Avautumisia

Minkälainen asiakas sinä olet?

3.11.2014 Teksti: Minna / Glitz & Glam

Tämä aihe on hautunut minulla pidempään, mutta sain vihdoin kimmokkeen tästä hupijutusta ihan kirjoittaa siitä. Halusin kirjoittaa siitä minkälainen asiakas minä olen kosmetiikkaosastolla ja mitä olen kohdannut asiakkaana ja asiakaspalvelijana. Shoppailen jonkun verran kosmetiikkaa ja työskentelen kauneusalalla, että myös toisinaan konsulenttina tavarataloissa. Olen työskennellyt asiakaspalveluammateissa 15-vuotiaasta asti. Tästä syystä tämä aihe kiinnostaa minua.

Suomalainen nainen ei omien sanojensa mukaan tarvitse apua. Olen itsekin sen tuhat ja yksi kertaa vastannut myyjän kysymykseen, että ei kiitos, minä vain katselen. Se on kuin automaattisesti ohjattu lause meidän sisällemme. Se tulee suustamme ajattelematta silloin, kun emme konkreettisesti tiedä mitä haluamme. Olemme vain katselemassa, mutta useinhan on niin, että mieli tekisi jotain kivaa, jolla piristää itseään. Eikö vain? Emme vain tiedä mitä haluaisimme?

Minusta on hieman hassua sanoa myyjälle, että en oikein tiedä mitä haluaisin, kun en oikeasti tarvitse mitään, mutta nyt vain tekee mieli kokeilla jotain uutta. Olen kyllä joskus vain sanonut myyjälle, että myy minulle jotain kiinnostavaa.

Silloin kun tiedämme mitä haemme, osaamme sen monesti ottaa itsekin hyllystä. Paitsi silloin, kun olemme selektiivisien merkkien osastolla. Siellä emme voi täysin vältellä kontaktia myyjän kanssa. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu vahvasti omatoimisuus ja kyllä minä itsekin pärjään -mentaliteetti. Me nyt vain olemme sellaisia. Myyjän näkökulmasta mietittynä hän ei oleta automaattisesti asiakkaan olevan tietämätön kosmetiikasta tai siitä mitä asiakas tarvitsee. Myyjän ensisijainen tehtävähän on tietysti saada myytyä. Näin se vaan on. Se on hänen työtehtävänsä ja hän saa siitä palkan työnantajaltaan, joka tietysti haluaa tehdä voittoa. Jokainen tietää ja ymmärtää miten systeemi maailmassa toimii. Myyjän tehtävä on myös auttaa asiakastaan tuotevalinnoissa ja kertoa käyttövinkkejä. Hyvä asiakaspalvelija oikeasti kuuntelee asiakastaan ja pohtii hänen tarpeitaan, hän samaistuu asiakkaaseensa.

Minä tykkään palvelusta. Olen aina ollut valmis maksamaan hieman korkeampia hintoja, jos saan tuotteen lisäksi hyvää ja kohteliasta palvelua. Koska olen tehnyt vuosia asiakaspalvelutyötä, niin olen siinä hyvin kriittinenkin, mutta samaan aikaan ymmärtäväinen. Tiedän, että myyjä ei voi sille minkään, jos hän ei pääse palvelemaan minua, koska hänellä on jo asiakas palveltavana. En siis tuohdu siitä ja poistu ovesta kovaäänisesti huutaen vieväni rahani kilpailevaan yritykseen.

Ymmärrän myyjän kiireen. Enhän minä ole siellä ainut asiakas. Kuitenkin toisinaan törmään välinpitämättömyyteen. Onneksi tämä on harvinaisempaa, mutta sitäkin sattuu. En nyt mainitse yksityiskohtaisesti, mutta erään brändin tiskillä on sattunut näitä, että kolme myyjää yhdessä meikkaa yhtä asiakasta tai toisiaan ja niitä paria muuta asiakasta, jotka kaipaisivat palvelua, eivät saa edes tervehdintää. Messuillakin sattui muutamalla pisteellä, että kukaan ei tervehdi, kukaan ei tule tiedustelemaan, että voisiko olla avuksi tai haluaisinko kuulla tuotteista? Tuohan kun kuitenkin on messujen päätarkoitus. Huomioin tällaiset asiat ja minulle niistä jää huono mielikuva. En asiakkaana kuitenkaan tahdo kerjätä palvelua, koska se ei ole asiakkaan tehtävä. Jos katsekontakti ei tuota tulosta vapaana olevista myyjistä huolimatta, niin poistun vähin äänin.

En muista, että olisin koskaan saanut todella huonoa palvelua. Vähän heikkoa kyllä, mutta en aivan luokatonta palvelua muista. Olen sitä mieltä, että se on myös omasta asenteesta kiinni, mutta ei se hyvä asenne aina auta. Joskus voi sattua kohdalle asiakaspalvelija, joka on väärällä alalla tai yksinkertaisesti hänellä on se huono päivä ja mitta täynnä jostakin asiasta. Hän on saattanut saada hetki sitten jonkun asiakkaan syyttä suotta silmilleen. Asiakaspalvelijakin on ihminen ja ihmistä kohdellaan, kuten toivoisit itseäsikin kohdeltavan. Tämä olisi aika hyvä muistaa ihan jokaisen. Asiakaspalvelija ei ole se, jonka niskaan kaadetaan omat patoumat ja stressin aiheet. Valitettavasti olen kyllä ollut asiakkaan sylkykuppina. Jokainen asiakaspalvelija on varmasti ollut. Vaikka kuinka yrittää parhaansa tehdä, niin joskus valitettavasti palvelutilanne on lähtökohtaisesti mahdoton. Yleensä tilanne syntyy siitä, kun asiakas pettyy. Tarjouksessa oleva shampoo on loppuunmyyty tai hänen lempparisämpylänsä ovat loppuneet. Nämä tilanteet lähtevät yleensä hyvin pienestä. Hyvä asiakaspalvelija ottaa asiakkaan vakavasti ja yrittää selittää tilanteen. Hän tarjoaa korvaavaa tuotetta ja yrittää kaikin mahdollisin keinoin pehmentää pettymystä. Toisinaan on vain niin, että mikään ei riitä. Loppujen lopuksi asiakaspalvelija kuuntelee teennäinen hymy huulilla, kuinka aikuinen ihminen käyttäytyy, kuin kaupan lattialla kiukutteleva pikkulapsi. Onneksi itse olen hyvin harvoin joutunut kohtaamaan tällaista, mutta toisille asiakaspalvelijoille se on arkea. Ei kai kukaan halua tulla haukutuksi työpaikallaan asiasta, jolle itse ei voi minkään?

