Glitz & Glam

Meidän perheen joulu 2012

Teksti:
Minna / Glitz & Glam

Heipsan hei kaikille!

Glitz & Glam on viettänyt hiljaiseloa viikon verran. Syynä on se, että joulunpyhinä meille tuli sitten lähtö synnärille. 😉 Tämän päiväisessä postauksessa kerron jouluaatostamme, joulupäivästämme ja Tapaninpäivästä, joka oli minun ja vauvan kotiutumispäivä.

Jouluaatto

Aamu alkoi perinteiseen tapaamme kuusen koristelulla. Tänä vuonna Milla on jo niin iso tyttö, että koristelu sujui vaivatta ja hän tosiaan omasi silmää koristeiden sijoittelun kanssa. Kaikki koristeet eivät tänä vuonna olleet yhdessä samassa oksassa.

Ai, että on kivaa!!!

Tietysti äiti auttoi hieman koristeiden laittamisessa. Kuvissa näkyy minun masuni päivää ennen synnytystä. 😉 Oli aika tukala olo jo!

Kuusi valmis ja Millakin on saanut vaihdettua yöpuvun hienompiin vaatteisiin. Joulumme väreiksi tänä vuonna sitten tuli valkoinen, hopea ja hieman violettia.

Joka vuotiseen tapaan lähdimme aamupuurolle appivanhempieni luokse. Kuvia olisi meistä, mutta en viitsi julkaista kuvia, koska en ole kysellyt julkaisulupaa mieheni perheeltä. Meitä on tosiaan paljon puolisoineen ja lapsineen. 🙂 Ihania kuvia, kun meitä on toista kymmentä puurolla suuren pöydän äärellä.

Appivanhempien luota lähdimme hakemaan äitiäni mukaan haudalle. Viemme aattona yhdessä kynttilöitä isäni, vaarini ja pikkuveljeni haudalle. Viimeiset vuodet on myös veljeni kihlattu ollut mukana. Valitettavasti nykyää hän vie kynttilän ”appiukkonsa” lisäksi kihlattunsa haudalle. 🙁

Haudalta suuntasimme meille laittamaan joululaatikoita uuniin ja kynttilöitä sytyttämään.

Tunnelmallisempi kuva kuusesta.

Ööh… huomaako, että jollakin on muurahaisia pöksyissä? 😀 Ihan ”hieman” oli levoton lapsi, joka odotti joulupukkia.

Odottavan aika palkittiin ja joulupukki saapui! Tänä vuonna joulupukkina oli Millan setä, eli mieheni pikkuveli Tuomas. Tuomas oli aivan mahtava joulupukki, vaikka ikää hänellä on vasta 17 vuotta. 🙂 Tuomas osaa ja uskaltaa heittäytyä ”rooliinsa”. Millan ensimmäisenä jouluna oli oma veljeni. Veljeni kuoleman jälkeen parina vuonna pukkina toimi veljeni ystävä, joka nyt lopetti joulupukkina kiertelyt oman lapsensa kasvettua sen verran isommaksi, että halusi olla aaton kokonaan kotona.

Lahjojen jaon jälkeen Milla ei enää jännittänyt niin paljoa, joten uskalsi käväistä pukin sylissäkin. 🙂

Mieheni kävi ostamassa parran ja peruukin Kouvolan Grimasilta ja nuttu löytyi Kuusankosken pilailupuoti Piliksestä. Minä hieman maskeerasin joulupukkia autotallissa. 😀 Vaalensin kulmakarvoja Grimasin valkoisella vesivärillä (Water Make Up) ja punasin posket punaisella poskipunalla.

Kun pukki lähti, niin alkoi hillitön pakettien availu. 😀 Milla tykkää vaatelahjoista, mutta ihan OMG -kohtaukset aiheuttivat Tähkäpää Barbi, kitara ja Barbi -nukke keittiösetteineen. Jokainen lahja oli mieleinen ja sai aikaan ilon kiljahduksia. Olen aina rakastanut joulua, mutta kyllä oman lapsen myötä joulu on muuttunut vieläkin ihanemmaksi. 🙂

Meidän perheen vanhin ”lapsi” innostuu myös joulusta. 😀 Vilma tutkii äipän ja isin pakettia…

Tietysti joulupukki muisti myös Vilmaakin omalla paketilla. Vilma odottaa, että pääsee avaamaan sen…

Ja tästä lähtee…

Mitä täällä on?

Oijoi… herkkuja!

No jopas on tontut paketoineet tiukkaan! AUKEA!!!

NAMIIIII!!! Omnomnomnoms!

Äitiäni taitaa hieman jännittää, että mitähän hänen suuressa paketissa on. 😀 Äiti sai lahjaksi meiltä Partyliten kynttiläsomisteita, Partyliten kynttilöitä ja paljon hiustuotteita.

Isi pääsi heti leikkimään Millan kanssa. 😀

Sellainen oli meidän jouluaatto. Minä ahmin liikaa jouluruokaa ja oloni oli entistäkin tukalampi. Kävimme väsyneinä aikaisin nukkumaan ja onneksi kävimme, sillä seuraava aamu kun koitti hieman erilaisissa merkeissä…

Joulupäivä

Heräsin joulupäivän aamuna, kun minulla tuntui hieman kivuliaita supistuksia. Kello 7.00 aloin rekisteröimään ne paremmin ja puoli tuntia torkuin sängyn pohjalla. 7.30 minun oli pakko nousta ylös, kun en pystynyt enää rentona makoilemaan. Herätin mieheni ja annoin hänelle varoituksen, että saattaa olla nyt lähdön aika. Menin suihkuun ja katsoin vielä KOKSin (Kotka sairaala) nettisivuilta ohjeita, että kuinka tiuhoja niiden suppareiden tulikaan olla, että pitäisi lähteä. Siellä luki 5-10 minuuttia ja minulla olikin enää vain 3 minuuttia väliä. Kivut kasvoivat ja menin herättää miestäni, että hitsit, nyt se taitaa syntyä. Mieheni soitti äidilleni, että tulisiko se Millan vahdiksi, kun me lähdemme sairaalaan. Klo 9.00 lähdimme ajelemaan Kotkaan, jonne tosiaan ajaa meiltä tunnin. Matkalla minä vaikeroin jo aika paljon. Mieheni sanoi minulle, että arvaa vaan tekisikö tässä kuskina mieli painaa kaasua vielä enemmän? 😀 Minä uskon sen! Sanoin, että nou hätä, ei se tänne synny, mutta kivut alkaa olemaan kovat.

