Glitz & Glam

Meidän joulumme 2015

Teksti:
Minna / Glitz & Glam

Täällä jälleen! Kaksi blogilomapäivää meni. Minä laitoin läppärini makuuhuoneen hyllykköön ihan lomateloille. Vähän sometin kännykälläni ja kommentteja julkaisin, mutta muuten olin joululomalla. Teki hyvää minulle. 🙂

Miten teidät pyhät meni? Meillä ihan mukavasti. Aatonaattona pääsimme miehen kanssa jo vähän puolenyön jälkeen saunaan ja siitä sitten kahden kieppeillä nukkumaan. Mitä valmiimpia olimme joulua vastaanottamaan, sitä flunssaisemmaksi minä itseni tunsin. Tiesinkin tämän jo etukäteen – stressi helpottaa, flunssa iskee. Ja niin siinä sitten kävi, että jouluaattoon heräsin räkätaudissa. Olen edelleen kipeä, joten postaan vain kepeästi meidän jouluaatostamme.

joulu

Aattoaamuna heräsimme kinkun tuoksuun. Meillä perinteisesti kuusi tuodaan sisälle aatonaattoyönä ja sitten aattoaamuna se koristellaan. Lapset katselivat Joulupukin Kuumaa Linjaa, kun isi aukaisi kuusenkynttilöitä solmusta.

joulu1

Pientä levottomuutta oli heti aamusta ilmassa. Odottava tunnelma oli käsin kosketeltavissa. Meidän pikkumiehelle tämä oli ensimmäinen joulu, kun hän tiesi mitä illalla tapahtuu. Olihan hän nyt päivää vaille 3-vuotias. Isosisko oli kertonut paljon juttuja ja ehkä jotain oli muistissa viime vuodesta. Ymmärrys on aivan toista luokkaa 3-vuotiaalla, kuin 2-vuotiaalla.

joulu4

Kuusi (tai siis pihta) sai koristeet suitsaitsukkelaan, kun lasten kanssa kolmistaan koristelimme. Isin hommana on laittaa kynttilät ja tähti, kun me muut ripustellaan muut koristeet. Vähän pallomainen pihta tänä vuonna, mutta ihan sievä siitä sitten tuli koristeltuamme sen. Ei ehkä kaunein pihta, mitä meillä on ollut, mutta ehkä söötein.

joulu5

Päädyin kolmantena vuotena peräkkäin punaiseen jouluun ja karkkikeppeihin. Minullahan on ollut tapana vaihdella joulun väriä ja nyt on kolmatta vuotta peräkkäin punaista, valkoista ja hopeaa. Täytyy myöntää, että nyt tuli sellainen fiilis, että ensi vuonna on jotain muuta. Olisiko vuosien tauon jälkeen vaikkapa turkoosia ja pronssia? Tai mustaa ja valkoista?

joulu2

Äidin pienet apurit saivat karkkikepit hyvästä työstä. En sitten tiedä mistä moinen myrtsi ilme jäbällä? Olen varmaan antanut käskyjä, jotta saadaan hyvä kuva. Ihan ei nuo miespuoliset aina tykkää naisten ohjeistuksista tällaisissa asioissa. 😀 

joulu3

Karkkikeppien jälkeen oli sitten joulupuuro. Poikkeuksellisesti emme olleet appivanhempieni luona joulupuurolla. Esikoisemme vetäisi puurot huiviin sellaisella vauhdilla, että heikompaa hirvittäisi. Kinusi vielä isin lautaselta lisää, kun oli niin nälkä. Että näin meillä. 😀 Mantelit olin sujauttanut molempien lasten lautasille. Kaiken kisman halusin minimoida (flunssassa ei vaan jaksa sitä). Siitä yhdestä helkkarin mantelista voi tulla iso juttu, kun nämä kaksi sille päälle sattuvat. Sisarusrakkaus, ah se ihanan suloinen viha-rakkaussuhde.