Hyvässä asiakaspalvelutilanteessa olen asiakkaana päätynyt ostamaan enemmän, kuin aluksi meinasin. Onko se nyt hyvä juttu, kun tuhlaa enemmän rahaa, kuin piti? No se ei periaatteessa ole, mutta olen saanut tilanteesta jotain muuta. Jos päädyn shoppailemaan enemmän, niin tuolloin myyjä on ollut hyvä. Hän on osannut omalla intuitiollaan lukea minusta minkälaista palvelua haluan.

Tiedän, että olen helppo asiakas. Minut saa kyllä ostamaan. Silti yllättävän harva myyjä huomaa tätä puolta minusta. Palan halusta, että myyjä esittelee minulle uutuuksia, kiinnostavia tuotteita ja suosittelee värikosmetiikassa sävyjä, joita en ole osannut ajatella itselleni. Jep, olen ammattilainen, mutta joskus itselleni sokea. On jotenkin virkistävää, kun kosmetiikkamyyjä rohkaisee kokeilemaan jotain sävyä, jonka olen kokenut itselleni vieraaksi. Kuvassa näkyvä Benefitin Rockateur -poskipuna on juuri sellainen. En olisi sitä ostanut ilman Sephoran myyjää. Nyt ko. poskipuna on yksi suosikkejani ja ahkerassa käytössä.

Onhan kaupoissa helppo testailla testereillä omalle iholle sävyjä, mutta onhan se silti eri asia, kun myyjä suosittelee ja jopa näyttää niiden käytöstä kasvoilla.

Kuva: Sofia Virtanen

Vaikka olen ammattilainen, niin silti joidenkin tuotteiden kohdalla mielellään kuulen parhaimmat käyttövinkit ja haluan saada asiantuntevalta myyjältä inspiraatioita kokeilemaan jotain ei niin tuttua ja turvallista.

Mutta miksi ihmeessä niin harvoin minulle sattuu myyjä, joka tekisi lisämyyntiä? Kuinka moni innostuu vastaamaan myöntävästi kysymykseen: tarvitko vielä muuta? Tietysti silloin, jos mielessä on jotain mitä tarvitsee. Minulla kun harvoin on, koska tarpeita ei välttämättä ole, mutta olisi kiva, jos myyjä jättäisi tuon kysymyksen väliin ja vain alkaisi esitellä jotain kiintoisaa. Jos asiakas ei halua kuunnella enempää, niin kyllä sen siitä huomaa. En välttämättä osta sillä kertaa, mutta se saattaa jäädä mieleeni ja palaan myöhemmin asiaan, kun tarve tuotteelle syntyy.

Tätä minä kaipaisin enemmän, kun olen asiakkaana. Siitä syystä asiakaspalvelussakin yritän antaa asiakkailleni aina jotain ekstraa. Eli oli se asiakas tavaratalossa ostoksilla tai istumassa meikkituolissani, niin kerron hänelle jotain vinkkejä ja suosituksia.

Minkälainen asiakas sinä olet? Kaipaatko omaa rauhaa vai pidätkö myyjien huomiosta? Entä minkälainen oli paras ja pahin asiakaspalvelutilanteesi? Minusta olisi niin kiehtovaa kuulla tästä. Kun työskentelen konsulenttina tavarataloissa, niin työhöni kuuluu tulla kysymään, että kuinka voin olla avuksi tai voisinko olla avuksi? En tee sitä ketään kiusatakseni, ketään kytätäkseni tai tuputtaakseni, vaan olen aivan oikeasti siellä myös asiakkaiden apuna. Joskus onkin käynyt niin, että olen tullut muutamalle teistä lukijoista esittämään voinko olla avuksi -kysymykseni. Työpäivä menee joutuisasti, kun pääsee palvelemaan asiakaita ja tyytyväinen asiakas on aina tavoitteeni.

Kommentit (37)

Kiitos Marisa! 🙂

No itsekin olen ajatellut, että palvelun taso olisi parantunut, mutta samaisesta kommentista mieleeni juolahti, että olen myös vanhempi nykyään. Siinäkin voi olla yksi syy. Mutta on varmaan tasokin parantunut, sillä kilpailu on kovempaa ja kivijalkaliikkeiden täytyy kilpailla myös verkkokauppojen kanssa. Henkilökohtaisen palvelun tulee olla ensiluokkaista.

Menee varmasti vähintään yksi sukupolvi ennen, kun näistä käsityksistä päästään kokonaan eroon. Onneksi nykyään nainen poliisina ja mies kosmetiikkamyyjänä on mahdollista. 🙂

Tänä päivänä ei ole edes Stockalla varaa tuollaisiin. Ihan älytöntä käytöstä myyjiltä. Luulen, että ko. henkilöt eivät enää työskentele asiakaspalvelualalla, ellei henkistä kasvua ole tapahtunut roimasti. Tosi kurjaa, että viitsivät teini-ikäiselle käyttäytyä noin.

Me suomalaiset koemme niin herkästi olevamme liian rahvaita tai huonoja tiettyyn kauppaan, ravintolaan tai johonkin muuhun viihdepaikkaan. 🙁 Sääli! Olin itsekin joskus aikoinaan hieman sellainen, mutta hieman yli parikymppisenä sisäistin, että hitto vie! Olen riittävän arvokas minne vain. 🙂

Mä rakastan kosmetiikkaliikkeissä kiertelyä, varsinkin ulkomailla voisin viettää niissä aikaa tuntitolkulla vain tutkimassa valikoimaa. Tämän teen miluiten yksin, ilman seuraa tai myyjän apua.

Kuitenkin, jos olen vailla esim jotain tiettyä, odotan palvelua. Mikäli hyvästä palvelusta huolimatta en etsimääni löydä, saatan ostaa jotain muuta kiitokseksi myyjän ajasta (esim kynsilakanpoistoaine, vanulaput tms).

Henkilökohtaisesti ärsyynnyn helposti ammattitaidottomista myyjistä. Minusta myyjän tulee kouluttaa itseään jatkuvasti ja pysyä kartalla esim ihan jo siitä mitä oman liikkeen valikoimiin kuuluu. Samaten asiakkaan aliarvioiminen pännii. Joskus kun on heti keskustelun alussa tullut ilmi kummallekin osapuolelle, että tiedän jostain tuotteesta myyjää enemmän on myyjä kassalla vielä turvautunut johonkin yhdrntekevään ulkoaopeteltuun markkinointisontaan.

Jotenkin osasin olettaa minä tarkoitit. Kirjoitin tuosta oikeastaan sen vuoksi, että aika moni käy lukemassa myös näitä kommentteja. Tavallaan halusin siihen selventää, että miksi esimerkiksi kaikissa Sokoksissa myyjät eivät tunne Lorkun tai Goshin kaikkia tuotteita.

