Paljon onnee mulle!
Jep, tänään mittariini tuli lukema 32 vuotta. Ajattelin tälle päivälle kirjoitella ajatuksiani omasta ikääntymisestäni ja ehkä pienestä aikuistumisestakin, jota on (toivottavasti) tapahtunut.
Me naisethan emme hyväksy ikääntymisen merkkejä. Siitä kertoo ihan se, että kulutamme suuria summia kosmetiikkaan ja yritämme löytää keinoja säilyttää ainakin jollain tasolla nuorekkuutta. Tämähän ei vielä kosketa teitä, jotka olette alta 25-vuotiaita, mutta vääjäämättä tämä vaihe on teilläkin edessä… huomaatte eräänä päivänä, että ette olekaan ikuisesti parikymppisen näköisiä. Tällä hetkellä lähinnä huvittaa omat ajatukseni ”rypyistäni”, kun olin sen 25-vuotias. Tiedän, että kun täytän 40, nauran tämänhetkisille ajatuksilleni ja sitä rataa. Kaikki tämä on luonnollista ja oikeastaan meistä jokainen taitaa käydä näitä läpi erilaisina vaiheina elämässään.
Myönnän aivan julkisesti, että inhoan sitä, että en ole enää niin nuorennäköinen. (huomautuksena, että kaikki on suhteellista) Ikä ei numerona haittaa niinkään, mutta rapistuminen harmittaa. Olen nyt siinä iässä, että tämä asia on minulle konkretisoitunut, eikä tämä bloggaaminen kyllä auta asiassa. Katselen omia ikääntymisen merkkejä paljon suuremmalla suurennuslasilla, koska joudun zoomailemaan tietokoneen näytöllä viikoittain kuvia itsestäni. Lisäksi minulla on meikkaaja-maskeeraajana oltava silmää ikääntymisen merkkeihin, sillä niitä halutaan aina hieman häivyttää, kun penkkiini istutaan. Jos en näkisi niitä, niin enhän minä osaisi miellyttää asiakkaitani. Oikeastaan voisin sanoa, että minun lempihommiani on aikuisten naisten meikkaamiset. Monikaan nuori tai vasta-alkava meikkaaja ei niistä pidä, koska aikuinen nainen on haasteellisempi, kuin se parikymppinen naisenalku. Erityisesti aikuisen naisen meikissä voi mennä pahasti metsään ja aikaansaada pahimmillaan muutaman lisävuoden ulkonäköön. Jotenkin vain se haastavuus ja selkeämpi muodonmuutos ovat mieleeni. Niin usein se aikuinen nainen alkaa valittaa jo riippuvia luomiaan ja sitä sun tätä iän tuomaa muutosta kasvoissaan. Se on niin palkitsevaa, kun penkistä noustessaan he näkevät itsensä edelleen aikuisena, mutta silti uusin silmin. Niitä harmia aiheuttavia juttuja on häivytelty ja katsettakin ”liftattu”. He tuntevat itsensä taas seksikkääksi ja nuorekkaaksi.
Vaikka en pidäkään tästä kehoni rapistumisesta ja nuoruuden menettämisestä, niin tykkään olla kolmekymppinen. Siitä huolimatta, että nillitän ikääntymisen merkkejäni, niin olen paljon tyytyväisempi itseeni nyt, kuin parikymppisenä tai sitä nuorempana. En minä vieläkään ole sitä tavoitettani saavuttanut, jossa osaisin olla ylpeä itsestäni ja hyvin tyytyväinen, mutta parempi suunta tässä asiassa jo on. En enää keskitä energiaani pelkästään siihen mitä minulla ei ole, vaan pyrin keskittymään siihen mitä minulla on. Tämä on varmasti näitä iän tuomia muutoksia ajatustavoissa, mutta vaikutusta on myös ollut sillä, että olen tietoisesti halunnut muuttaa tapojani ajatella asioista. Tämä koskee niin ulkonäköä, kuin niitä elämässä tärkeämpiäkin asioita. En ole saanut kaikkea, olen menettänyt paljon, olen elänyt hyvin vaikeita ja henkisesti raskaitakin aikoja, mutta silti koen, että elämä on antanut minulle paljon. Tai noh, on minulla itsellänikin oma roolini siinä, sillä myös omilla valinnoilla ja tekemisillä on merkitystä.