Tonttu oli käynyt terassilla ja tuonut paketit lapsille, jotta jaksavat paremmin odottaa iltaan joulupukin tuloa.

joulu6

Voi niitä onnen hetkiä, kun lahjakasseista löytyy just ne suurimmat toiveet!

joulu7

Yli kaksimetrinen tuhajalkainen oli tytön toive. Hän on ihan kahjona pehmoleluihin, ja mitä suurempi pehmo, sen ihanampi.

joulu9

Oli kuulemma Citymarketin asiakkaat naureskelleet miehelleni, kun hän tämän jättipehmon kanssa mennä jolkotti. Yli kaksimetrinen tuhatjalkainen toisessa kainalossa jotenkin sullottuna ja toisessa kädessä ostoskori.

joulu8

Pikkumiehen malttia kysyttiin, kun hän istui vielä aamupalapöydässä, kun sisko bongasi lahjakassit terassilta ja kantoi sisälle. Jäbä ei saanut nousta pöydästä ennen kun lautanen oli tyhjä. Voi sitä täpinöintiä, kun pääsi vihdoin omaa kassia avaamaan…

joulu10

Se into oli aivan mieletön!

joulu11

Ja mikäs sieltä lahjakassista löytyikään?

joulu12

PAAVO PESUSIENI!!!

joulu13

Tässä vaiheessa kaikki kuvat olivat enemmän ja vähemmän tärähtäneitä, kun ei niin paljon liikkuvasta kohteesta saanut niin hämärällä tarkkaa kuvaa.

joulu14

Nämä olivat ne ykköslahjat molemmilla. Toki illalle oli tiedossa kaikkea mahtavaa, kuten autorataa ja Draculaura-nukkea, mutta nämä olivat kuulemma ne ykköstoiveet. Paavo Pesusieni jouduttiin tilaamaan Saksasta asti, koska Suomesta emme löytäneet Paavo-pehmoa.

Voi, että kaikki tämä lasten ilo on niin… ihan sydän pakahtuu. Ennen lapsiakin meillä vietettiin joulua, koska minä olen jouluihminen. Mutta kyllä vain nämä kaksi epeliä tuovat jouluumme aivan uuden twistin ja sisällön. Ihan parasta!

Lumiukko -elokuvan ja joulurauhan julistuksen jälkeen lähdimme isän ja veljeni haudalle viemään kynttilää. Oli mieltä lämmittävää nähdä, kuinka veljeni ystävät edelleen käyvät aattona edesmennyttä kaveria muistamassa. Monesta pojankoltiaisesta on kasvanut mies ja isäksikin jokunen on ehtinyt tässä vuosien saatossa. Silti siellä he edelleen porukalla kynttilöiden kanssa haudalle marssivat. Tälle isosiskolle tuli siitä lämmin tunne sydämeen. Veljelläni oli mahtavia ystäviä. Haudalta sitten palasimme takaisin kotiin jouluruokien viimeistelyyn, paistoon ja esille laittoon.

joulu17

Kun tein kattausta joulupöytäämme, alkoi minun kunto romahtaa. En millään jaksanut tämän enempää panostaa kattauksessa, sillä tämäkin otti koville. Kuvailutkin olivat raskaita. Romahdin hetkeksi sohvalle lepäämään.

joulu15

Äiti, hänen miesystävä ja mummoni tulivat meille iltaa viettämään. Onneksi mummoni toi monia ruokia tullessaan, jotka hän oli jo kotona valmistanut ja äiti auttoi minua keittiössä.

joulu16

Lämmin glögi pienellä terästyksellä oikeasti helpotti oloani. En tuntenut oloani enää yhtä kipeäksi, vaikka toki olo oli aika keskeneräinen. Kuitenkin niin hyvä, että pystyin laittamaan itsekin ruokia tarjolle. Oliko taika kenties siinä ”lisäaineessa” vai lämpöisessä juomassa?

joulu19

Joulupöytämme on hyvin perinteikäs. Minä rakastan jouluruokia. Aina on oltava kinkku, joka tulee paistaa vähän kuivaksi, jotta se ei maistu liikaa sialle. Lisäksi joululaatikot tulee tehdä itse, koska ne ovat maukkaampia. Rosolli ja sienisalaatti ovat myös ehdottomat. Kylmäsavulohi syötiin tänä vuonna mummoni leipoman mallasleivän päällä, sillä äitini askarteli cocktail-kokoisia lohileipiä. Uutena juttuna meillä oli mieheni itse savustama lohi ja lähiseudullamme valmistettu hirvisalami, jota söimme maalaisleivän ja karpalohyytelön kanssa. Valmiit leivät olivat käteviä yöpalaksi, koska niitä aina jää vähän yli jouluaterialta.