Mutta joo… sitä tapahtuu kanssa, että myyjä sanoo, että sellaista ei ole olemassa, koska sitä ei ole heidän valikoimassa. 😀 Minulle kävi niin 1,5 vuotta sitten lentokentän tax freessä. Halusin Lancômen Teint Idole Ultra 24H -meikkivoiteen sävyssä 005. Tyttö väitti, että sellaista ei ole. Sanoin, että kyllä on, koska olen sellaista käyttänyt. 😀 Hän meni miesmyyjältä kysymään. Mieheni oli sitten kuullut heidän keskustelun, jota en nyt tänne kirjoita. 😉 Miesmyyjä tuli kertomaan minulle pahoitellen, että heiltä ei ko. sävyä löydy. En lähtenyt tyhjin käsin. Miesmyyjä antoi hyvää palvelua ja ostin monta tuotetta. 🙂 Nuori tyttö varmaan oppi, että ei ne asiakkaat aina mielikuvitustuotteita kysele. 😉

Ymmärrän pointin, mutta pahimmillaan vastaan on tullut tilanteita jossa myyjä on väittänyt ettei heidän valikoimiin esim kuulu joku tuote ja olen sen sitten itse hyllystä hakenut. Tätä ei olla siis vaivauduttu tarkistamaan koneelta ensin. Olettaisin siis, että myyjän pitäisi olla tietoinen liikkeen valikoimista, vaikka ei itse tuotteista osaisikaan niin kattavasti kertoa.

Ja tosiaan, useammin kuin kerran on tullut tilanne, että olen itse kertonut myyjälle jonkin tuotteen ominaisuuksista ja osoittanut näin tietäväni tuotteesta etukäteen muutakin kuin mainoksissa luvattua. Kuitenkin maksutilanteessa, kun ostopäätös on jo tehty, myyjä on saattanut heittää jonkun todella kornin mainoslauseen, joka on kyseisessä tilanteessa täysin tarpeeton. Mutta tässä on ehkä kuitenkin enemmän kyse tilannetajusta/sen puutteesta.

Yhdessä tietyssä liikkeessä yhden tietyn myyjän osalta näitä on tullut useamman kerran vastaan ja häntä nykyään välttelenkin jos liikkeessä asioin. Pahimmillaan kyseinen myyjä on yrittänyt myydä minulle väärän värisen Lancomen luomiväripaletin, väittäen kahta eri väriä täysin samaksi vaikka värisokeakin olisi huomannut eron niissä.

Joo, ulkomailla on kiva katsella yksikseen, kun valikoima on erilainen. Toki jossain vaiheessa on mukava saada apuakin, jos jotain meinaa ostaa. Mutta on myös kiva kuulla niistä tuotteista jotain. Tukholman Sephorassa kiinnostuin monesta brändistä (vaikka en ostanut), kun myyjä kertoi niistä.

Voi ihana tuo ostat kiitokseksi. 🙂 Eihän niin tarvitse tehdä, mutta ymmärrän kyllä miksi teet niin. 🙂

Tuo on vähän kaksi piippuinen juttu joiltakin osin. Minuakin harmittaa, jos tiedän myyjää enemmän tuotteista (kyllä, näitä tapahtuu paljon), mutta onhan se ymmärrettävää. Kosmetiikka on myös minun työtäni ja olen kauneus-/kosmetiikkabloggaaja. En velvoittaisi ketään tekemään työtään omalla vapaa-ajallaan. Työnantajan tulee antaa työajalle sitä lisäkoulutusta tai mahdollisuutta siihen. Kosmetiikka uudistuu jatkuvasti ja kaiken aikaa tulee niin paljon uusia brändejä ja tuotteita, että on varmasti haastavaa pysyä mukana. Mutta pitäisi pyrkiä pysymään perässä. Ymmärrän kuitenkin, jos kaikesta ei ole heti sitä suurinta tietoutta ja osaamista, sillä eihän kukaan meistä halua tehdä työtään 24/7. Siksi työnanatajan tulisi parantaa mahdollisuuksia siihen, jos vaikuttaa, että jossain tietyssä liikkeessä kaikkien myyjien osalta päivitys tietouteen olisi tarpeen. Edullisempien ja markettimerkkien osalta tuotekoulutus on vähäisempää. Siksi ne edullisempia ovatkin. Niistä ei voida odottaa suuria tietouksia, koska maahantuoja ei järjestä myyjille koulutuksia samoissa määrin, kuin selektiivisiin. 🙂

Just heräsin huonolla tuulella nähtyäni työunta 😀 Siinä asiakas omalla toiminnallaan hankaloitti ja hidasti asiakaspalvelutilannetta ja lopulta tunki tiskin taakse ja loukkaantui, kun pyysin poistumaan sieltä.
Tämä voisi (ja on tapahtunutkin) ihan oikeasti monta kertaa.
Itse asiakkaana otan tarjotun avun vastaam, tai pyydän sitä omatoimisesti tarvitessani.
Vastaan ”kiitos katselen vain” lähinnä vain kun en etsi mitään tiettyä. Saatan toki olla katselemassa jotain tiettyä kiinnostavaa esimerkiksi jossakin blogissa ollutta tuotetta, mutta myyjän läsnäolo luo paineita tuotteen ostamiselle. Katselen mielummin omatoimisesti, koska minulle tulee huono omatunto, jos en ostakaan tuotetta ja myyjä on nähnyt vaivaa sen myymiseksi.
Tuputtamisen koen myös kiusallisena. Viimeksi tätä tapahtui hotellin aulabaarissa. Heti alettiin myydä kampanjatarjouksessa ollutta viinipulloa, mutta halusimme väin lasilliset ja kysyin baarimikolta suosituksia, jonka perusteella tilasimme 16cl mieltymyksiimme suositeltua viiniä. Baarimikko jatkoi tuputtamista vedoten siihen, että pullo sitä kamppisviiniä olisi maksanut vain euron enemmän kuin nämä kaksi 16cl lasillista. Mua rupesi vähän ärsyttämään, joten tilasinkin lopulta vain 12cl lasilliset sitä kalliimpaa viiniä. Sanoimme jo heti alussa, ettei meidän ole tarkoitus nyt humaltua ja että lasilliset riittää.
Lisämyynti on ok ja täysin ymmärrettävää, mutta pitäisi kyllä osata lukeakin asiakasta ja tilannetta. Ei tämä nyt niin vakava tilanne ollut, ettenkö enäää asioisi ko paikassa, mutta tilanne pulpahti nyt mieleeni pohtiessani asiakaspalvelutilanteita.
Toinen todella epämiellyttävä tuputtamistilanne tapahtui ollessani 15-v ja menin urheiluliikkeeseen katselemaan uimapukuja. Keski-ikäinen mies palveli kovin auliisti, tyrkkäsi syliini kasan uikkareita ja lähes tuuppi kohti sovituskoppia ja tarjoutui makutuomariksi. En sovittanut mitään ja hipsin tilaisuuden tullen pois liikkeestä.
Oma tyylini on vähän tunnustella ja toki tarjota lisämyyntinä tuotteita, mutta uskon kyllä, mikäli asiakas sanoo ei kiitos. Lisämyynnin toteuttamistavassakin on eroja.
Puhelinmyyjän työ olisi minulle painajainen.

