Muista aina liikenteessä...
Oletteko huomanneet, että olen alkanut ”avautumaan” paljon enemmän. Uskaltaudun mielipiteisiini ja puran tänne blogiini välillä mieltäni ahdistavia asioita tai joskus puran sydäntänikin. Tämän hetken kuumimpaan aiheeseen en uskalla ottaa kantaa. Jokainen tietää mistä puhun. En oikein ole osannut muodostaa täydellistä mielipidettä, joten parempi etten pohdi niin tulenarkoja aiheita. Ellen sitten uskaltaudu jossain vaiheessa kirjoittamaan aiheesta vain heittämällä kysymyksiä ilmaan. Tällä hetkellä kuitenkin näen fiksummaksi jättää maahanmuuttopolitiikan blogini ulkopuolelle, sillä en halua ryöppyä molempien ääripäiden edustajilta. Itse inhoan tietyissä asioissa äärimmäisyyksiä ja rakastan sitä järkevää kultaista keskitietä. Tänään kuitenkin olen hieman ehdoton toisessa aiheessa.
Se mistä uskallan kirjoittaa on liikennekäyttäytyminen ja sen turvallisuus. Tämä on niin monimuotoinen ja laaja aihe, että päätin nostaa tässä esiin vain tämän hetken kuumimpaa keskustelua aiheuttavasta aiheesta – suojatie ja sen turvallisuus. Minun piti kyllä koulujen alettua jakaa mainoskampanjoiden matskua, mutta jotenkin se sitten unohtui. Minusta tuntuu, että mitä enemmän näitä nostetaan esiin, sitä paremmin autoilijoiden ja pyöräilijöiden tietoisuus ja asenteet kehittyvät parempaan suuntaan.
Minä olen autoilija. Minulla on ollut ajokortti ja auto käytössäni siitä lähtien, kun täytin 18 vuotta. Olen ajanut paljon! Lukemattomia kilometrejä, erilaisia tilanteita ja ympäristöjä on tullut kruisailtua. Pidän itseäni hyvänä kuskina (kuten 99% suomalaisista autoilijoista). Minä kyllä tiedän omat heikot kohtani ja ne liittyvät enemmänkin hermoihini. Olen rattiraivooja, mutta selkeästi olen muuttunut lupsakammaksi vuosien saatossa. Kuitenkin joskus minulla pinna palaa, kuten eilen. Kerron eilisestä, koska se tavallaan liittyy aiheeseen, johon tulen kohta.
Olin eilen matkalla töihin Kotkaan. Kouvolan Tykkimäessä on tällä hetkellä tie suljettuna kuljettaessa Kotkasta Heinolan suuntaan. Täten Heinolan suuntaan kulkevat koukkaavat toiselle Kotkan suuntaan kulkevalle kaistalle. Kaista on Kotkan suuntaan kulkevista vasemman puoleisin, eli se, jolla jatketaan matkaa suoraan. Nopeusrajoitukset on laskettu 30 km/h tietyömaan kohdalla. Ko. kohdassa on selkeästi merkitty liikennemerkein, että kaista päättyy, eikä niitä sulkuja voi olla huomaamatta jo satojen metrien päästä. Minä ajelin erään mersun perässä ja vaihdoin kaistaa oikealle puolelle hyvissä ajoin, koska tiesin ko. kaistan päättyvät tietyömaan vuoksi. Huomasin, että se edelläni ollut mersu ei vaihtanut kaistaa, vaan jatkoi edelleen sillä vasemman puoleisella kaistalla. Vaikka olen kuumeessa, kipeä ja väsynyt, niin minulla sen verran järki kulkee, että ajattelin ennakoida. Hiljensin vauhtiani entisestään ja pysyttelin mersun taka-alalla, sillä en voinut tietää, että tekeekö se äkkinäisen kaistanvaihdon. Tarkkailin ja tarkkailin, kunnes päätin, että en pysähdy odottelemaan (minun takaa oli myös autoja tulossa), kun ei se mersu sitä kaistaa näköjään vaihda, vaikka se ko. kaista oli päättymässä tiesulkuun. Ehkä se on joku työnjohtaja tai työmies, joka on ajamassa autoaan siihen parkkiin, ajattelin. Hiljenihän mersun vauhti kaiken aikaa melkoisesti. Kun olin sen mersun rinnalla, meinasi rysähtää! Mersua ajanut naishenkilö meinasi tulla kylkeen, mutta onneksi minulla oli nopeat refleksit ja pystyin väistämään. Okei, näitä voi sattua, mutta se torven soitto minulle oli se viimeinen niitti. Olin aivan raivona siinä tilanteessa. Jos olisin ollut terveempi, olisin varmasti pysäyttänyt autoni siihen paikkaan ja kipittänyt takana olevan mersun ikkunalle sanomaan pari sanaa siitä mistä hän kohta torvensa löytää. Liikennesääntöjä osaavat heti honaavatkin, että miksi se torven soitto siihen päälle oli minulle verenpaineet kuohauttava. Noh, en pysähtynyt, enkä näyttänyt kansainvälisiä käsimerkkejä, mutta kihisin raivosta. Minulla oli vielä 50 km matkaa töihin, joten minulla oli aikaa ajatella tapahtunutta.