Listaan asioita, joista olen kiitollinen.
Perheestäni! Kaksi ihanaa ja tervettä lasta, että myös aviomies, josta parempaa ei minulle voi löytyä. Hämmästelen monesti, että mitä hyvää olen tehnyt ansaitakseni hänet? Ja tähän sanon, että on meilläkin ne omat ongelmamme ja historiastamme löytyy vaikka ja mitä vaikeutta. Niistä on kuitenkin kasvettu ja selvitty, joten jaksamme nyt näitä ruuhkavuosiamme pienten lasten vanhempina.
Äitini ja muut läheiset sukulaiseni. Ihania tukia ja turvia aina, kun on vaikeaa tai tarvitaan apua.
Ystäväni, joita ei kovin montaa ole. Hassua on se, että vaikka emme paljon olekaan tekemisissä, niin tiedän heidän olevan yhden soiton päässä, jos tarvitsen. Toivottavasti hekin tietävät saman minusta. Bestiksistäni toisella on jo iso lapsi ja vuoroviikoin lapsi on isällään, kun toinen bestikseni on lapseton. On sanomattakin selvää, että avioliitossa, kahden pienen lapsen äitinä ja työtä toisten vapaa-aikana tekevänä ei vain ole helppoa tavata ystäviä. Minulla on jatkuvasti kalenteri täynnä kaikenlaista.
Terveyteni. Toki minulla on hieman vaivoja, mutta en sillä tavalla ole sairas fyysisesti tai henkisesti. Sitä henkistä terveyttään tai sen kanssa pärjäämistä osaa arvostaa, kun sen on joskus menettänyt masennuksen merkeissä. Fyysistä terveyttä en ehkä vielä osaa samalla tavalla arvostaa, koska en ole ollut vakavasti sairas. Kuitenkin huomaan tulleeni siihen ikään, että näitä asioita pyörittelee paljon enemmän mielessään.
Työ, jota rakastan. Saan tehdä työtä, josta pidän. Ei se aina kyllä niin kivaa ole. En minä keijukaisen kepein askelin hypi töihin klo 6.00 aamulla ja aloita meikkaamaan juhlaväkeä tai innosta hihkuen jatka siitä vielä yöhön asti teatterilla näytöksessä. Mutta silti tykkään työstäni, vaikka välillä minuakin asiat v***ttaa. Ihan samalla tavalla, kuin jokaista muutakin. Työtään voi rakastaa, mutta aina kaikessa on hyvät ja huonot puolensa. Olen kuitenkin työssä, jossa on mielestäni paljon enemmän hyviä puolia.
Tämä blogini on myös sellainen, jota rakastan. Tykkään tehdä tätä ja tykkään teistä lukijoista todella paljon. Siellä ruutujen toisella puolen ihan selkeästi on fiksuja ja kypsiä naisia (ikään katsomatta). Saan niin harvakseltaan trolleja tai jotain muuta anonyymisti kommentoituja viestejä, joilla on tarkoitus yrittää pönkittää vain omaa egoa tai kaataa omaa paskaa oloa toisen niskaan. Yleensä nekin vähäiset ovat tulleet vanhoihin postauksiini, joka viittaa siihen, että kyseessä on googlettaja, joka sattumalta löysi blogiini. Arvostan teitä suuresti.
Entäs sitten pinnallisemmat puolet, joihin olen tyytyväinen?