-Tiltu

Just pari tuntia sitten vastasin lehtimyyjälle. Minua onniteltiin, kun olin vastannut asiakaskyselyyn ja siitä minulle oli kertynyt 70 euron etu käytettäväksi. Olin vähän veemäisellä tuulella, kun hetki oli tosi paha. Kysyin, että mihin kyselyyn olen vastannut? Hän siellä sitten selitti siitä jotain. Sanoin, että en ole vastannut yhteenkään asiakaskyselyyn. Myyjä änkytti toisessa päässä ja heitti, että jokin puhelukysely. Vastasin, että en ole sellaiseenkaan vastannut. Hän yritti sivuuttaa asian, joten päätin päästää hänet tiukasta tilanteesta ja sanoin, että en ole kiinnostunut, kiitos vain.

Tiedän sen ihmisen tekevän työtään, mutta toivoisin näiden markkinointikikkoja keksivien luopumaan tuollaisesta, jossa myyjä laitetaan valehtelemaan. 🙁

Mä luulen, että sitä työtä ei kestä nykyään kukaan pidempään ja siksi uusia haetaan jatkuvasti. Ennen puhelinmyyjät saivat tehdä rehdimpää työtä, selkeillä pelisäännöillä.

Joo joskus keskeytän ja kysyn lehtimyyjältä että mitä se maksaa. Tällöin yleensä myyjä jatkaa sitä paperista luettua p*skaa ja keskeytän uudelleen, mutta mitä se maksaa OIKEESTI.
Hauskaa on, kun tosi usein lehtimyyjät puhuvat murtehella aaarghhhh :D.
Oon kuullut, että lehtimyyjän on pakko selostaa koko homma, vieressä saattaa olla vaikka esimies kuuntelemassa. Siksi sanonkin heti alkuun ”Ei kiitos, hyvää päivän jatkoa”. Joskus alkavat tinkaamaan vastaan. Kerrankin eräs tapaus tiedusteli syytä ja sanoin, etten töiltäni ehdi. Siihen tuli vastaukseksi ”No täytyy olla iloinen että on töitä…” 😀

Kai noita sitten joku ostaa, kun niin kovasti myyjiä rekrytoidaan.
-Tiltu

Tuo on varmasti tyypillinen syy, miksi apua ei haluta. Ei haluta vaivata, jos ei ostakaan mitään. Vaikka myyjänä tiedän, että ei se ole ostovelvollisuus, jos myyjän apua käyttääkin. Silti asiakkaana itsekin ajattelen hieman noin. 😀

Jep, tuo on ollut tuputtamista pahimmillaan. :O Kyllä se yksi kerta riittää. Kamppistarjoukset kannattaa ilmaista asiakkaalle, mutta jättää siihen. Ei asiakas ole yksinkertainen, että rautalangasta tarvisi vääntää. 😀

HYIIII! Et tietysti tehnyt ilmoitusta tuosta tapauksesta, mutta olisi kyllä ollut paikallaan. Kyllä minäkin 15-vuotiaana sain töissä vanhemmilta miehiltä hyvin ällöjä kommentteja ja pahimmillaan pientä lähmintää. Yleensä kuitenkin vain vihjailevia kommentteja. En koskaan tehnyt ilmoitusta. Osasin pitää puoleni, mutta olin niin asiakaspalvelija, että en edes laukonut suustani mitä ajattelin. 😀

JOO! En ikinä selviäisi puhelinmyyjän työstä. Pakko myöntää, että heitä kohtaan olen kyllä toisinaan inhottava. 🙁 Mutta se ei ole henkilökohtaista. En jaksa kuunnella sitä paperista luettua liibalaabaa. Myös asiakkaiden älykkyyden loukkaaminen on raivostuttavaa. ”Olette voittaneet arvonnassa tai olette olleet uskollinen asiakas… saatte ilmaiseksi vuoden lehdet kiitoksena… liibalaaba…. mutta maksat vain postikulut, jotka ovat 5,50 € / lehti.”

Juu, ei näin! Kerran kimpaannuin, kun kuukauden olisin saanut kokeilla verkkopalvelua… ILMAISEKSI! Vain rekisteröitymismaksu olisi mennyt, joka oli 4,90 €. Siis oikeasti! 😀

On harmillista, miten monet asiakkaat kokee tuon ”Voisinko olla avuksi?” -lausahduksen jotenkin ahdistavan hyökkäävänä, kyttäävänä tai että nyt-on-pakko-ostaa-jotain-kun-se-tuli-kysymään-voi-ei. Se kuuluu meidän työhön, ihan yhtälailla kun marketin kassalla kysyvä kysyy plussakortin perään. On tietenkin mulle myyjänä ookoo, että asiakas haluaa vain katsella tuotteita ja mietiskellä ja olla rauhassa. Teen sitä myös itsekin, yleensä aina – tosin johtuen siitä että itsekin olen kosmetiikkaliikkeessä ammattilainen ja sarjat/tuotteet ovat tuttuja. (Paitsi parit muutamat.) 🙂
Mutta silti pidän siitä seikasta, että minut huomioidaan, oli sitten liike mikä tahansa. Se, että mut huomioidaan liikkeessä, tuntuu hyvältä. Ja tietenkin myös vaadin sitä, olenhan itse asiakaspalvelija.

Joskus on tullut mentyä liikkeeseen, jossa myyjät eivät edes tervehdi. Sen huomioi heti ja pidän sitä huonona asiakaspalveluna. En uskaltaisi mennä pyytämään apua, jos sisääntuloani ei millään tavalla huomioida. Etten vaan häiritse heitä. 😀

Tämä oli todella mielenkiintoinen postaus, hatunnosto sinne! Oon itsekin sekä asiakaspalvelija että asiakas, joten tässä oli monta sellaista kohtaa mihin saatoin itsekkin samaistua.