Tuo mersua ajanut naisihminen ei kaikesta päätellen seuraa yhtään mitään mitä liikenteessä tapahtuu. Hän ilmeisesti tuijottaa vain putkinäköisesti suoraan eteenpäin. Hän ei varmaan ollut tietoinen mitä varten autossa on ne peilit. Ne eivät ole meikkauspeilejä, vaan niiden kautta seurataan kaiken aikaa mitä takanakin tapahtuu. Tuo mersukuski ei ollut huomannut kahta huomiokeltaisella pohjalla olevaa liikennemerkkiä, joissa ilmaistaan, että kaista päättyy. Tai vaihtoehtoisesti hän ei tiennyt niiden tarkoitusta. Hän ei selvästikään ollut kertaakaan vilkaissut peiliinsä, sillä peilejä katselemalla hän olisi huomannut, että takana ollut citikkakuski (eli minä) on vaihtanut oikean puoleiselle kaistalle. Hän ei myöskään ole ymmärtänyt, että kaistaa vaihtaessa tulee käyttää vilkkua, jotta takana olevat tietävät aikeista kääntyä tai vaihtaa kaistaa. (Välihuomautuksena, että tuossa tilanteessa vilkku ei enää olisi auttanut, koska olin jo rinnalla) Kukaan ei edelleenkään ole ajatusten lukija, vaikka minä olin hieman ennakoinut tilannetta ja odotellut kuskin takana. Noh, vaikka ei sitten katsoisi tausta- ja sivupeileihin ja rikkoisi lakia vilkuttomuudella, niin jumantsuikkeli siinä vaiheessa, kun päättää vaihtaa kaistaa, niin pään pitää kääntyä sen verran, että katsotaan sinne toiselle kaistalle, että tuleeko sieltä ketään!!! Tätä kohtaa ei ikinä, ei ikinä saa unohtaa! Vaikka se oma henki ei olisi tärkeä, niin pitää kunnioittaa niiden muiden liikenteessä olevien henkiä. Tässä tapauksessa vauhdit olivat niin pienet molemmilla, että vain pelti olisi naarmuuntunut ja mennyt ruttuun. Se mielenosoituksena tullut torven soitto näytti tuon ko. naisihmisen asenteen. Hän ei ottanut lähellä piti -tilanteesta vastuuta, vaan sälytti sen mielenosoituksella minun syyksi. Se oli se kohta jossa minulla veri kuohahti. Tuolla ko. ihmisellä ei selvästikään ole minkäänlaisia kykyjä havainnoida liikenteessä tapahtuvia asioita ja toimia niissä turvallisesti. Hänellä on erittäin paha asennevamma, jossa hän näkee olevansa oikeassa, vaikka olisi väärässä. ERITTÄIN VAARALLINEN yhdistelmä ratin ja penkin välissä. Uskalla väittää aikapommiksi tai tappokoneeksi. On todennäköistä, että henkilö ei edes ota opiksi tai säikähtänyt, vaan hänen ajatuksissaan se citikkakuski ajoi väärin ja meinasi aiheuttaa hänelle vaaratilanteen. Minä niin toivon, että hän vouhkaa tapahtuneen jollekin liikennesääntöjä tietävälle, jotta hänelle kerrottaisiin hänen aiheuttaneen vaaratilanteen itsensä lisäksi myös sille citikkakuskille.
