah, rakastan ranskalaista keittiötä. Paljon raaka-aineita, paljon makuja ja niin kaunista. Maistelumenu maksoi 62 euroa, mikä minusta on edullinen. Juomat tietysti vielä päälle. Teimme melkoisen laskun, mutta tämä oli viimeinen iltamme ihanassa Pariisissa ja tämä oli se Grande Finale. Mahtavaa! En millään kehdannut kaivaa ravintolassa kameraa esiin ja alkaa kuvailemaan annoksia, sillä ravintola oli pieni ja tunnelmallinen. Sen verran jokaisella bloggaajalla pitää olla tilanneälyä, että missä kuvataan ja missä ei kuvata. Tämä oli se paikka, jossa annetaan muille rauha ja nautitaan itse ihanasta illasta oman kullan kanssa. Kuvat annoksista olisi ollut kiva muisto, mutta se ei vain ollut minusta soveliasta.

Tarjoilijat olivat palvelualttiita ja ystävällisiä. Pidin myös siitä, että ruoka ei tullut liian nopeasti. Ehti valmistautua seuraavaan kokemukseen. Ei tullut sellainen olo, että meidät haluttaisiin nopeasti ulos, jotta pöytä vapautuisi. No, tuo ruokalajien määrä vei tunteja. 😉 Kun olimme nauttineet mahtavan illallisen, niin päätimme vielä suunnata katsomaan yöelämää. Kello oli puoliyö ja ilta lämmin.


Päätimme mennä ihastelemaan Notre Damen kirkkoa. Eikö olekin upea kuva? Todella spooky ja hieman surrealistisen näköinen.


Kirkon edustalla oli katsomotyyppinen penkkirivistö, jossa istui aika paljonkin väkeä kirkkoa ihastellen. Päätimme istahtaa sinne ja eipä aikaakaan, kun ruusukauppias tuli taas kiusaamaan. 😀 Mieheni sitten sanoi, että hän ostaa naiselleen koko kimpun 15 eurolla. Siinä sitten tingittiin ja lopulta kauppias myi kukat. Minä sitten miehelleni, että kiitos, mutta en tee näillä mitään, kun me lähdemme huomenna kotiin.


Muutaman metrin päässä istui pariskunta ja ajattelimme, että annamme ruusut heille, jos he ovat vaikka kauemmin Pariisissa.

Pariskunta olikin paikallisia tai no ei ihan paikallisia, mutta Pariisin lähistöstä. En valitettavasti muista nimiä, koska minulla on huono nimimuisti, viiniä pohjalla ja ranskalaiset nimet.

Jäimme juttelemaan heidän kanssa, joka oli ihan parhautta! On aina mielenkiintoista tutustua paikallisiin ihmisiin ja vaihtaa ajatuksia. Minä kuvailin kirkkoa ja mieheni joi viiniä tapaamamme pariskunnan miehen kanssa, sillä heillä oli ranskalaisittain viinipulloja mukana ja joivat viiniä kirkkoa ihaillen.

Paikalle saapui naispuolisen ystäviä ja juttelimme heidänkin kanssa. Meitä pyydettiin mukaan yökerhoon ja olisimme lähteneetkin. Meitä nauratti, kun kolme myöhemmin tullutta miestä varoittelivat minun miestäni, että kyseessä on gay club. No ei se miestäni olisi haitannut, vaikka hänellä kuulemma olisi vientiä siellä. ;D Loppujen lopuksi kävikin niin, että halusimmekin mennä nukkumaan, sillä seuraavan päivän kotiin matkustamisesta ei selviäisi hengissä, jos vielä ilta jatkuisi. Me päätimmekin lähteä nukkumaan. Hotellillamme olimmekin hieman puoli kahden jälkeen.

Aamulla tuntui virheeltä se jälkiruoka shampanja ja pari muuta ylimääräistä lasillista viiniä, jotka nautin illallisella. Harvoin juovalle tämäkin tuntui. Aamupalalla onneksi huojunta helpotti ja kahvi vähän virkisti.

Oli aika pakata tavarat ja luovuttaa huone. Jätimme matkatavarat vielä hotellin säilytykseen ja suuntasimme suklaakauppaan, jonne mieheni halusi päästä.

Maison Georges Larnicol on suklaan ystävien paratiisi. Nettisivut löytyvät tästä.

Upeita taideteoksia!

Lääh, lääh! 😛

Hintaa näillä suklaisilla taideteoksilla oli reilun pari kymppiä.

Olisi ollut hauska ostaa Millalle tuliaisiksi joku tälläinen, mutta emme olisi saaneet sitä ehjänä kotiin kuitenkaan, joten ihailimme ainoastaan.

Myynnissä oli valmiita herkkulaatikoita tai herkut sai itse pussittaa. Näettekö nuo valtavat marengit vasemmassa laidassa?

Macaroneja!

Tässäkin liikkeessä on paljon katseltavaa.

Katsoin näitä kukkia lähempää ja huomasin, että kyllä! Ruukku on suklaata, tuo ruukussa oleva ”sepeli” on kanssa suklaata.

Ihania!

Näytän suklaapuodin ostokset sitten kosmetiikkapostauksen yhteydessä, sillä tämä postaus on jo liiankin massiivinen! :O Pahoitteluni siitä.

Kiertelimme vielä hetken Pariisissa ja sitten päätimme lähteä hotelille ja hieman voipuneessa olossa teimme päätöksen, että menemme taksilla lentokentälle, sillä matkalaukun kanssa on tuskaa metrotunneleissa kulkea. Päräytimme taksilla lentokentälle ja matka kotiin saikin alkaa.

Kotimatkasta ei juurikaan ole kerrottavaa. Tein vielä viime hetken ostoksia lentokentän tax freessä. Kotiin oli ihana tulla. Kello oli yksi yöllä, joten lapsemme olivat jo nukkumassa ja päästimme mummon kotiin. Oli ikävä lapsia, mutta oli vielä maltettava aamuun asti.

Matka oli ihana. Olimme mieheni kanssa väsyneitä, mutta onnellisia. Sydämemme jäi Pariisiin ja kaipaamme sinne takaisin. Seuraavalla kerralla sitten niitä paikkoja ja nähtävyyksiä, joihin emme tällä kertaa ehtineet. Kokemuksemme ja näkemämme oli vain pintaraapaisu Pariisista, sillä siellä on niin paljon kaikkea. Suosittelen Pariisia kaikille, joita kiinnostaa muukin, kuin rantalomat. Itse olen kaupunkilomista kiinnostunut, joten minulle tämä oli huikean mahtava kokemus.

Lähipäivinä vielä se viimeinen ja varmasti ehkä odotetuin postaus Pariisista, eli kosmetiikkapostaus. 😉

Kesäistä viikkoa kaikille ja au revoir ma chère!
Ranska on niin kaunis kieli!

X