Oon todella helppo asiakas. Katselen kyllä mielelläni itsekseni, ja kehtaan kyllä sanoa sen myyjälle jos sitä kysytään. Pyydän kuitenkin myös rohkeasti apua, ja mulle on todella helppo lisämyydä-välillä kysyn niitä lisätuotteita itsekkin. Vihaan, VIHAAN tosin sitä että myyjä vaan kysyy ”tarvitsetko muuta” koska se ei ole lisämyyntiä. Silloin tyydyn niihin tuotteisiin mitä olen ollut ostamassa enkä edes yritä johdatella myyjää. Olen todella uskollinen niille liikkeille joista olen saanut hyvää palvelua, ja niihin palaan mielelläni. Jos taas saan useamman kerran jostain huonoa palvelua, kävelen jatkossa ohi. Parasta ja pahinta tilannetta en kyllä muista 😀

Ilona vei sanat suustani. 🙂

Kiitos! 🙂

Sama! Oon itsekin uskollinen niille liikkeille, joista olen saanut hyvää palvelua. 🙂 Oli sitten kyseessä kännykkä- tai kenkäkauppa.

Jep, se ei ole lisämyyntiä, että kysytään tarvitko muuta ja kävellään samaan aikaan kassaa kohti. Ollaan samanlaisia asiakkaita. ;D

Mä oon itse juuri tommonen ”mä vaan kattelen”-tyyppiä, koska useimmiten oikeasti olen vain katselemassa, enkä aikeissakaan ostaa mitään 😀 Pitäisi ehkä useammin kysyä myyjältä että mitä uutuuksia teillä on ja mitä suosittelisit, tulisi tosiaan ehkä kokeiltua jotain ihan uutta 😀

Eikä se väärin ole. 🙂 Kyllä niihin kauppoihin saa mennä vain katselemaan ja swatchailemaan. Apuansa tarjoava myyjä vain tuntuu monista suomalaisista vaivaannuttavalta ja tunkeilevalta. Harmi, kun myyjä tosiaan ei halua olla tunkeileva, vaan tekee oman työnsä.

Kysy ihmeessä. Olen huomannut konsulenttina, että moni asiakas on saanut paljon uutta tietoa ja vinkkejä, kun ovat vain antaneet tulla palvelluksi. 🙂 Kosmetiikkablogeja lukevat kyllä tietävät esim. pohjustajista, mutta ei kaikki blogeja lukemattomat. Kun niitä tuotteita katsellaan itsekseen, niin ei ehkä saada tietoa, että mihin tarkoitukseen mikäkin on. 🙂

Sillon kun mä oikeasti etsin jotain tiettyä, mutta en tiedä mikä olisi mulle sopiva vaihtoehto, niin kaipaan myyjän apua. Ja osaankin sitä pyytää jos sitä ei tulla tarjoamaan. 😀 Mutta sillon kun katselen vain, niin oma rauha on parasta.

Ehkä pahin asiakaspalvelutilanne kävi mulle tossa parisen viikkoa takaperin, kun kävin keskustan Stockan MAC-osastolla. 😀 Kesti todella kauan että sain palvelua ja sitten kun sain palvelua, niin myyjä taisi olla vielä harjoittelija ja puhui vaan englantia. Sain onneksi selitettyä että tahtoisin uuden meikkivoiteen ja mitä haluan siitä. Myyjä ei kuitenkaan sitten tuntenut tuotteita tarpeeksi hyvin, että olisi tiennyt että mitä tarvitsen ja eikä edes tiennyt mistä ne löytyvät. Sitten vihdoin kun löydettiin mulle sopiva tuote, niin siitä ei tietenkään ollut mun sävyä enää, niin alkoi taas sama juttu… Tuotteet olivat hukassa ja myyjä ihan pihalla. 😀

Loppujen lopuksi meikkivoiteen ostoon mulla meni se 45 minuuttia… 😀 Olisin vielä tarvinnut muutakin, mutta tuon palvelun perusteella en halunnut enää edes kysyä muuta. Toki ymmärrän, että jos on harjoittelija kyseessä, niin on jutut vähän hukassa.. Jäi vaan paha maku suuhun koko reissusta. 🙁 Mutta tällä viikolla olen menossa uudestaan, katsotaan miten mun käy. 😀

Voi apua… osaan samaistua myös sen harjoittelijan asemaan. Toivottavasti seuraavalla kerralla parempi tuuri. 😀

Minun paras MAC-kokemus on ollut Tukholmassa. Ja kuinkas kävi? Kun miesmyyjä oli niin supliikki ja hyvä työssään, niin ostin enemmän, kuin piti. Pariisissa taas kaikista heikoin. Siellä ei ole myyjiä riittävästi liikkeissä, vaikka asiakkaita on todella paljon. Yksi poika yritti selvitä, kun liikkeessä oli 20 asiakasta. Kaoottista! :O

Mun paskimman kokemuksen Intersportin kanssa ehkä muistatkin 😀 Se oli nöyryyttävin kokemus, johon olen asiakkaana ikinä joutunut: mua pidettiin valehtelijana, huonona ihmisenä ja mun rahat eivät ko. liikkeelle kelvanneet enää sen jälkeen, kun kehtasin valittaa tuotteessa olevasta viasta. Tuote oli todella kallis ja enpä ole edes tämän saman tuotemerkin tuotteita sen jälkeen ostanut, vaikka nimenomaan liikehän siinä minulle erityishuonoa palvelua tarjosi, ei merkin edustaja. Negatiivinen kokemus ulottuukin siis paljon kauemmaksi kuin varsinaiseen tilanteeseen tai yksittäiseen myyjään, vaikka mun tapauksessa jopa ihan kauppias itse mut haukkui puhelimessa ja sai mut itkemään. Ei se ollut sen merkin vika, mutta silti paha maku jäi.

Myönnän, että tunnen itse hieman huonoa omaatuntoa vaivatessani myyjiä. Pitäisi ajatella, että siellä he ovat minua varten ja heillä kuitenkin palkka juoksee, vaikken mitään ostaisikaan. Jotenkin ajattelen tilanteessa ollessani, että joku muu voi tarvita myyjän apua vielä enemmän joten oman ”pikku asiani” takia jätän vaivaamatta myyjää. Tietysti jos mielessäni on jokin tietty tuote, reklamointitilanne tai vastaava niin otan itse ensimmäisen askeleen ja kysyn suoraan mitä tarvitsen.

Hassua muuten, että mulle on jäänyt tietyistä myyjistä ihan hassu kuva. Esimerkiksi elektroniikka/kodinkonemyyjiä en usko lainkaan, jotenkin tulee parin tapauksen vuoksi sellainen tunne etteivät oikeasti tiedä hölkäsen pöläystä mitä puhuvat, myyvät vain kalleinta mahdollista 😀 Eli myyjänä pitäisi myös muistaa, että edustaa paitsi itseään ja liikettä, myös koko ammattikuntaa. Mielikuvat istuvat asiakkaalla niin tiukassa, että niitä voi olla vaikea jälkikäteen korjata.