Se mikä tässä minua kaikista eniten kauhistuttaa, on se, että tuollaisia kuskeja on paljon. Ajan paljon ja näen niitä paljon. Joskus olen vain sivullinen, joka järkyttyneenä katselee lähellä piti -tilanteita. Sekin on järkyttävää, että minun pitäisi lähivuosina päästää omat lapset noiden tuollaisten sekaan. Jos joku missaa kaksi liikennemerkkiä, ei katso niitä kolmea peiliään, ei käytä vilkkua, eikä edes tajua katsoa sivulle ennen kaistan vaihtoa, niin miten tuollaiset seuraavat jalankulkijoita ja pyöräilijöitä? Eivät mitenkään. He näkevät vain putkinäköisesti eteenpäin. Kulkevat, kuin hevoset laput silmillä vankkureita vetäessä. En halua kuulostaa syyllistävältä ja tyrannilta, mutta auton ratissa täytyy olla ajokorttinsa arvoinen kuljettaja.
Esikoiseni aloitti juuri esikoulun ja vuoden päästä hän aloittaa koulun. Eskarilaisena hän on vielä ”turvassa”, kun äiti tai isi kuljettaa eskariin, mutta kouluun pitäisi sitten kulkea omineen. Täällä meillä lapset saavat maksuttoman koulukuljetuksen ensimmäiset 2 vuotta, mutta sen jälkeen tulisi kulkea jalan tai fillarilla kouluun. Päivä päivältä ajatuskin ahdistaa. Miten uskallan päästää lapseni tuonne täysin vailla havainnointikykyä olevien joukkoon, joilla asennekin näyttää olevan ”kohdillaan”? Olen viime päivinä taas lukenut liian monesta suojatiellä auton alle jääneestä lapsesta ja taas nähnyt autoilijan, joka ei huomaa punaista, normaalinkokoista henkilöautoa. Miten tuo kuljettaja huomaisi pienen pyöräilijän tai edes aikuisen jalankulkijan? Tietääkö hän edes milloin hänellä on etuoikeus ja milloin väistämisvelvollisuus?
Kuten kaikki varmasti osaa olettaa, niin en vuodata tässä pelkästään tuosta yhdestä tapauksesta, vaan siitä, että näitä vastaavia kuljettajia on liian monta liikenteessä. Suomessa ajokortti ei irtoa ihan helposti. Meillä Suomessa mielestäni ajokortin saadakseen, täytyy ostata paljon liikennesääntöjä. Missä kuitenkin on vika, että Suomessa suojatie ei ole turvatie? Mielestäni suurin vika on asenteissa. Mutta on myös havainnointikyvyn heikkoutta ja huonoa liikennesääntötuntemusta. Kaikki pyöräilijät eivät tunnu tietävän milloin ovat väistämisvelvollisia ja milloin tuo velvollisuus kuuluu autoilijalle. Olen autoilevana kuitenkin sitä mieltä, että parempi antaa tietä, kuin ”olla oikeassa”. Minua ei kerta kaikkiaan lohduttaisi, jos ajaisin pyöräilijän yli, vaikka minulla olisi ollut etuajo-oikeus. Se vain välttäisi minut vastuusta, mutta sitä henkistä tuskaa ei se oikeassa oleminen poistaisi. Aivan varmasti itsesyytökset painaisivat mieltä lopun elämää. Saati sitten silloin, jos olisin täysin syyllinen tapahtuneeseen onnettomuuteen. Pyöräilijä ja jalankulkija jää aina toiseksi auton kanssa törmätessä. Joten miksipä autoilija ei voisi ottaa tuota huomioon ja yrittää kaikin keinoin välttää mahdollisia yhteentörmäyksiä?
Sen eilisenkin läheltä piti -tilanteen toisen autoilijan kanssa minä olisin voinut välttää pysähtymällä odottamaan, jotta mersukuski olisi voinut tehdä äkkinäisen, vilkuttoman kaistan vaihdon. Olisiko se vienyt minulta aikaa? No ei olisi. En olisi hävinnyt aikaa juuri mitään. Olisin kuitenkin välttynyt siltä läheltä piti -tilanteelta. Toisaltaan ajateltuna, ehkämahdollisestitoivottavasti tuo tapahtuma säikäytti sen naisen sen verran pahasti, että hän muistaa lopun elämäänsä olla tarkkaavaisempi liikenteessä. Erityisesti huomaisi ne pienemmät ja ilman pellin tuomaa turvaa kulkevat kanssaliikkujat. Nyt vahinkoa ei sattunut ja vaikka olisi sattunut, niin kukaan ei olisi kuollut tai loukkaantunut hengenvakavasti.
Haluan tällä postauksellani muistuttaa kaikkia teitä autoilijoita, pyöräilijöitä ja jalankulkijoita tarkkaavaisuuteen, varovaisuuteen, ennakointiin ja muiden huomioimiseen. Kännyköitä ei räplätä liikenteessä ja taajama-alueilla ollaan erityisen valppaina. Vaikka olisikin oikeassa, niin silti voi antaa tietä tai ainakin ennakoida. Minä olen oikeastaan aina ollut hysteerinen suojatien läheisyydessä olevista lapsista ja siksi lähes aina pysähtynyt antamaan tietä. Ne pienet aivot eivät vielä muista elää siinä hetkessä ja tarkkailla ympäristöä, vaan ajatuksissa saattaa siintää jännät päivän tapahtumat. Toinen on vanhukset. Kuten kaikki tiedämme, elämämme on ympyrä, joka lopulta sulkeutuu. Vanhuksina olemme taas lapsentasolla joissakin asioissa. Minun tulee kiinnittää vieläkin enemmän huomiota nopeuksiin ja lopettaa raivostuminen, kun edessä on epävarmoja ja liikennettä haittaavia kuljettajia. Toivottavasti en koskaan aiheuta liikenneonnettomuutta ja toivottavasti en koskaan ole mukana sellaisessa.
Kuten kampanjoissakin on sanottu – sinä teet suojatien.
Turvallista matkaa perjantaihin kaikille kulkijoille! Yritetään petrata, ettei kenenkään enää tarvitsisi haudata rakkaitaan, ainakaan suojatielle kuolleita lapsiaan. Vatsaa ja sydäntä kouraisee se tuska mitä tamperelainen ja helsinkiläinen perhe parhaillaan kokee. Äärimmäiset osanotot heille ja paljon voimia suureen suruun.
Tällainen avautuminen tällä kertaa. Huomenna taas hömppää ja kosmetiikkaa.
Seuraa minua Facebookissa, Instagramissa, Bloglovin´ssa, sekä Youtubessa
Kommentit
Niin, en tiedä vaikka se mersukuski olisi somettanut samalla ja unohti sitten vilkaista sivulle, kun päätti vaihtaa kaistaa. Minun autoa päin on törmätty parkkihallissa samaisesta syystä. Nainen unohti katsoa taakseen, kun lähti peruuttamaan autoaan ruudusta. Onneksi takana oli vain minä autossa, eikä lapsi.
Kommentit
Taasen hyvä kirjoitus. Meillä on myös eskarilainen, joka esikoulumatkan pituuden takia kulkee taksilla matkan. No siitäkin minulla on omat ahdistukseni. Tuo kuski meinaan ajaa todella kovaa jo täällä kylätiellä ja usein kännykkä korvalla. Olen tästä huomauttanut mutta ei tunnu muuttuvan.
Kouluun taas pitäisi vuoden päästä mennä yksin. Sinne on mentävä isoa tienvartta, jossa ajaa mm. kivirekkoja. Rajoitus on 60 muttei siinä kukaan niin hiljaa aja koskaan. Yksi lapsi tuolla koulutiellä on kuollut parisen vuotta sitten. No se oli huumekuski mutta miksei niitäkin voi olla muitakin?
Myös tuleva talvi ahdistaa. Jos sattuu tulemaan paljon lunta, miten tuo eskaritaksi selviää, kun täällä maalla nuo tiet aurataan viimeisenä.
Kiitos Annukka! 🙂
Hui, osaan todellakin samaistua pelkoosi. :O Minuakin ahdistaisi ja sanoisin itsekin asiasta. Oletko ajatellut ottaa yhteyttää jonnekin muualle? Esim. taksifirmaan? Vai onko kuski itse taksifirman omistaja?