Syöminen oli jälleen niin perinteikästä, että vedin överit. Joka joulu teen sen saman, vaikka aina vannon, että lopetan ajoissa. En taaskaan malttanut.

joulu20

Jouluruoan jälkeen alkoikin piinaava odottelu. Pikkumies viihtyi hienosti, kun sai pelailla isomummon tabletilla. On muuten aivan käsittämätöntä, miten nuo pienet ihmiset omaksuu elektroniikan käytön välittömästi. Niin meni palapelin kasailu tabletilla, kuin vanhalla tekijällä. Miksipä ei menisi, kun kieli keskellä suuta tekee?

joulu21

Isompi lapsi sitä vastoin ei meinannut pysyä sukkapöksyissään. Odottavan aika on yhtä pitkä, kuin tuhatjalkaisen vartalo.

joulu22

Spotifysta valittiin vielä niitä tuttuja joululauluja, joita oli suunniteltu joulupukille laulettavan.

joulu23

Koittihan vihdoin se aika, että joulupukki saapui! Hieman myöhässä, sillä nykypukki käyttää Petterin sijaan navigaattoria, ja koska kännykkä hajosi joulupukilta, niin hänellä oli vaikeuksia löytää perille. Onneksi puhelinluettelosta löytynyt kartta oli pelastanut.

Pikkumies halusi laulaa pukille Joulupukki, Joulupukki -laulun. Se oli erittäin vauhdikas esitys, sillä laulaja ei pysynyt hetkeäkään paikoillaan, vaan juoksi pientä ympyrää samalla, kun hoilasi Joulupukki, joulupukki, valkoparta vanha ukki…

joulu24

Neiti oli sitä mieltä, että kaikki laulaa tuon saman laulun, eikä joulupukki jaksa sitä aina kuunnella, niin hän haluaa laulaa Joulupuu on rakennettu.

joulu26

Pienen jutustelun jälkeen pukki vihdoin päästi lapset itse asiaan, eli lahjojen jakoon. Meidän eskarilainen osaa jo lukea, joten hän toimi pukin apusilminä. Pikkumies bongasi vain Salama McQueen -paperiset lahjat ja totesi niiden olevan hänelle. Yksi Autot -hahmojen papereissa oleva lahja oli oikeasti äitini miesystävälle, eikä poika millään meinannut uskoa, että se on Mikalle, eikä hänelle.

joulu27

Lahjojen jakamisen jälkeen lapset lauloivat vielä Tuiki, tuiki tähtösen ja menivät samaan kuvaan joulupukin kanssa. Kumpikaan ei pelännyt pukkia, eikä suuremmin jännittänyt. Kovin olivat reippaina ja sosiaalisia joulupukille.

Kun joulupukki jatkoi matkaansa, alkoi hillitön lahjojen availu! Tästä vaiheesta ei minulla kuvia olekaan, kun siinä oli äidinkin oltava apuna ja kerättävä lahjakääreitä ja -nauhoja sitä mukaan, kun lahjoja avautui. Isompi kiljui ääneen lahjoja, joita sai. Oli monta toivetta toteutunut, mutta nekin, jotka eivät olleet toivomuslistalla, olivat iloa aiheuttavia. Pienemmällä oli ihastuttavan rauhallinen tyyli. Hän olisi jäänyt leikkimään aina avatun lahjansa kanssa. Siinä joutui sitten vähän patistamaan, että avataanpas nämä kaikki nyt ja leikitään sitten.

joulu18

Joulu meni rauhallisesti rakkaiden ympäröimänä. Lasten riemu on aina vaan niin koskettavaa katseltavaa. Itsekin sain muutaman paketin. Niistä kerron sitten joskus myöhemmin. Nyt kipeänä en saanut aikaiseksi kuvailla joululahjoja, joita sain.

Kun lapset menivät leikkiensä jälkeen nukkumaan, me aikuiset kaivoimme pelikortit ja pelasimme ristiseiskaa kolmeen asti yöllä. Oli tosi kivaa istua vain rauhassa ja pelata korttia. En muista koska viimeksi olemme pelanneet korttia. Liian harvoin on aikaa tällaiselle. Joulu aina aiheuttaa hieman valmisteluja ja työtä, mutta minusta se on aina sen arvoista.

Miten teidän joulu meni? Sairastuiko joku muukin just jouluksi? Löysikö kaikilla joulupukki perille? Minua kiusasi flunssa, jonka vuoksi huomasin, että kuvasin aika vähän tästä joulusta. Kuvasin vain ne ”pakolliset”, mutta en yhtään ylimääräisiä. Nyt minä jatkan toipumista tästä räkätaudista, mutta blogi on palannut takaisin arkeen.

Mukavia välipäiviä kaikille joululomailijoille!

Seuraa minua Facebookissa, Instagramissa, Bloglovin´ssa, sekä Youtubessa

X