Joo, muistan! Niin uskomatonta! 🙁 Ymmärrän kyllä, että merkkiä kohtaan jäi negatiivinen kaiku. Otitko koskaan maahantuojaan yhteyttä? Ymmärrän kyllä senkin, että ei varmasti enää voimat riittäneet siihen. En itsekään olisi enää jaksanut.

Pakko sanoa, että en minäkään kaikkiin elektroniikka/kondinkonemyyjiin luota. Gigantti on ollut yksi huonoimpia liikkeitä ostaa niitä. Yksi naismyyjä oli hieman ärsyttävä ja aliarvioi minua, kun olin pesukonetta ostamassa. Hän tavallaan opetti koneen käyttöä ja sen tarkoitusta. Ihan kun en olisi koskaan ennen pyykinpesukonetta käyttänyt. Lopetti sen suhtautumisen, kun aloin tiedustelemaan kierrosnopeuksista ja energialuokista. No okei, yksi miesmyyjä siellä myi navigaattoria ja suoraan sanotusti yritti saada itsensä kaupanpäälliseksi minulle. 😀 Ostin navigaattorin, mutta sen kaupanpäällisen jätin sinne kauppaan. ;D

Ostaisin kaiken edelleen yhdestä Mustasta Pörssistä, mutta sitä ei enää ole täällä. 🙁 Siellä oli asiantuntevia myyjiä, jotka tiesi mistä puhui. Oli kyseessä suoristusrauta tai telkkari. 🙂

Mä pelkään olevani hankala asiakas 😀 Mä olen vaativa, tiedän siis toistaalta mitä tahdon, mutta samalla kaipaan myyjän tietämystä. Hajuvesiostoksilla varsinkin, olen varmasti liian hankala, mutta ei kukaan kyllä koskaan ole niin sanonut. Se on vain se tietty tuoksu kun iskee. Myyjät ovat aina osanneet auttaa.
Joskus möllötys päivinä sanon katselevani vain, mutta useimmiten rakastan myyjien kanssa rupattelua ja ostosten teko venyy herkästi monta varttia 😀

Kyllä he muuten tietävät. 🙂 Minullakin sen tuoksun etsinnässä kesti kauan, kun aina löytäessäni just sellaisen tuoksun, josta uskoin mieheni pitävän, niin dödö oli päässyt loppumaan. Minun piti ostaa tuoksu ja samaa tuoksua stick. Onneksi se kolahtava sitten löytyi ja siihen löytyi se sticki myös. 🙂

Vuosi sitten joulun alla olin ostamassa miehelle tuoksua lahjaksi keskustan Sokokselta. Myyjän kysyessä voiko auttaa, möläytin että jos hän _oikeasti_ tietää jotain miesten tuoksuista. Se myyjähän muuten tiesi ja aikaa meni varmaan 45min. Mutta mies on lahjaansa edelleen tyytyväinen 🙂

Nooh… kerran vietin toista tuntia miesten parfyymejä tuoksutellen. Etsin miehelleni joululahjaa. Pahoittelin myyjälle moneen kertaan, että olen hankala. Se etsintä kuitenkin kannatti, sillä mieheni suosikki on se silloin ostamani Armani Code. 🙂 Ei se vaativuus pahasta ole. Siinä vaan myyjänä joutuu vähän haastamaan myös itseäänkin. 🙂

Joo, aikaa vierähtää ostoksiin, jos hyvä myyjä sattuu kohdalle. 😀

Asiakkaana kaipaan juuri sitä ’voinko olla avuksi’ kysymystä, mukavampi että palvellaan vähän liikaa kuin että palvelua ei tarvittaessakaan saa.
Kosmetiikkapuolella tykkään shoppailla täällä Tampereella Kicksissä juuri myyjien takana. Sieltä lähtee aina hyvillä mielin, vaikkei edes ostaisi mitään. Esimerkiksi ensimmäisen kuivashampooni ostin sieltä. Myyjä ei osannut heti sanoa, sopisiko mikään heidän valikoimista tarpeisiini vaan käski kokeilla ja kehotti tulemaan parin tunnin päästä uudestaan, jos se vaikuttaisi sopivalta. Itse ainakin olen valmis maksamaan pikkuisen enemmän jos saan hyvää ja asiantuntevaa palvelua (:

Juuri näin! Mielummin palvellaan liikaa, kuin ei ollenkaan tarvittaessa. 🙂

Kuulostaa hyvältä palvelulta. Mahtavaa! 🙂 Kyllä siitä hyvästä palvelusta mielellään maksaa vähän enemmän. Ihan sama ravintoloissakin. Suomessa vain harvoin saa yhtä hyvää palvelua ravintoloissa, kuin esim. Tallinnassa. Siellä Tallinnassa se saattaa olla jopa vähän vaivaannuttavan hyvää. 😀

Tykkään siitä, että myyjä tulee kysymään tarvitsenko apua. Vaikka haluaisin vain katsella, se osoittaa että minut on huomioitu. Siten myös kynnys mennä kysymään apua myöhemmin madaltuu. Tykkään höpötellä myyjien kanssa, mutta täytyy myöntää, että koen painetta ostaa jotain, jos olen vienyt myyjän aikaa.

Parasta asiakaspalvelua olen saanut juurikin Tampereen Kickissä. Myyjät ovat mahtavia, kuten hiutale mainitsi. Huonointa palvelua olen saanut tavarataloissa eli Sokoksella ja Stockmannilla. Nuoren ikäni vuoksi minua ”aliarvioidaan”, joko ei huomioida ollenkaan tai vastataan alentavasti kysymyksiini. Kaikki myyjät eivät tätä tietenkään tee, mutta erityisesti vanhemmat. Sen takia yritän aina päästä nuorehkon myyjän puheille 😀

Totta! Se kynnys madaltuu, kun myyjät ensin antavat huomionsa ja tämän vuoksi tykkään käydä tarjoamassa apuani ensin. Aika usein sitä apuani sitten pyydelläänkin ihan vain oikean sävyn etsimiseen hyllystä. 🙂

Voi, se on tosi harmi jos ikärasismia joudut kohtaamaan. Muistan, että itsekin sain nihkeämmin palvelua, kun olin about 20-25 -vuotias. Siitä eteenpäin palvelun taso on kasvanut kohdallani. Johtuu varmasti iästä ja sen vuoksi minut nähdään potentiaalimpana. Itse saan erinomaista palvelua juuri Sokoksilla ja Stockamannilla, kun Kicksissä… no sitä en osaa oikein arvioida, koska käyn vain siellä katselemassa. 😉 Eli katselen rauhassa ja saatan tehdä ostoksiakin.

