Glitz & Glam

Minna säästökuurilla

Teksti: Minna / Glitz & Glam

Olen aloittanut kaksi säästökuuria. Toinen on kalorien säästöä ja toinen rahan käyttöä kosmetiikkaan.

Olin syksyllä pitkät tovit ostamatta juurikaan mitään kosmetiikkaa ja syynä oli se, että en yksinkertaisesti ehtinyt shoppailemaan yhtään mitään. Tein raskaana ollessani todella pitkiä työpäiviä ja kuutena päivänä viikossa. Kotona odotti perhe ja blogiakin ylläpidin samalla. Aikaa ja energiaa shoppailuun ei ollut. Lisäksi podin kosmetiikkaähkyä tuohon aikaan. Mitkään kosmetiikkatuotteet eivät juurikaan kiinnostaneet ja täten rahaa jäi säästöönkin äitiyslomaa varten.

Noh, jossakin vaiheessa talvea heräsin uuteen innostukseen kosmetiikkasaralla ja mopo on hieman päässyt karkaamaan. On tullut ostettua säästössä olleilla rahoilla syksyn menetykseni edestä… huh! Poden hieman morkkista, mutta sitten taas olen erittäin tyytyväinen tuotteisiin joita olen ostanut. Nyt on kuitenkin aika hillitä itseään, jotta ei tässä mentäisi sairauden puolelle jo. Säästökuuri päälle siis ja ostolakko päälle. Ei rahan käyttöä kosmetiikkaan!

Helppoa tämä ei minulle ole. Sähköpostiin paukkuu jatkuvalla syötöllä nettikauppojen tarjouksia ja milloin mistäkin on mahdollisuus ostaa edullisemmin. Pahin kompastuskivi meinasi olla BeautyBayn tarjous. Deborah Lippmannin kynsilakat olivat lähes puoleen hintaan! :O Olen niiiiiin pirun ylpeä itsestäni, että en sortunut. Minulla oli ostolakko päällä jo aikaisemmin, mutta siinä oli ”porsaanreikänä”, että hyvät tarjoukset saa hyödyntää. Nyt nekin on kiellossa. En aseta itselleni määräaikoja, vaan pidän nyt vain ennalta määräämättömän ajan ostolakkoa. Mitä pidempi, niin sen parempi.

Sitten toisesta säästökuuristani.

Yritän säästää kaloreissa joita syön. Äitienpäivänä kävin vaa’alla ja MORJENS! Lukema oli suurempi, kuin jouluna, kun marssin synnärille Veetiä synnyttämään. Pitäisikö kenties tehdä itselleen jotain? PITÄISI! Siitä sitten aloitin vieläkin tarkemman tarkkailun syömisistäni. Olin ennen tätä jo jättänyt namit ja herkut. En ollut kuukauteen syönyt karkkeja (olen ihan hulluna karkkeihin!), enkä roskaruokaakaan syönyt juuri koskaan. Minun suurin ongelmani on aina ollut, että syön epäsäännöllisesti. Se tarkoittaa, että syön ns. aamupalaa vasta klo 18.00-21.00 illalla. Sitten kun aloitan syömisen, niin kroppa huutaa energiaa ja minä olen pohjaton kaivo loppuillan. Tervettä? No ei tod!

Suikepullossa olevaa sitruunaista balsamicoa

 Aloin seuraamaan syömisiäni kellosta, enkä kuunnellut sitä mitä kehoni sanoo. Se kertoo nälkää vasta alkuillasta, joten kellosta on katsottava, että koska on syötävä. Minulle ei tarvitse kenenkään kertoa, että kuinka kuuluisi syödä, mitä laihduttaessa saa syödä ja mitä ei. Uskokaa, minä tiedän teorian ja olen jopa opiskellut yhden vuoden ravinto-oppia edelliseen ammattiini opiskellessa. Missä sitten mättää? Ensimmäiseksi olen suunnaton herkkuperse. Rakastan ruokaa ja tykkään lähes kaikesta. Toiseksi en ole koskaan osannut syödä säännöllisesti. Ravintola-alalla ollessani oli helppoa syödä tasaisin väliajoin, mutta nyt kauneusalalla se ei olekaan yhtä helppoa, kun olen laiska eväiden tekijä ja kiireessä ei aina vain ehdi syömään koko päivänä. Kotona taas… en tunne nälkää, kun vasta illalla. Dieetteistä en perusta. Ne toimii vain jos tarvitsee nopeasti saada itseään pienempään kuosiin. Kukaan ei voi elää loppuelämäänsä vichy-vedellä ja näkkärillä tai ilman hiilareita. Vähähiilihydraattinen ruokavalio on asia erikseen, mutta 100% ilman hiilareita ei ole terveellistä pidemmän päälle. Tämä on minun uskomukseni ja näin sanoo alan asiantuntijatkin, mutta tästäkin asiasta alan asiantuntijat kiistelevät, joten ei ihme, että me taviksetkin kiistelemme. Minä en suosi täysin hiilihydraatitonta ruokavaliota, koska pidemmän päälle en voi elää niin ja kuurina hyöty on vähä niin ja näin. Dieettillä laihdutettu tulee kaikista helpoiten takaisin, jos ei pysty elämään loppuelämäänsä sillä aloittamallaan dieettillä.

Helppoa annostella suihkepullosta tasaisesti salaatille

Miten minä sitten syön? Enemmän kasviksia, vähemmän leipää, perunaa, riisiä ja pastaa. Rasvaa vähemmän, mutta sitäkin tarvitaan. Jos päivän ateriat ovat lähes rasvattomia, niin lisään salaattiini pienen lorauksen oliiviöljyä, jotta aivot saavat tarvitsemiaan rasvahappoja. Leipää syön todella vähän ja se on minulle hirvittävän vaikeaa. Tykkään leivästä ja onkin haastavaa keksiä vaihtelevia korvikkeita leivän tilalle. 🙁

Palatteko halusta kuulla miten kalorin säästökuurini voi? Persiilleen menee! En ole syönyt karkkia, en roskaruokaa, en mätä leipää ja syömiseni ovat olleet kevyitä ja terveellisiä, mutta… Syömisrytmini on vieläkin täysin hakusessa. Ensimmäiset 2 viikkoa meni ihan kivasti ja sain syötyä 3-5 kertaa päivässä, vaikka minun pitäisi syödä 5-6 kertaa. Nyt viime viikot ovat sitten olleet 1-2 kertaa päivässä. Mitä painolle sitten tapahtui? No ensin lähti hyvin nesteitä ja olinkin pian 5 kiloa köykäisempi ja turvotus laski. Nyt pari viikkoa on mennyt tasan samassa painossa. Kun en ole syönyt säännöllisesti, niin kroppa pitää tiukasti kiinni varastoiduistaan rasvoista. Kaloreita laskemalla olen syönyt vähemmän, kuin kulutan, mutta tässä junnataan. Miksi minulle on niin käsittämättömän vaikeaa syödä säännöllisesti? 🙁

No jospa minä sitten hääkiireiden jälkeen saisin itseni taas ruotuun ja syömään tasaisin väliajoin.

Nyt kun olen 30 kiloa painavempi, kuin aikoina ennen lapsia, niin naurattaa sen aikaiset nillittelyni lihavuudesta. Nyt jälkeenpäin mietittynä en ollut lihava, vaan normaalipainoinen, joka näki itsensä läskinä. Taidan olla niitä naisia, joille on vain iskostunut mieleen kuva itsestään lihavana, oli sitten minkä kokoinen tahansa. Toivottavasti en koskaan lihoa tästä enempää ja haaveile, että kumpa olisin edes sen kokoinen, kun olen nyt. Olen kuitenkin iän myötä alkanut olemaan ihan fine sen asian suhteen, että minä en ole timmikroppainen, mutta nyt olen sellaisissa mitoissa, joissa minun on paha olla. Ärsyttää, kun vaatteet ei istu, kaikki on jääneet pieneksi, maha on tiellä ja olo muutenkin turpea. En ihannoi laihuutta, ihannoin itsevarmoja naisia, jotka kantavat itsensä ylpeänä. Oli se vaatekoko mikä tahansa. Upeita ja itsevarmoja monen XL:n tyttöjä katson ihaillen. Miksi sitten en näe itseäni hyvänä suurempi kokoisena? En ole keksinyt tähän vastausta. Kaikki muut pyöreät ja muodokkaat naiset ovat silti minusta hyvännäköisiä, mutta itseäni en näe sellaisena. Olen 158 cm pitkä ja mielestäni aivan pallon muotoinen lihonneena. Ei pallossa paljoa kurveja ole. 😀 Siinä on vain yksi pitkä kurvi koko matkalta, eikä muuta.

Huh, tulipa avauduttua. Olenpas minä ollut viime aikoina melkoinen avautuja täällä blogissani. Ensin kerroin mieheni ja minun vuosien takaisesta avioerosta ja nyt kerron läskeistäni. 😀 Mitähän vielä? No yksi aihe on sellainen, jonka olen aloittanut parikin kertaa, mutta en koskaan ole postannut niitä kirjoituksiani. Ehkä vielä joskus julkaisen siitä aiheesta postauksen… ehkä…

Jos joskus kerron edistymisestäni taistelussa kertynyttä elintasoani vastaan, niin silloin on kiloja karissut, mutta jos puolessa vuodessa en mainitse mitään, niin todennäköisesti olen saman kokoinen tai jopa lihonnut lisää. Toivottavasti tulen vielä hehkuttelemaan asiasta. ;D

AA-kerhon tyyliin: ”Hei, olen Minna ja olen läski kosmetiikkanisti”.  Haluaako kukaan muu liittyä kerhoon ja kertoa miksi liityt kerhoon? Tilaa on kaikille! 🙂

Lue myös

X