Näyttötyöni: häämeikki
No niin, nyt vihdoin esittelen teille koulussa tekemäni näyttötyöt. Tässä tulee ensimmäinen työ ja seuraavat työt esittelen aina jokaisen yksi kerrallaan joka päivä. 😉
Aloitan häämeikistä, mutta seuraavat tulevat olemaan siinä järjestyksessä kuin ne olen silloin koulussa tehnyt ja suorittanut. Syy miksi aloitan sitten häämeikistä on se, että kuvan malli on tänään tasan vuosi sitten kuolleen pikkuveljeni kihlattu ja rakastettu A. Vaikka tämä on minulle ilon aihe, että esittelen näyttötyötäni teille, niin tässä päivässä piilee suuri suru ja tässä tavassa miten tämän esittelen on minulle suuri symboliikka ja muisto-osoitus ainoan veljeni muistolle. Olen nyt kulkenut sen kaikista raskaimman ajan, eli vuosi kuolemasta. Siihen on mahtunut ensimmäiset juhlapyhät, synttärit ja muut juhlat ilman veljeäni. Tämä on viimeinen päivä, eli vuosipäivä ja tämän jälkeen on se ensimmäinen kierros kuljettu ilman menetettyä rakasta ihmistä. Tästä eteen päin jokainen juhlapyhä, synttäri ja vuosipäivä tulee olemaan edellistä helpompi vuosi vuodelta. 15.7. tulee aina olemaan minulle kuitenkin musta päivä. Jos elämän tapahtumat kulkisivat niin kuin itse niiden haluaisi kulkevan, niin tämä päivä olisi varmaankin se päivä joilloin meikkaisin veljeni morsianta heidän häitä varten. Joka tapauksessa malliksi häämeikkiin valitsin juuri siksi A:n ja koska häneltä löytyy tatuointi veljestäni, joka on nukkuva enkeli. Minulla oli selkeä visio siitä millaisen kuvan haluan kuvaajan ottavan. Siinä nukkuva enkeliveljeni uinuu ikuista unta kauniin morsiamensa olkapäällä. Älkää pelästykö tätä hieman surumielistä postausta, vaan keskittykää kuviin. 😉 Halusin vain kertoa tarinan tämän meikin, mallin ja kuvien takaa ja jakaa tänne jotain erityisen henkilökohtaista, mutta kuitenkin aihetta mikä ei saisi olla tabu, sillä vaikka se niin raa’alta ja surulliselta kuulostaakin, niin kuolema on tasan yhtä luonnollista kuin syntymäkin. 😉 Sen hyväksyminen vain on meille nykyajan ihmisille vaikeaa.
Valitsin tummanpunaiset ruusut kukiksi tähän työhön, koska tummanpunaiset ruusut olivat A:n ja veljeni kukkia ja täytyyhän morsiamella olla hääkimppu. Koska valitsin punaiset ruusut, niin ajattelin, että teen tähän meikkiin sen jutun huuliin, sillä monesti teen pääpainotuksen silmämeikkiin ja halusin erottua joukosta. Halusin myös osoittaa näissä töissä monipuolisuuttani, että myös kykyäni stailaukseen, vaikka en opiskellutkaan aihetta.
Meikki on heleä, kevyt ja kaunis. Punaiset huulet raikastavat ihanasti A:n ilmettä. Glitteriset irtoripset antavat säihkettä ja glamouria ilmettä silmiin. A:ssa on jo luonnostaan klassisen kauniita piirteitä.
Tämä kuva on niin kaunis ja se tunne mikä tätä kuvaa kohtaa on, on jotain sanoin kuvailematonta. Itse kuva kertoo varmaankin enemmän kuin tuhat sanaa. Tämä kuva itsessään on minusta tarina ja silloin kuva on parempi kuin onnistunut, se on taideteos! Isosisko sai kun saikin veljestään hääkuvan jollakin tavalla. Tänään vien tämän kuvan tulostettuna veljeni haudalla, missä lepäävät vaarini, isäni ja veljeni.
Kuvat: Sofia Virtanen
Sitten pari minun ottamaa otosta…
Tässä näkyy hääpuku kokonaan. Teen tunnustuksen ja kerron, että puku ei ole oikea hääpuku. ;D Puku on tehty minun tavallisesta, valkoisesta arkitopista, joka on korsetin mallinen. Hame on tehty minun hääpuvun vanne-tyllihameesta ja tätini kattauksissa käyttämästä organzakankaasta. Levitin organzan vannehameen päälle, työnsin reunan korsetin alle, jotta kangas ei putoa. Nostin myös ”helmaa” edestä ja kiinnitin sen hopeisella ruusulla. Eikö näytäkin silti kauniilta ja toimivalta, vaikka onkin rakennettu vain kuvauksia varten?