Kun itse olen konsulenttina, niin palvelen tytöistä iäkkäisiin rouviin. Vasta keväällä minulla vierähti eräiden nuorien neitojen kanssa lähes tunti, kun kerroin tuotteista ja annoin henkilökohtaisia vinkkejä heille. 🙂

Minusta on mukavaa, että myyjät huomioi asiakkaat tervehtimällä eikä minua haittaa se kun kysytään, että voiko auttaa. Ei ole iso ponnistus sanoa ystävällisesti, että ei kiitos, koska eihän myyjät ole ajatusten lukijoita. Jotkut asiakkaat haluaa olla ehdottomasti rauhassa ja jotkut haluavat palvelua pyytämättä. Osaan pyytää neuvoja tarvittaessa ja arvostan todella myyjien apua, kun meinaan joskus olla vähän tumpelo näissä meikkiasioissa=) Jos kuitenkin haluan rauhassa katsella, kerron sen reippaasti ja yleensä myyjä antanut minun jatkaa rauhassa ja kehottanut pyytämään apua heti kun on tarvetta.
Mutta mikään mahti maailmassa ei saa minua käsittämään, että miten asiakkaat kehtaa purkaa kiukut ja harmit myyjään. Hyi, ikinä en kehtaisi käyttäytyä niin.

Ärsyttävin myyjä oli vastikään eräässä vaatekaupassa, jossa ilmoitin, että en tarvitse apua, vaan katselen ensin. Tästä huolimatta myyjä pyöri ympärillä selittämässä, että katso kun tässä on ihania paitoja ja tänään tuli näitä mahtavan värisiä pyjamanhousuja ja katsos kun tässä on näitä upeita farkkuja jajajaja….huoh.

Olen kuullut niin monelta tutulta ihan uskomattomia juttuja. Eivät siis kosmetiikkamyyjien työssä, vaan eräskin tuttu teki opiskeluaikana bensa-aseman kahviossa töitä. On saanut siellä tavaroita silmillensä, kun ei antanut etuilla muita jne. Ihan hirveää, että joku suuttuu siitä, että myyjä ei anna etuilla iäkkäitä ja hieman hitaampia vanhuksia, että heittää omat ostoksensa myyjät päälle ja lähtee. 🙁

Joo, apua! Minä lähtisin kävelee sellaisesta liikkeestä, jos siellä ei sitten saisi olla rauhassa katselemassa. 😀

Asiakkaana mun käyttäytymiseni vähän vaihtelee. Yleensä tiedän, mitä haen ja silloin on vaan niin helppo kävellä suoraan hyllylle ja ottaa tuote, jota tulin ostamaan. Viimeksi kun olin meikkivoide ostoksilla etsimässä uutta meikkivoidetta, oli ihanaa, kun avajaiskiireestä huolimatta myyjällä oli aikaa palvella ja esitellä tuotteita. Löysin myyjän ehdotuksesta mitä täydellisimmän meikkivoiteen. Tämä myyjä ei ollut ollenkaan sellainen ”tuputtaja”, ja varmaan kiireessä unohti kysyä, haluanko muuta, kun jouduin itse huikkaamaan perään, että voisin vielä puuterinkin ottaa.
Vaikka olenkin melko nuori ja näytän vielä nuoremmalta, niin onneksi lasten kanssa liikkuessa saa yleensä oikein hyvää palvelua. Ehkä myyjät haluaa lastenvaunut nopsasti pois kaupasta tukkimasta käytäviä? 😀

Kamalin asiakaspalvelutilanne oli, kun oli itse töissä parturi-kampaajana. Juttelin asiakkaalle ihan perusjuttuja ja kaikki meni hyvin, kunnes tuli ilmi, että olin vasta valmistunut. Silloin asiakas alkoi kyseenalaistamaan kaiken mitä tein ja puhumaan minusta harjoittelijana ja ”voi kun on huonoja kokemuksia näistä harjoitustöistä”. Mieli olisi tehnyt sanoa takaisin, mutta koska olin uusi työpaikalla, tyydyin vain hymyilemään ja työn jälkeen sanoin työkavereille, että kyseistä asiakasta en enää halua.

Parhaat kokemukset on tulleet, kun työ onnistuu hyvin ja on asiakkaan kanssa samalla aaltopituudella ja pystyy vielä myymäänkin juuri asiakkaalle sopivat kotihoitotuotteet. Usein nämä on miehiä, vaikka jotkut kokee, että miehille on vaikeaa myydä esim. shampoota. Miehet vaan tarvitsee kunnon perustelut ja sen jälkeen ostavat tyytyväisinä vaikka 30euron shampoita, kun hoksaavat, että nehän oikeasti toimivat :).

Ei niitä lastenvaunuja pois haluta, mutta uskon vaunujen ilmentävän sinua vastuulliseksi ja aikuiseksi. Eli vaikka olisit nuori, niin olet aikuinen, kun olet äiti. Tämä on varmasti tällaista psykologista.

Oi kamala! Minulle tuli nyt mieleen eräs hiustenleikkaus. Pariskunnan nainen oli erittäin mustasukkainen miehestään, jonka hiuksia leikkasin. Hän tuli sitten minua neuvomaan kaikesta ja dissailemaan. Pokkani piti. 🙂

Juuri näin! Kyllä mieskin ostaa, kun hän saa hyvät perustelut asialle. 🙂 Onneksi ne hankalat tilanteet ovat harvinaisia ja niistäkin voi vaan oppia. 🙂

Yleensä haluaisin katsella ihan itsekseni rauhassa. Useimmiten tsekkaan aina kaupoissa erilaiset meikkipohjatuotteet ja testailen niiden sävyjä. Olen suomalaiseksikin todella vaalea, joten mulla on yleensä vaikeuksia löytää sopivaa sävyä. Silloin joskus kun olen kysynyt neuvoa myyjiltä, niin mulle on melkeinpä järjestäen yritetty myydä liian tummia sävyjä. Ymmärrän, että niillä ei välttämättä oo niin vaaleeta kuin haen, mutta silloin voisi sitten tunnustaa sen eikä yrittää tuputtaa sitä niiden sarjan vaaleinta ja sanoa että noo, kyllä se musta menis sulle. NO KUN EI MEE! Kun en halua sitä ”tervettä väriä” vaan haluan sen värisen ku mun kasvot oikeesti on.
Välillä mä myös katson, miltä sen myyjän oma meikki näyttää. Jos myyjällä on esim. musta väärän väristä meikkivoidetta kasvoillaan, en menisi kysymään häneltä neuvoa meikkivoiteen valinnassa. Jos sillä on mustat palkkikulmakarvat, en pyydä apua kulmakynien esittelyyn.