Sairaalalla olimme klo 10.00. Aluksi minut laitettiin käyrille. Noin puolen tunnin kuluttua siirryimmekin synnytyssaliin ja minä aloitin ilokaasun hengittelyt. Tässä synnytyksessä ei ilokaasu minua helpottanut juuri ollenkaan. Muistan, että Millan synnytyksessä ilokaasu auttoi paremmin. Pyysin epiduraali puudutuksen. Anestesialääkäriä odotellessa aika tuntui pitkälle. Kun lääkäri saapui antamaan minulle helpotusta, niin minä sitten vedin sellaiset pöllyt ilokaasulla, että hyvä kun olin tajuissani enää. 😀 Pelkään piikkejä aivan hirveästi! Ilokaasun pöhnässä se on minulle helpompaa. ;D

Minusta on yksi ainut kuva sairaalasta. En halunnut kuvia itsestäni, mutta yhden pyysin miestäni kuvaamaan. Katsoin jälkeen päin tämän kuvan kellonajan ja se on 1 tunti ja 20 minuuttia ennen vauvan syntymää otettu. Kuvassa olen puudutettuna ja ilokaasu pöllyssä. 😀 En minä muuten ihan noin hyvinvoiva ollut, mutta en minä nyt hirveän tuskissanikaan ollut.

Ponnistusvaihe alkoikin melko pian kuvan ottamisen jälkeen. Olin aika voimaton jo siinä vaiheessa, mutta pakkohan se oli vain jaksaa.

Tässä on meidän ”Jesse Kristian”. Nimi on meidän vitsimme, kun poika syntyi 25.12., eli meidän oma Jeesus Kristus. ;D

Eli poikavauvamme syntyi 25.12. klo 14.15. Mitat pojalla olivat 52 cm ja 3890 g.

Onnellinen ja väsynyt isi.

Isi ja nyytti <3

Synnytys oli helppo, vaikka ei se koskaan helppoa ole. Minä olin kunnossa ja en joutunut edes tikattavaksi. 🙂 Olin sen verran hyväkuntoinen, että istuin jo 1-2 tuntia synnytyksen jälkeen. Olin oikeasti valmis vaikka lähtemään kotiin. 😀

Pikkuinen nyyttimme nukkuu <3

Siirryimme vauvan kanssa osastolle. Mieheni lähti illalla takaisin Kouvolaan Millan luokse, josta tosiaan oli tullut isosisko.

Tapaninpäivä

Koska minun vointini oli hyvä ja vauvan kanssa kaikki sujui hyvin, eli imettäminen, hoitaminen jne. Niin kyselin henkilökunnalta, että voisimmeko kotiutua? Olin toista kertaa synnyttävä ja vauvalla kaikki hyvin, joten he päästivät meidät lääkärintarkastuksen ja hyväksynnän jälkeen. Tietysti meidän piti palata vauvan kanssa sitten perjantaina tarkastukseen, koska tarkastusta ei voinut tehdä vielä siinä iässä.

Oli ihanaa päästä kotiin Millan luokse! Oli ihanaa päästä ahmimaan jouluruokaa, sillä synnytys vei paljon energiaa ja nouseva maito tekee nälkäiseksi. Sairaalan ruoka on niin kevyttä, että se ei tunnu riittävän. 😀 Muistan kuinka nälkäinen olin Millankin syntymän jälkeen ja silloin en päässyt sairaalasta näin nopeasti.

Isosisko oli aivan täpinöissään pikkuveljestään ja tietysti halusi veikan syliinsä.

”Voi, kun se on niiiiiin pieni”.

Voi, siinä on äidin ja isin kullat <3 Isosisko on niin ylpeänä.

Arki on lähtenyt mukavasti käyntiin. Toki niitä normaaleja vatsavaivoja ja yöheräämisiä on ollut, mutta viime yönä nukkui meidän koko perhe hyvin. Pikkumies nukkui yhtä soittoa 00.00-6.00. Sitten heräsi syömään, jonka jälkeen jatkoi vielä aamu kymmeneen asti unta. Ihanaa oli nukkua! Hieman on zombimainen olo minulla ja miehelläni, koska päivällä on aina jaksettava antaa aikaa myös Millalle. Mutta kyllä tämä tästä. 🙂 Ihanaa aikaa elän tällä hetkellä! <3 Olen niin onnellinen ja kiitollinen minun terveistä ja kauniista lapsistani.

Vielä en lupaa postauksia joka toiselle päivälle, kun hieman on vielä ”pakka sekaisin” arjessa, mutta kun tässä itse oppii uusiin rytmeihin ja muutenkin arki normalisoituu, niin säännöllinen postaustahti jatkuu. 😉 Monta postausta odottelee kirjoittajaansa.

Minna ja hänen perheensä toivottelee kaikille Glitz & Glamin lukijoille oikein ihanaa uutta vuotta 2013!!!

X