Ai kauhea… tuo tienvartta kulkeminen ahdistaisi minuakin. 🙁 Paljon suojelusenkeleitä lapsiesi koulutielle tulevaisuudessa! <3
Hmm, mä kyllä tunnistan itseni liian monesta kohdasta tästä tekstistä, enkä niin hyvällä tavalla. Pääsääntöisesti olen omasta mielestäni ennakoiva ja huomaavainen autoilija, mutta minussa asuu melkoinen ratti raivotar, ainakin väsyneenä ja kiireisenä 🙁 Silloin monesti ei nää muita kanssa-autoilijoita tai liikkujoita niin valppaana, kuin mitä kiireettömänä ja skarpimpana ajellessa. Eniten mua ärsyttää tuolla liikenteessä ne suharit, jotka eivät oikeasti tunne liikennesääntöjä ollenkaan, jolloin tulee monesti just tuo fiilis, että ”mulla on oikeus mennä tästä”. Etenkin tutuilla reiteillä huomaa, jos joku ei ole paikallisia, niin ne ärsyttävät, mutta taas itse olen samanlainen ”tötöilijä” vierailla teillä. Ja joskus ihan tutuissakin paikoissa, esim. nuo moottoritien remontit yllättävät joka kerta, että mistäs nyt kaista on kiinni ja miten pitäisi ryhmittyä jne. Joka päivä tuntuu olevan eri maisema 😀 Pitkää matkaa päivittäin ajellessa kyllä näkee kaikenlaista tien päällä ja huomaa omiakin heikkoja paikkoja, joista _toivottavasti_ osaa ottaa opikseen! Mielestäni myös ajokorttiuudistus on ihan hyvä juttu, sen verran monella tuntuu nuo liikennesäännöt unohtuvan ajan saatossa (itseltäkin).
Tulipas pitkä kommentti, mutta oikeesti joo, tärkeästä aiheesta kirjoitit 🙂 Näistä on kiva lukea sunkin (fiksuja) mielipiteitä ja perusteluja sekä kivasti kirvoittaa myös keskustelua 🙂 Hyvää viikonloppua!
Jep, väsymys ja kiire on äärettömän huono yhdistelmä liikenteessä. No joo… ne suharit! Ne ovat kanssa oma lukunsa. Kotkan tielllä näen liian monta, jotka lähtevät ohittamaan todella vaarallisissa paikoissa. Viimeksi eilen seisoin jarrun päällä, kun olin varma, että rysähtää. Eräs auto lähti ohittamaan keltaisesta sulkuviivasta huolimatta ja ylämäessä kaiken lisäksi. Vastaan tuli auto. Se ohittaja ehti juuri ja juuri takaisin omalle kaistalleen. Uskomatonta käytöstä! :O Minäkin ohittelen, mutta tiedän ne paikat joissa sen voi tehdä turvallisesti. Odottelen siksi suosiolla aina niihin kohtiin. Tosin usein juuri niissä paikoissa tulee se autoletka vastaan. Ja taas ärsyttää siellä ratissa. 😀
Tarkoitatko Kotkan päässä olevia tietöitä? Ne onkin tosiaan ollut sellaisia ”ähäkutti, tänään menettekin näin”. 😀
Omia asenteita täytyy muuttaa. Kaupungeissa olen todella kunnollinen kuljettaja, mutta maantiellä ja motareilla varsinkin olen vähän vauhtihirmu.
Kiitos. En mä fiksusta tiiä, mutta tärkeä aihe. 🙂 Hyvää viikonloppua sinullekin! Kohta tuonne olisi taas lähdettävä suhaamaan, mutta päätin mennä rauhallisin mielin. 🙂
Kotkassapa hyvinkin.. Ite oon nyt tullut Korkeakosken kautta, kun en jaksa sitä motaria 😀 Tosin sielläkin yksi päivä opastettiin ajamaan liikenneympyrää väärään suuntaan asfalttitöiden vuoksi :’D Kaikkea sitä pääsee kokemaan ratin takana. Valtatien kautta tosiaan tullessa saa välillä puristaa rattia rystyset valkosena; siellä ohituksia tehdään ihan älyttömissä paikoissa. Itsekin ohitan ja reilusti, mutta vain paikoissa, joista näkyy tyyliin 10km eteenpäin 😀
Itselleni asennekasvatusta vaatii ehdottomasti kaupunki-/taajama-ajo, ja oikeastaan myös lisää harjoitusta myös. Maantieajoja on niin paljon, että välillä meinaa iskeä vauhtisokeus ja ei tosiaan tajua, että cityssä sitä liikennettäkin on enemmän. Ehkä tämä postaus siis herätteli taas meikäläistäkin 🙂