Joo… minullekin on myyty liian tumma pohja. Jopa silloin, kun olen ollut ammattimeikkaaja. Päätin viimeisen tapauksen jälkeen, että never again! Voin rehdisti sanoa, että kyllä minä tiedän mikä sävy on minulle sopivin. Se on vain siinä tilanteessa hankalaa, kun olen tällainen, että en halua ”tallata” kenenkään varpaille. Vähän liian kiltti ihminen olen.

Ymmärrän oikein hyvin. Kyllä se kosmetiikkamyyjän, meikkaajan, kampaajan ja kosmetologin ulkonäkö on se käyntikortti. Niin valitettavaa kuin se onkin. Mun on pakko myöntää näin julkisesti, että en menisi palkkikulmaisen meikkarin meikattavaksi, vaikka se ei todellakaan tarkoita aina sitä, että hän tekisi minulle samanlaiset kulmat. Tiedän paljon meikkareita, jotka ovat hyvinkin persoonallisen näköisiä, mutta tekevät uskomattoman hienoa jälkeä muille. 😉 Joskus se ulkonäkö voi pettää positiivisessa mielessä. 🙂

Huonoin kokemus on tainnut olla erään sele-firman tiskillä. Menin kyselemään tietystä uutuus-seerumista kun sitä on niin hehkutettu ja kysyinkin sitten et oisko siitä mahdollisesti näytettä kun en uskalla atooppisen ihon kanssa ottaa sitä riskiä et ostan ison pullon ja se ei sitä sit kestäkään ni rouvahan siihen tokas et ei tällästen firmojen tiskeille tulle mitään ilmaseks hakemaan 😀 Ja kyseessä oli yks halvimmista sele-firmoista,ei mikään De La Mer.

Pahin taas itse asiakaspalvelijana tais olla se kerta kun asiakas heitti kourallisen kolikoita päin näköä. Sanoi että olin palvellut hänen edessä olevaansa jo liian kauan. Ihmiset on elukoita.. :S

Ohhoh! Onpas ollut asiakaspalvelun kukkanen asialla. 😀 Ööh… mitä varten ne näytteet ja pienet purkit sitten oikein on hänen mielestään? Ymmärrän kyllä, että ärsyttää ne ihmiset, jotka käyvät vain ilmaisia näytteitä ruinaamassa, mutta eivät koskaan osta mitään. Tällainen rotu on olemassa. 😉 Mutta enpä usko sinun olleen hänen tällainen ”kanta-asiakas”.

On hirveää käytöstä! :O Onneksi en itse ole ihan tuollaista kohdannut, mutta monen olen kuulleen kokeneen työssään vastaavaa. 🙁

Todella mielenkiintoinen teksti, kiitos! Olen lähes kaikesta samaa mieltä kuin sinä. Kaikessa muussa, paitsi tuossa ”Myy mulle jotakin”, sitä en uskaltaisi tehdä. 😀
Itse tosiaan ainakin kosmetiikkaliikkeissä mielelläni tutkin hyllyjä itsekseni, mutta toki osaan kysyä apua peitevoiteisiin, uutuustuoksuihin, uusiin tuotemerkkeihin tai tuotteisiin jne. Mun mielestä palvelu Suomessakin on parantunut tässä vuosien varrella, useimmista paikoista saa kyllä todella hyvää ja ystävällistä, asiantuntevaa palvelua. Tosin, tuolta yhdestä aiemmasta kommentista itsellenikin tuli mieleen, että johtuuko tuo palvelun parantuminen vain omasta iästä, kun on jo vanhempi. 😀

Lisäksi huomaan itse lankeavani tähän perinteiseen sukupuolistereotypioiden ansaan, kun olen ihan erityisen otettu ja jopa hämmästynyt, kun saadaan miehen kanssa jossakin ”miehisemmässä” kaupassa (esim. Clas Ohlson, Biltema, Gigantin elektroniikkapuoli) ensiluokkaista palvelua joltakin nuorelta / nuorehkolta naiselta. Tuntuu, että ”wow”, vaikka luonnollisestihan juuri hän on alansa asiantuntija, iästä tai sukupuolesta riippumatta. Myönnän, että minussa elää sitkeästi jokin ”tytöt myy tyttöjen juttuja, pojat myy poikien juttuja” -asenne, vaikka tiedän kyllä, ettei asia todellakaan mene niin! 😀

Huonoin asiakaspalvelutilanne ehkä koskaan on eräs semmoinen, jonka muistan erittäin hyvin vielä näin öbaut 15 vuoden jälkeenkin, ja josta mulla on edelleen paha mieli! Olin 15- tai 16-vuotias ja ostamassa cd:tä Stockalla. Myyjinä oli kaksi nuorta henkilöä, tyttö ja poika. Ne nauroivat keskenään ostamalleni cd:lle ja jotain ilmeilivät toisilleen. Se satutti todella pahasti, kun muutenkin oli niin herkässä iässä. Tuli tunne, että mua arvostellaan ihmisenä ja että en näköjään kuulu Stockalle (vaikka monet ehkä ajattelevat eri syistä, että ”eivät kuulu Stockalle”). Boikotoinkin kyseistä kauppaa todella pitkään, sillä asiasta kesti todella kauan ”päästä yli”, niin naurettavalta kuin se kuulostaakin. Noh, onnistuivat ainakin jättämään minuun lähtemättömän jäljen.

Kiitos Marisa! 🙂

No itsekin olen ajatellut, että palvelun taso olisi parantunut, mutta samaisesta kommentista mieleeni juolahti, että olen myös vanhempi nykyään. Siinäkin voi olla yksi syy. Mutta on varmaan tasokin parantunut, sillä kilpailu on kovempaa ja kivijalkaliikkeiden täytyy kilpailla myös verkkokauppojen kanssa. Henkilökohtaisen palvelun tulee olla ensiluokkaista.

Menee varmasti vähintään yksi sukupolvi ennen, kun näistä käsityksistä päästään kokonaan eroon. Onneksi nykyään nainen poliisina ja mies kosmetiikkamyyjänä on mahdollista. 🙂

Tänä päivänä ei ole edes Stockalla varaa tuollaisiin. Ihan älytöntä käytöstä myyjiltä. Luulen, että ko. henkilöt eivät enää työskentele asiakaspalvelualalla, ellei henkistä kasvua ole tapahtunut roimasti. Tosi kurjaa, että viitsivät teini-ikäiselle käyttäytyä noin.

Me suomalaiset koemme niin herkästi olevamme liian rahvaita tai huonoja tiettyyn kauppaan, ravintolaan tai johonkin muuhun viihdepaikkaan. 🙁 Sääli! Olin itsekin joskus aikoinaan hieman sellainen, mutta hieman yli parikymppisenä sisäistin, että hitto vie! Olen riittävän arvokas minne vain. 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *