Monster High -synttärit

Meillä juhlittiin pari viikkoa sitten. Esikoiseni täytti alkukuusta 7 vuotta, joten oli jälleen isojen bileiden aika.

Lasten villitykset tulevat ja menevät. Ensimmäisillä synttäreillä teemana oli Hello Kitty, sitten tulivat Muumit, jonka jälkeen vuoroon astuivat Disneyn Prinsessat. Kun parit prinsessasynttärit oli vietetty, astui kuvaan My Little Pony. Viime vuonna kovin juttu oli Frozen. Tänä vuonna se kovin juttu oli Monster High. Näiden hirviömimmien ympärille rakennettua teemaa tyttöni toivoi jo viime vuonna heti Frozen-synttäreidensä jälkeen. No, mikäs siinä sitten. Äiti ja isi kehittelee Monster High -bileet 7-vuotiaalle prinsessalleen.

Onhan se vähän hassua kehitellä halloweenin tyylisiä rekvisiittoja kevään kynnyksellä, mutta eipä tuo taida haitata. Lapset rakastavat yksityiskohtia. Tiedän sen, koska olen lapsenmielinen itsekin. Kaivelin rekvisiittakätköistäni tekoseittiä ja hämähäkkejä, joita sitten mieheni viritteli ympäri taloa. (Jätimme myös kaikki oikeat hämähäkinseitit siivoamatta.) 

Silmät purkissa ovat purkkaa. Tilasimme Urjalan makeistukusta lasten goodie bageja varten jotain spesiaalimpaa. Koska silmäpurkkaa myytiin vain tukkupakkauksellisia, niin meillä oli jotain 75 kappaletta silmiä. Goodie bagien täytön jälkeen olikin sitten paljon toljottavia silmäpareja, joten ne menivätkin kätevästi koristeeksi.

Minulla oli kynttiläsomisteissa hämähäkit ja silmät, mutta ei ideaa, että mitä kolmanteen somisteeseen. Hätäpäissäni kaivelin juhlapäivän aamuna keittiön kaappeja ja keksin – keitän mustaa pastaa ja teen verihyytelön. En sitten saanut verihyytelöstäni ihan niin sakeaa, kuin olisin halunnut. Minulta oli syvemmän punainen vesiliukoinen kasvoväri loppunut, joten jouduin värjäämään veden oranssisella punaisella, jota syvensin mustalla ja sinisellä sain punaista vähän aidomman väriseksi. Kiehautin vettä, jonne lisäsin liivatelehdet ja kaadoin liivatenesteen värjätyn veden joukkoon. Sitten vain pastat kynttiläsomisteeseen ja verihyytelö päälle. Laitoin koko komeuden hetkeksi jääkaappiin hyytymään. Omasta mielestäni surkea esitys, mutta lapsia se hätkähdytti, joten en ehkä sitten ollutkaan niin epäonnistunut hätäratkaisusta.

Kuten viime vuosina, niin tänäkin vuonna juhlien kakku oli tätini tekemä. Lapseni oli antanut aika tarkat ohjeet isotädilleen. Kakku pitää olla Monster High -kakku ja makuna pitäisi olla suklaata tai kinuskia.

Jälleen kerran tätini taidot saivat minut haukkomaan henkeäni. Missä ihmeessä olisinkaan ilman häntä? Ei vaan minun kakkuinnostuksilla tehtäisi. Minulla ei kerta kaikkiaan riitä innostus ja aika harjoitella niin paljon, että saisin tuollaisia luomuksia – edes puoliakaan noin hienoista. Yksityiskohtia oli paljon ja mietin jälleen, että miten paljon pikkutarkkaa työtä tämäkin kakku on taas vaatinut.

Tätini ei haukannut liian isoa palaa kakkua, vaikka teki vielä lisäksi kolme pientä kermakakkua.

Meillä oli sittenkin kakkubuffa.

Olen jo oppinut, että lapset eivät malta syödä pöydän ääressä oikeastaan mitään. Siksi en lapsille rehkinyt hikihatussa tarjoiluja. Tein pikkusuolaisia ja sitten tarjolla oli ihan keitettyjä NAKKEJA! Nakit kelpasivat ja muutaman hassun pikkusuolasenkin lapset maistoivat. Aikuisille nuo kylmäsavuporo- ja kylmäsavulohirieskarullat, sekä broiler-wrapit maistuivat.

Lasten lempparia ovat piparit. Niitä oli sitten neljää eri sorttia. Vuodesta toiseen lapset tuntuu tykkäävän eniten pipareista. Hienot kakut ovat aina jees, mutta keksit katoavat kaikista nopeimmin parempiin suihin.

Koska teema oli Monster High ja tyttäreni lempparihahmo Draculaura, niin lupasin tehdä tytöstäni suosikkihahmonsa näköisen… tai sinne päin. Lapseni halusi juhliinsa pukeutumista, joten siitä vinkattiin kutsuissakin – saa pukeutua monsterimaisesti,

Tältä meidän ”matami” sitten näytti. Sanoin neitiä meikatessa, että ota kuviin sitten Monster High -asennetta. Aina pitäisi varoa mitä pyytää… mulla äitinä leuka loksahti kameran takana, kun neiti heittäytyi poseen. Meinasin aluksi, että en julkaise posekuvia. Laitoin jo kuvankäsittelyssä kasvojen päälle peittäviä kuvioita, mutta sitten ajattelin, että mitä lapseni siitä tuumisi, jos näkisi äitinsä peittävän hänen kasvot? 7-vuotias voi tulkita tuon niin väärin ja se väärinkäsitys voisi olla tuhoisa. Joten antaa nyt tämän kuvan mennä. Hyvin on imetty nykyajan tyttöjen ohjelmien asennetta ja asentoja. Huhheijaa! Ei mutsi tuolleen taivu. Jos alan joskus ottamaan asukuvia, niin menen ennen sitä tyttäreni opetukseen.

Draculaura-asu on jo toista vuotta vanha. Neidillä on ihan peruukkikin, mutta hän halusi synttäreiden kunniaksi vähän väriä hiuksiinsa. Minä sitten tein Biozellin pinkillä suoravärillä liukuvan värjäyksen latvaan balayage-tekniikalla. Eli päälle maalasin raitoja, jotta liukuma olisi luonnollinen. Suoraväri ei tietenkään kestä lasten käsittelemättömässä hiuksessa pitkään, mutta sen verran, että sen pitää näyttää kivalta about viikon verran. Aivan latvaosaan suoraväri tarttuu parhaiten, koska siellä on eniten happivaurioita, vaikka hiusta ei olekaan käsitelty hapeteaineilla. 

Meikki oli kuulemma täydellinen. Äitinä taas sanoisin… joo, voisi näyttää minulla hyvältä halloweenina, mutta lapsellani aika kamala. Tyttäreni suuri toive oli kunnollinen Draculaura-meikki. Huulista piti tehdä suuremmat. Minä tyhmänä sanoin, että millä minä niistä sellaiset turbohuulet saan, kuin Monster Higheilla, niin neiti totesi, että piirrät kynällä yli huulten rajojen. Että sillee! Tuon tiedon itse opin vasta teininä.

Illalla harjoittelimme myös meikin puhdistamista – kaksivaiheinen puhdistus totta kai. Sanoin tyttärelleni, että olet niin paljon sievempi ilman meikkiä. Meikeillä on kiva leikkiä, mutta olet kyllä parhaimmillasi ilman niitä. Tyttöni vastasi, että hänestäkin hän on nätimpi ilman meikkiä.

Pikkuveikka tykkää Kätyreistä, joten hämähäkki- ja merirosvoasujen sijaan hän pukeutui uuteen jumpsuitiinsa.

Meno oli villiä, sillä lapsia oli toistakymmentä ja suurin osa poikia. Mutta kaikki säilyi ehjänä, eikä kukaan loukkaantunut.

Tyttäreni toivoi discoa. Hän teki oman soittolistan Spotifyyn. Listalla oli tietenkin Robinia, Antti Tuiskua ja Sannia. Popcornit ja sipsit olivat olohuoneessa tarjolla. Käytin tällä kertaa pahvisia tarjoiluastioita, jotka mielestäni sopivat kivasti teemaan. Mustavalkoiset ostin Citymarketista ja vaaleanpunaiset Prismasta.

Karkkikeitaalla sai koota vapaasti lemppareitaan muovikuppiin.

Maskeerasin halukkaille ruhjeita. Kukkia ja muita kuvioita maalaillaan poskiin vähän joka paikassa, joten ajattelin tehdä lapsille jotain ”hurjempaa”. Lapset haluavat, mutta eivät malttaisi, joten ruhjeet olivat pikaversioita. Yksi vieras halusi mustan silmän. Kuulin sitten äidiltä, että olivat poika ja isi vähän jekuttaneet äitiä kuvaviestillä synttäreiden jälkeen. 😀

Kotiin viemisinä kaikille oli omat goodie bagit. Tällä kertaa bageissä oli tosiaan postauksen alussa olleita silmäpurukumeja ja kirpeään jauheeseen dippailtavia aivotikkareita, sekä Skittles -minipusseja.

Tällaiset olivat synttärijuhlat tänä vuonna. Meille tuli vähän sellainen fiilis, että ensi vuonna synttärikemut ulkoistetaan tai niitä vietetään pienemmällä porukalla. Jokainen lastensa kaverisynttäreitä järkännyt äiti siellä tietää varmasti mistä moinen tunne kumpuaa. 😀 Pääasia oli, että lapsilla oli kivaa. Ehkä meillä on HopLop tai Mäkkärisynttärit ensi vuonna. Katsotaan nyt. Tulisi kivasti välivuosi, jonka jälkeen alkaa meidän nuorimmaisen kaverisynttärikausi, joka aluksi tietysti vietellään meillä kotona. Vielä tähän mennessä on pojan synttäreitä vietetty vain läheisten kesken. Mitähän kaikkea teematoiveita sieltä pojalta tulee? 3-vuotissynttäreille hän osasi jo toivoa Paavo Pesusieni -kakkua.

Oikein mahtavaa alkanutta huhtikuuta ja rentouttavaa viikonloppua!

P.s. Älkää antako kenenkään jekuttaa tänään. 😉

Seuraa minua Facebookissa, Instagramissa, Bloglovin´ssa, sekä Youtubessa