Hiukseni. Vuosia pidin niitä ohuina ja surkeina. Kun aloin tämän alani myötä käsittelemään erilaisia hiuksia, oivalsin että olen narissut niin turhasta. Hiukseni ovat paksut. Nyt ymmärrän miksi kampaajat ovat aina hokeneet minulle, että hirvittävästi hiusta!
Kulmakarvani. Vihasin niitä kolmekymppiseksi asti. Nyt olen tyytyväinen. Toki ovat hieman eripariset, vasemmassa kulmassa on arpi ja siinä ei kasva karvoja, karvat saisivat olla tuuheammat, pidemmät ja tummemmat, mutta saan pienellä ehostuksella niistä ihan kivat. Olen siis nykyään aika tyytyväinen kulmiini, vaikka niissä on puutteita.
Ihoni. Se on ihan ok ja se riittää minulle. Nillitin teininä ja reilun parikymppisenä huonoa ihoani. Nooh… esikoistani odottaessa minulle vasta valkeni mitä on huonommassa kunnossa oleva iho. Tätä jatkui vuosia synnytyksen jälkeenkin, mutta nyt olen ihan tyytyväinen. Pieniä epäpuhtauksia ja silloin tällöin muutama hormoonikuppa naamaan iskee, mutta ei sellaista jatkuvaa kuukaudesta toiseen. Ihan aknea minulla ei ole tainnut olla, mutta hyvin ärsyttävää sen suuntaista on ollut.
Säälittävissä ripsissäni on se hyvä puoli, että ne taipuvat kaarelleen pelkän maskaran avulla. En tarvitse taivuttimia.
Kun keskityn enemmän näihin hyviin, niin ehkä en liiaksi murehdi kilojani, aina vaan syveneviä uurteitani, palautumiskyvyn heikkenemistä jne. Vanheneminen on luonnollista. Luonnottomampaa olisi, jos vielä 50-vuotiaana minulla olisi yhtä siloinen iho, kuin 20-vuotiaana ja maanvetovoima ei ollenkaan näkyisi minussa.
Ei myöskään ole ollenkaan pöhkömpää olla tasapainoisempi. On ihanaa, että en enää pääni sisällä käy samanlaista draamaa läpi, kuin vielä 10 vuotta sitten. Muutenkin elämän myrskyt ovat hioneet särmiäni sileämmiksi. Pidän tästä, että osaan kontrolloida itseäni (paitsi syömisiäni) paremmin. Harmonisempi olotila on mahtavaa. Kaikki ei enää ole niin haudanvakavaa ja tuskin koko maailma minua vihaa. Vielä kun aivan oikeasti oppisin sisäistämään sen, että kaikkia en pysty miellyttämään. En vaikka mitä tekisin.
Olen huomannut muutokset itsessäni kosmetiikan suhteen. Kun vielä blogini alkuaikoina suurin kiinnostuksen kohteeni oli mitä erikoisemmat, säihkyvimmät ja räväkimmät luomivärit, niin nykyään kiinnostun siitä mikä näyttää kauniilta. Myös kiinnostus ihonhoito- ja meikkipohjatuotteisiin on kasvanut niin paljon, että olen niistä ehkä jopa kiinnostuneempi, kuin luomiväreistä. On hienoa löytää poskipuna tai huulipuna, jolla saada näppärästi nuorekkaampi ja raikkaampi ilme. Parikymppisenä en edes tajunnut poskipunan merkitystä, vain räväkkä silmämeikki oli minusta hienointa mitä tiesin. Valo- ja hehkuvoiteista en ymmärtänyt mitään, mutta kas kummaa, kun nykyään ne kuuluvat päivittäiseen ehostukseeni ja se luomiväri voi olla jotain perussävyä. Omassa ehostuksessa en enää ”maalaa” meikkiä kasvoilleni, vaan se myötäilee enemmän minun muotojani. Oikeastaan voisi sanoa, että nykyään meikkaamiseni on meikin sovittamista kasvoille, eikä niinkään meikeillä maalaamista.