Mä oon niin turisti Kotkassa, että en varmaan osaisi ajaa sieltä. Tai noh, on navigaattoritkin keksitty. 😀
Hah, oli varmasti hästiä ajaa väärään suuntaan ympyrässä. 😀
Kyllä! Huomasin, että tänään Kouvolan keskustassa ajaessa olin mallikuski. 🙂 Olen kyllä kaupungeissa yleensä aina tosi rauhallinen, kun pelkään eteen hyppiviä jalankulkijoita ja jostain suhaavia fillaristeja. Joitakin vuosia sitten pieni poika meinasi jäädä alleni. Poika tuli pyörällä tien sivussa parkissa olevien autojen välistä eteeni. Ei siis suojatielle, vaan vanhan Valtakadun (nyk. joku Kouvolakatu vai mikä se oli?) poikki kohdassa, jossa ei ole suojatietä. Oli syksy ja aurinko paistoi matalalla. Minulla oli sekunin sokea hetki, kun aurinko paistoi suoraan kohti talojen välistä äkisti. Onneksi vauhti oli mitätön ja näin, että nyt jotain on edessä. Lukkojarrutus ja poika ehti viime tingassa pois alta. Onneksi ei ollut talvi ja tiet jäässä. Auto sukeltaisi sukkana siinä vaiheessa, vaikka vauhtia oli tyyliin 20 km/h. Se säikäytti ja ahdistaa vieläkin mieltäni. Entäs jos olisi ollut vauhtia enemmän tai entäs jos liikenteessä olisi tapahtunut toisella puolen jotain mutta, jonka vuoksi olisin katsonut sinne? Ei minua edelleenkään lohduta, että olin oikeassa. Se poika on jonkun lapsi, joten vaikka en silloin vielä itse äiti ollutkaan, niin silti se tuntui kamalalta.
Tykkään kosmetiikka-aiheisista kirjoituksistasi tosi paljon, mutta tämäkin oli hyvä ja tästä on ainakin minun helppo olla samaa mieltä.
Autoilen silloin tällöin, mutta yleensä olen pyörällä liikenteessä ja liikenne ja liikennekäyttäytyminen mietityttää minua päivittäin. Se mikä on kaupungissamme ihan jokapäiväistä, on ylinopeus. Juuri kukaan ei kunnioita taajaman neljänkympin rajoitusta.
Pyöräilijänä ehdottomasti mieluummin väistän jos tarve tulee, vaikka minulla olisikin etuajo-oikeus. Äskettäin on täällä paikallislehdessä tekstaripalstalla mm. väitelty missä tapauksessa pyöräilija saa ajaa suojatien yli jne. Tietoa tuntuu löytyvän, mutta onko se oikeaa vai mitä. Eilen tuli vastaan Autoliiton outo kampanjakyltti erään suojatien edessä – valitettavasti en ottanut siitä kuvaa, mutta viesti oli minun ymmärrykseni mukaan se että vaikka tämä onkin suojatie, jonka pyöräilija saa jopa ajaen ylittää, se ei takaa mitään. Viesti oli nimenomaan kohdistettu pyöräilijöille. Siitä tuli outo olo varsinkin viime aikaisten liikennetapahtumien valossa. Voi olla että minun olisi pitänyt jättää tämä mainitsematta, koska ei ole esittää todistusaineistoa. Kyltti oli keltainen ja todella näkyvä, joten kaikki jotka ohi ovat menneet, ovat sen varmasti nähneet. Mitähän sillä ajettiin takaa. Eikö pitäisi valistaa autoilijoita eikä pelotella pyöräilijöitä? Totta on että pyöräilijöidenkin pitää tuntea ja noudattaa sääntöjä, mutta silti.
Autoiluun palatakseni, olisi hyvä kyllä saada haravoitua liikenteestä autoilijoiden joukosta pois sellaiset, kenellä ei ole kykyä toimia liikenteen vaatimalla tavalla. Mistä siihen lisää keinoja, kun nykyiset ei tunnu riittävän?
Jep, näen itsekin sitä ylinopeutta ja punasia päin ajoa. Kaupungissa on mielestäni vaikeaa edes ajaa kovaa, kun pitää koko ajan katsella ympärilleen, ihan joka suuntaan ja ennakoida! Siksi ihmettelen näitä kovia ylinopeuksia ajavia, että miten muka seuraavat ympärillä tapahtuvaa? Eivät mitenkään.
Minäkin aina väistän pyöräilessä tai kävellessä. Jäisin kakkoseksi yhteenotossa auton kanssa, joten olen todennut turvallisemmaksi vain väistää.
Kuulostaa kummalliselta merkiltä ja uskon kyllä sinua. Pyöräilijää on nopeampi varoittaa niin, että vältyttäisiin jatkossa onnettomuuksilta. Olen kanssasi samaa mieltä, että autoilijoita tulee valistaa, mutta tuossa on varmasti haettu nopeaa ratkaisua. Minulle ne etuajo-oikeudet ovat selvää, ja siksi olikin yllättävää nyt nähdä miten harvalle ne ovat. Niin pyöräilijöissä, kuin autoilijoissa.
Niinpä, hyvä kysymys. Itselleni tuli mieleen ajokortin uudistaminen 5-10 vuoden välein. Hitto että ärsyttäisi autoilijana maksaa siitäkin lystistä, mutta se tässä kävi mielessäni. Varmaan sellaista vaihtoehtoa jo jossain pohditaan.
Aamen! Eipä ole pitkäkään aika kun meinasin rysäyttää yhen ukon kylkeen, joka tuli kolmion takaa eteen. Onneks vauhtia ei ollu paljon ja ehdin reagoimaan nopeasti. Yleensä kyllä muutenkin saatan hidastaa pienempiin risteyksiin vaikka niissä kolmio olisikin.
Hyvä sääntö suojatietä ylittäessä on että, ennen ei kannata tietä ylittää ennen kuin on ottanut katsekontaktin mahdollisiin lähestyviin autojen kuljettajiin. 🙂
Joo, pyöräillessä kannattaa olla varovainen. Tiedän näin autoilevana, että kaupungeissa on pakko hitaasti tuoda auton keulaa suojatien päälle, jotta näkee sinne pyörä- ja autotielle, että tuleeko ketään? Porttikongit ovat pahoja myös. Niistä en itse aja, mutta jalankulkijana aina kurkkaan ennen kun kävelen avoimien porttikonkien eteen. Autosta tulee aina ensin keula ennen, kun kuski näkee tielle. 🙁 Mutta noissakin voi tulla hitaasti hiivuttaen, eikä kovaa ja jarruttaa sitten äkisti siihen tarkistamaan vain autotien liikennettä.
Minä otan autoilijanakin katsekontaktin jalankulkijoihin ja pyöräilijöihin. Se kannattaa kaikkia osapuolia. Silloin kaikki tietää, että minut on huomattu. 🙂 Hyvä sääntö!
Nyt on pakko minunkin vähän avautua tästä aiheesta, kun tuli mahdollisuus:
Kun muutin pikkukaupunkiin opiskelemaan, hämmästyin miten monet autoilijat eivät anna tietä jalankulkijoille suojatiellä. Ei pysähdytä, vaikka jalankulkija olisi jo astunut suojatielle. Yleensä en sen kummemmin jaksa asiasta kettuuntua, mutta tässä muutama päivä sitten meinasi kyllä kiehahtaa niin että teki mieli hypätä tielle ja vaihtaa pari painavaa sanaa tiettyjen autoilijoiden kanssa. Olin nimittäin tulossa koulusta, kun huomasin, että suojatien edessä seisoi sokea mies ja pieni mummo rollaattorin kanssa. He näyttivät selvästi siltä, että halusivat ylittää tien, mutta autot eivät pysähtyneet. Osa hidasti, mutta ei pysähtynyt. He ilmeisesti olettivat, että kun vähän tiputtaa nopeutta niin mummon ja sokean pitäisi äkkiä juosta tien yli. Seurasin tilannetta hetken äimistyneenä ja suunnittelin jo itse meneväni ylittämään sitä suojatietä keskarit laulaen, mutta onneksi sitten vihdoin yksi auto pysähtyi ja päästi kaksikon yli.
En voi käsittää, miksi joillakin autoilijoilla on tuommoinen asenneongelma. Kun kaikkihan tietää, että jalankulkijoille pitää antaa suojatiellä tilaa, eikä sitä kaksikkoa voinut olla huomaamatta. Tai olisin kyllä kovin huolissani, jos joku ei oikeasti olisi ollut huomannut heitä. Ja ei sillä, etten itse olisi koskaan tehnyt virheliikettä liikenteessä, mutta ”mulla oli kiire” ei kelpaa selitykseksi sille, että ajaa vielä jonkun päälle.
Jep! Tiedän. Pienissä kaupungeissa yleistä. Suomessa punasia päin ajaminen on kanssa järkyttävän yleistä. :O Ei tarvi mennä kuin Tallinnaan, niin siellä ei pahemmin punasia päin ajella.
Minulle on käynyt vähän vastaava about 10 vuotta sitten. Pysähdyin suojatien eteen ja halusin päästää papan pyörän kanssa yli. Vastaantulevien kaistalta tuli autoja letka. Kukaan ei pysähtynyt!!!! Se pappa seisoi puolessa välissä suojatietä minun edessä, mutta ei päässyt yli, koska vastaantulevista ei kukaan niistä 20 autosta pysähtynyt. Järkytyin! Lopulta pappa katsoi minuun pahoitellen ja pakitti takaisin pyörätielle, jotta minä pääsin jatkamaan matkaa. Minä pahoittelin myös hänelle katseellani ja olin varmaan todella järkyttyneen näköinen siitä tilanteesta. Eli tuo kertomasi ei yllättänyt ollenkaan. En voi vielä tänäkään päivänä käsittää, että mitä niiden kaikkien vastaantulevien mielessä liikkui?
Niin asiaa! Olen tässä itse poikkeuksellisesti viimeisen kahden viikon aikana joutunut ajamaan pitkiä työmatkoja ja kylläpä kismittää ne kiireiset kuskit, jotka maanteillä tekevät ohituksia vain säästäkseen ne muka niin kallisarvoiset minuutit elämästään. Toinen asia, mikä itseä on raivostuttanut liikenneasioissa on se, miten ihmiset jaksaa napista nopeuskameroista ja ylinopeussakkojen suuruudesta. Kukaan kun ei pakota ajamaan ylinopeutta ja ne kameratkin on paikoissa, missä niitä oikeasti tarvitaan, eikä rahastuksen takia.
Olen itse huomannut selkeän liikennekäyttäytymisen muutoksen ajokortin saatuani. Aina ratissa toki yrittää olla skarppina ja huomioida pienetkin asiat. Toisaalta taas pyöräillessä ja kävellessä näkee itse prhaaksi, että väistää kaikkia ja itse tarkkailee liikennettä, koska jos itse sattuu jäämään vaikkapa auton alle ja on etuajo-oikeutettu, niin ei se kyllä siinä tilanteessa lohduta loukkaantunuttakaan. Onhan autossa niitä pimeitäkin kulmia.
Kaiken kaikkiaan, sopivan varovaisuuden pitäisi kuulua itse kunkin itsesuojeluvaistoon! Mutta tehdään me fiksut ihmiset noista teistä niin turvallisia kuin pystytään ja opetetaan se myös jälkikasvulle 🙂
Oikeasti? Napisee vai? :O Yksi minun läheiseni tuossa nappasi sakot ja kortti lähti hyllylle, kun hän oli vähän kokeillut eräällä maantien suoralla (siellä ei näkynyt ketään muita, kun lopulta ne poliisit), että paljon pärrä kulkee. Oli ollut hyvin nöyränä ja kiittänyt poliiseja. 😀 Minä nauroin tuosta kuultuani, että on siinä poliisit ihmetelleet tuota pärräkuskia, joka häpeää ja myöntää sen ja lopulta kättelee kiittäen isoa laskua. 😀
Autoissa on paljon pimeitä kulmia ja minä pelkään ihan hirveästi ihmisiä, jotka eivät käytä heijastinta! Kaikki eivät tunnu tajuavan, että lokakuussa, syyssateessa illalla ei näe niitä mustaan tuulipukuun pukeutuneita koirantaluttajia. Palaan heijastinvalistukseen sitten syyskuun lopulla. ;D
Kiitos tästä, todella hyvä kirjoitus! Olisin itsekin raivostunut. Pyöräilijänä asenteeni on hyvin samanlainen kuin sulla, keskityn ajamiseen ja ennakoimiseen. En ota riskejä toistenkaan puolesta enkä varsinkaan lasten. Usein tuollaisilla putkikatseisilla on vielä naama kiinni alypuhelimessa. Siis ensin liikennesääntöjen tuntemus heikko, ja sitten vielä tarkkaavaisuus nolla. ? Mutta nämä puutteethan toki voi aina korvata tööttäämisellä, kaahaamisella, sellaisella ”reippaalla” ajotyylillä, että jo kaukaa näkee että tuosta kannattaa pysyä kaukana.
Niin, en tiedä vaikka se mersukuski olisi somettanut samalla ja unohti sitten vilkaista sivulle, kun päätti vaihtaa kaistaa. Minun autoa päin on törmätty parkkihallissa samaisesta syystä. Nainen unohti katsoa taakseen, kun lähti peruuttamaan autoaan ruudusta. Onneksi takana oli vain minä autossa, eikä lapsi.