Minun omaa hääpukua ei voinut käyttää, koska olen heittänyt hameen roskiin. Pukuni oli luonnonvalkoinen, joten en löytänyt lähipiiristäni keneltäkään korsetin seuraksi luonnonvalkoista hametta. Jos yhdistää puhtaanvalkoisen ja luonnonvalkoisen, niin luonnonvalkoinen näyttää puhtaanvalkoisen rinnalla likaiselta. En viitsinyt kysellä hyvänpäiväntutuilta hääpukua lainaksi kuvauksiin ja läheisimpiä, jotka asuvat lähellä ei ole hääpukuja. Oikeastaan minun lähimmät ystävät eivät ole naimisissa. 🙁 Nii ja sitten ne läheiset keiltä olisin voinut kysyä lainaksi ja heillä olisi puku, niin ovat menneet naimisiin joskus -80 ja -90 luvulla, joten puku olisi hieman vanhanaikaisen näköinen.
Hääkimppu on tosiaan myös minun tekemä. Ostin nippuruusuja, eli kimpun missä oli 10 ruusua. 8 käytin kimppuun ja koristelin lehdillä ja hopeisilla oksilla. 2 käytin kampaukseen. Ne olisivat tosin saaneet olla pienempiä, mutta en tähän näyttötyöhön viitsinyt ostaa erikseen kahta ruusua. Lisäksi kampauksen seassa on pientä hopeista helminauhaa.
Tässä tekemäni layout meikistä. Layout tarkoittaa etukäteen tehtyä suunnitelmaa tuotteineen ja kuvineen. Eli ammattilainen voisi antaa layoutinsa toiselle ammattilaiselle ja hän osaisi tehdä sen pohjalta meikin ja lookin. Olen surkea piirtämään meikkauksia paperille. ;D Pahoitteluni siitä. 😉 Myös värit ovat hieman vääristyneet, sillä olen värittänyt ja piirtänyt puukynillä meikin paperille. Mieheni eilen sitten skannasi nämä koneelle, joten värit eivät ole täysin samat kuin siinä paperiversiossa. 😉 Vaaleimmat sävyt ja värit eivät oikeastaan edes näy. 🙁
Vielä uudestaa kuvia meikistä… on vähän ankeamman näköisiä verrattuna kuvaajan Sofia Virtasen ottamiin. ;D
Aikaa häämeikin ja kampauksen tekoon oli 2 tuntia. Eli kiireellä sai tehdä! Meikin kanssa minulla ei ollut hätää, mutta kampauksen kanssa hieman oli… Olen vielä surkea tekemään kampauksia, joten kahteen tuntiin meikki+kampaus oli minulle haastavaa. Aika kuulostaa pitkältä, mutta jokainen voi kokeilla samalla tuotemäärällä meikin tekoa ja siihen hääkampauksen tekoa. 😉 Se 2 tuntia menee nopeasti, kun ei ole täysin rutinoitunut hommaan ja jännittää hirveästi arvosteltava näyttötyö. ;D Kampaukseen kuului lisätä myös jokin hiuskoriste. Itse tosiaan käytin ruusuja ja helminauhaa. Jälkeen päin harmittelin, että en uskaltanut käyttää aikaa lämpörullien käyttöön, sillä osaan rullata normaaleille hiuksille rullat 20-30 minuutissa. Kampaus olisi ollut helpompi ja nopeampi sen jälkeen tehdä ja kampauksesta olisi tullut parempi. Meikissä ripsien liimailuineen minulla taisi mennä alta tunti aikaa. Hyvin olisin ehtinyt rullailla myös, mutta jälkiviisaus, se ah niin paras viisaus! ;D
Kertokaa ihmeessä mielipiteitänne meikistä, että tietysti myös kokonaisuudesta. Itse keskityin kokonaisuuteen, enkä pelkästään johonkin yksittäiseen asiaan meikissä. Olen oikeastaan jokaisessa työssä hakenut jotain hieman erilaista, jotta erottuisin edukseni. 😉
Huomenna sitten esittelen bodypaintingin, joka oli se ensimmäinen näyttötyömme. Mallina minulla oli oma rakas mieheni. 😉
Kommentit
Piia: itsekin pidän siitä kuvasta todella paljon! 🙂 Se on niin kaunis.
Kommentit
Kaunis morsian ja hänelle sopiva meikki 🙂 Toi kuva, missä tatuointi näkyy kertoo todellakin enemmän kun tuhat sanaa! Voimia teille ♥ Oli kyllä itelläkin mielessä kun nukkumaan kävin ja samaten heti kun heräsin. Ei voi uskoa, et siitä on jo vuosi.
Mari: A kylläkin hieman vierasti punaisia huulia, vaikka tuo look sopii hänelle NIIIIN hyvin. 😉
Kiitos! <3 Toisaalta aika tuntuu ikuisuudelta, mutta toisaalta tuntuu kuin se olisi ollut viime viikolla.
Olenkin odottanut, koska tämä näyttötöiden sarja alkaa. Tarina juttusarjan aloittamisen taustalla on niin <3
It still feels like yesterday, but hurts a bit less everyday.
Tosi kaunis meikki, korostaa hyvin mallin piirteitä 🙂
Mulle tuli aivan tippa linssiin lukiessani tätä :'( itsellänikin on tosiaan pari vuotta nuorempi veli ja ajatuskin siitä, että menettäisin hänet nyt, on ihan sietämätön.
Kirjoitit tosi kauniisti, ensimmäinen vuosi on tosiaan se raskain. Ikävä ja suru ei kai koskaan poistu, mutta niiden kanssa oppii elämään <3
Paljon halauksia sinulle Minna ja ihanaa viikonlopun alkua.
Mira: näinhän se Mira on… 🙁
Joo, nyt nämä näyttötöiden esittely tosiaan alkoi. 🙂
Nonnu: kiitos. 🙂 Ihanaa viikonloppua sinullekin. 🙂
Uskon, että teksti saa tipan linssiin monille… vaikka se ei olekaan tarkoitukseni. Kiitos tekstinkin kehuista. 🙂 Elämällä on kuitenkin valtava voima ja me ihmiset sopeudumme, vaikka ei uskoisi.
Voi 🙁 Voimia <3 Tekstisi sai mutkin itkemään*.. Ja tuo kuva missä näkyy tatuointi, kertoo _todellakin paljon.
(* Ja juuri kun sain blogia varten tehdyn meikin valmiiksi. Ei muuta kun uusiksi! :D)
Mutta todella nätin meikin oot tehny! Ja pukukin tehty hyvin 🙂
Huulet ovat mehukkaat, nam. 😀
Ja et muka osaa piirtää, tuohan on vallan vekkulisti tehty! =)
Malli on todella kaunis ja meikki sopii hänelle hyvin 🙂
Paljon voimia sinulle.
Mielestäni kirjoitit hienosti, että kuolema on luonnollinen osa elämää, ja näinhän se onkin. Juuri tuli 2 vuotta isäni kuolemasta ja voin sanoa että suru helpottaa, mitä enemmän aikaa kuluu. Silti tuntuu niin väärältä välillä, että jotkut vain lähtevät liian aikaisin tästä maailmasta.
Anu: kiitos, kiitos. 🙂 Voi ei! Jotenkin hassu juttu, että itkee blogimeikin heti. ;D Pahoitteluni siitä.
Liz-BeautyOfLiz: kiitos. 🙂 Voimia myös sinulle. Aika ei paranna, mutta aika helpottaa. Aina kun nuori ihminen (nuorella tarkoitan about alta eläkeikäistä) kuolee, niin sitä on vaikea hyväksyä ja toipuminen vie kauemmin.
Koskettava postaus totta tosiaan.
Luin aamulla heti tekstin ja kyllähän siinä silmäkulma kostui.
Oli varmaan raskas paikka molemmille, sinulle ja A:lle, tämä meikki. Mutta hienoa, että olette ehkä näin pystyneet käsittelemään suruanne. Voimia molemmille!
Sitten itse näyttötyöhön: todella kaunis, joskin erilainen häämeikki. Huulet sopii niin täydellisesti ruusujen väriin 🙂 Ja hienosti ”tehty” pukukin.
Ja upeat Sofian kuvat!
Oikein odotan seuraavia näyttötöitä.
hanneh: joo, olet oikeassa, että oli A:lle ja minulle hieman raskas paikka. Mutta kuten sanoit, tämä oli myös yksi surun käsittelytapa. 🙂
Kiitokset mielipiteistä ja kehuista. 🙂
Todella kaunis kuva, missä tatuointi näkyy
Piia: itsekin pidän siitä kuvasta todella paljon! 🙂 Se on niin kaunis.