Ei ole pöhkömpää olla reilu 30. Vielä kun tähän ikääntymisen merkkien lisääntymiseen tottuu, niin olisi aika jees! Ihminen sopeutuu ja tottuu kaikenlaiseen. Toisaltaan odotan vieläkin, että koska olen aikuinen? Minusta ei tunnu aikuiselta, vaikka ikäni puolesta sellaiseksi luokiteltaisiin. Ehkä tulen aina olemaan hieman lapsenmielinen ja hieman hupsu. Ei sekään haittaisi, sillä saan noistakin luonteenpiirteistäni paljon iloa elämääni.
Onko teille ikääntyminen suuri kriisi vai onko se vain asia, jonka kanssa elätte? Minä taidan kuulua niihin, joille se ei (ainakaan vielä, kun olen kuitenkin vasta 32 vuotta) ole maailmanloppu, mutta välillä vähän ärsyttää.
Synttäreistä tulikin mieleeni. Glitz & Glam täyttää pian 4 vuotta. Sen kunniaksi on luvassa synttäriviikko. Olen jokaisena synttärivuotena muistanut teitä lukijoita arvonnalla, mutta tänä vuonna laitan tuulemaan. Koko viikko on pyhitetty tuote-esittelyille ja arvonnoille. Palkinnot ovat huikeita, sillä parhaille vain parasta oli ajatukseni.
Olen Instagramissa (@glitz8glam) ja Facebookissa julkaissut vähän teasing-kuvia palkinnoista. Tässä kuvassa on vihje yhdestä synttäriviikon aiheesta. Arvaatteko miten nämä liittyvät kosmetiikkaan? Viimeistään helmikuussa viikolla 6 se selviää, jos vielä ei leikkaa.
Mukavaa torstaita kaikille!
Kommentit
Ilmeisesti et vielä ole kolmeakymmentä? Siinä tapauksessa mahdollisuutesi raskauteen eivät vielä ole menetetyt, jos sinulla on noin muuten mahdollisuus tulla raskaaksi. Mutta sehän on faktaa, että vuosi vuodelta mahdollisuus heikkenee. 🙁 Se on niin sääli, että me naiset emme ole kovinkaan montaa vuotta kyvykkäitä lisääntymiseen. Tänä päivänä lapsia yleensä tehdään vasta kolmenkymmenen jälkeen ja on hyvin tavallista, että ensimmäisensä saa vasta 35 jälkeen. Olen ehkä ärsyttävänkin positiivinen, mutta toivoa ei kannata menettää. Jos lääkäri on todennut sinulla kaiken olevan kunnossa, niin silloin on mahdollisuus. 🙂 Mutta toisaltaan ajatuksesta luopuminenkin saattaa tuottaa tulosta. Itsellenikin kävi niin. 😉
Kommentit
Paljon Onnea Minna!
Itse täytän huhtikuussa 27v. ja toistaiseksi ikäkriisiä ei ole vielä tullut, päinvastoin, vuosin kertyminen tuntuu hyvältä. Olo on paljon itsevarmempi ja tasapainoisempi kuin silloin parikymppisenä 🙂
Veikkaan, että liittyiskö kuvan vihje jotenkin OPIn uuteen Fifty Shades of Grey – kokoelmaan? 😉
Äh, liian nopea sormi. Piti vielä sanoa, että kuvan vihje aukesi sinulle. 😉
Kiitti Noora! 🙂
Juuri tuo on ihanaa, kun huomaa itsessään iän myötä sitä tasapainoisuutta. 🙂 On paljon varmempi olo.
Itse kuulun siihen kastiin joka odottaa, että olisi jo hiukan vanhempi. Kuvittelen tosin asioiden vanhempana olevan jokseenkin näin; mielipiteeni (niin työelämässä kuin vapaa-ajalla) osattaisiin ottaa vakavasti, olisin sinut itseni kanssa (lähinnä painon ja tapojen suhteen) enkä vertaisi itseäni liiaksi muihin, tottuisin siihen että kaikkia ei aina pysty (tai tarvitse) miellyttää ja eläisin, kuten itse sanoit, jonkinlaisessa harmoonisemmassa tilassa. Ikääntymistä odotellessa!
hanna
http://www.hannamariav.com
Tuo asia ihan unohtu postauksessa sanoa, että iän myötä muut ihmiset ottaa vakavemmin. Se on meinaan totta ja erityisesti se kasvaa, kun täyttää 30. Siinä on jokin maaginen raja. 😀
Muistan itsekin odottaneeni lisävuosia, jotta saisin tuota vakavasti otettavuutta. On paljon helpompaa elää aikuisena, kuin ihan nuorena aikuisena. 🙂
Paljon onnea!
Näytöltä kuvastuu nuori ja hehkua säkenöivä nainen. 🙂
Pienistä rypyistä ei kannata huolestua kun nekin kuvastavat elettyä elämää.
Kiitos TanjaP! 🙂
Ja kiitos myös kauniista sanoistasi.
Paljon onnea, Minna! Olen sinua neljä vuotta nuorempi, mutta tuntuu kuin olisin elänyt kolmikymppisenä vuosia… Ajan käsite on joskus aika omituinen, eikä pää koe sitä samalla tavalla kuin kello. Minäkään en haluaisi enää olla parikymppinen, en ulkonäöltäni enkä etenkään mieleltäni! Aikuisen naisen arvokkuus on kaunista, eikä mielestäni häviä nuoren naisen heleälle sulokkuudelle.
Kiitos Tiina! 🙂
Elämäntapahtumat vaikuttaa paljon. Joskus tuntuu, että elämänkokemuksia on karttunut tuplasti omaan ikään nähden. Johtuu varmasti siitä, että olen alta kaksikymppisenä elänyt yli kaksikymppisen elämää ja siitä kaksikymppisestä sitten kolmekymppisen. Nyt kolmikymppisenä taidan elää nelikymppisen elämää. Päälle vielä niitä traagisia tapahtumia ja elämänvaiheita, niin joskus on joo olo, kuin kuusikymppisellä. Ymmärrän hyvin mitä tarkoitit ajankäsityksellä.
Mutta samaanaikaan jännästi tuntuu, että vastahan minä pääsin ripille, vastahan minä valmistuin ammattikoulusta, vastahan minä sain esikoiseni. Jotenkin lasten saamisen jälkeen tämä aika on lähtenyt kulkemaan entistä nopeampaa. 😀
Oikein ihana synttäripäivää! 🙂
Itsellä ei VIELÄ ole ollut sen suurempia kriisejä, mutta tuo ensi vuoden loppupuolella kolkutteleva kolmekymmentä voi saada sellaisen aikaan… 😀
Kiitos Suvi! 🙂
Ei niitä kriisejä välttämättä tule. 🙂 Minulle tuli kriisi 24-vuotiaana. Kun moni 30 täyttävä kriiseilee elämänsä saavutuksilla, niin minä tein sen 24-vuotiaana. 😀
Synttärionnittelut 🙂
Kiitos haaruhainen! 🙂
Olipa se aikuisen naisen hienoa tekstiä! Hyvää syntymäpäivää Minna! 🙂
No voi kiitos Belegwen! 🙂
Teaserikuva liittyy varmaan OPIn uusiin lakkoihin?
Hyvää syntymäpäivää sinulle Minna! Ihania talvipäiviä 🙂
Jeps, hyvin olet ajanhermoilla. 😉
Kiitokset ja ihania talvipäiviä sinullekin!
Paljon onnea😊 Ja kiitos viisaista ajatuksista!
-Tiina-
Kiitos Tiina! 🙂
Ihan hirmuisesti onnea vielä tätäkin kautta!
Kiitos Jonna! 🙂
Paljon onnea nuori ihminen. <3 Näin meikäläisen perspektiivistä Vietä ihanainen päivä.
Kiitos Tiia! 🙂 Näinhän se on. Kampaamolla nuorempien työtovereideni mielestä olen jo niin vanha, mutta teatterilla monien mielestä vielä nuori tyttönen. 😀
Onnea Minna! <3
Tiedätkö, oikeastaan jokaisen kappaleen kohdalla mä täällä nyökyttelin, että just näin, aivan samat fiilikset. Tää teksti olisi voinut olla mun kirjoittama, niin samalla tavalla ajattelen näistä asioista! Harmittelen välillä muutoksia itsessäni, siis fyysisiä, mutta pohjimmiltani olen enemmän kuin tyytyväinen asioiden nykytilaan. 🙂
Kiitos Linda! <3
Joo, tää on tällaista riistiriitaista. Huonoina päivinä ketuttaa rapistuminen, mutta pääasiassa on paljon tyytyväisempi nykytilanteeseen, kuin silloin 10 vuotta sitten. Jossain määrin innolla odotan, että miten ajattelen elämästä ja itsestäni sitten 10 vuoden päästä. Olenko vieläkin varmempi ja tyytyväisempi? 🙂
Paljon onnea <3
Mulla tulee tänä vuonna täyteen 30 v. ja kieltämättä vähän hirvittää. Ei se nyt maailmanloppu kuitenkaan ole ja mitäpä tuollaista väistämätöntä asiaa hirveästi murehtimaan. Ja minäkään en kyllä tunne itseäni kovinkaan aikuiseksi iästä huolimatta enkä aio vielä pitkään aikaan aikuistuakaan 😀
Kiitos Johis! 🙂
Muistan itsekin kokeneeni pientä hirvitystä silloin 2 vuotta sitten, mutta se meni siinä sivussa, kun hoidin vauvaa ja leikki-ikäistä. Meidän jäbä oli tuolloin alta kuukauden vanha, kun täytin sen 30. Kroppa ja hormoonit olivat vauvanhoitoasetuksissa. 😀
”Kasva isoksi, älä aikuiseksi.” 😀
Paljon onnea kaunokainen! <3 oli jotenkin tosi kiva lukea ”vanhemman” naisen ajatuksia tästä aiheesta ja mä toivon että osaan olla tuon ikäisenä yhtä tyytyväinen itseeni. 🙂
Itsekin just kriiseilin omassa blogissani iästäni, kun munkin syntymäpäivät lähestyvät. Mutta mun kriiseilyt ovatkin aika pinnallisia verrattuna tähän sun postaukseen. 😀
Kiitos Iiny! <3
Kyllä varmaankin olet. Pidin nuorempana ”vanhojen” naisten pötypuheena sitä tasapainoisuutta ja tyytyväisempää asennetta itseään kohtaan. Mutta kyllä se näyttääkin pitävän paikkaansa. Näköjään kaikki tuo varmuus ja seesteisyys lisääntyy vuosien myötä.
Onnea!! Ollaan muuten aika samanikäisiä, täytin kans tässä kuussa 32. Olen ihan samaa mieltä, tuosta kaunistavasta meikistä, oli se sitten tummempi tai vaaleampi, pääasia on, että se kaunistaa ja korostaa oikein:)
Ja näytät muuten tosi raikkaalta ja sopivan nuorekkaalta! 🙂
Kiitos! 🙂 Joo, huomasin sun Instagramista synttäreidesi aikaan, että ollaan samanikäisiä. Joo, just tuo, että alkaa kiinnittämään enemmän huomiota kaiken oikein sijoitteluun.
Kiitos Lila! <3
Hyvää syntymäpäivää vielä tänne bloginkin puolelle! 🙂
Juu, ei tässä vielä vanhoja olla. 😀 Mutta eipä mene, kun hetki ja minä nillitän täällä blogissani nelikymppiskriisiäni. 😀
Ja juu, tiedän kuka siellä kirjoittelee. 😉 Muutaman kuukauden nuorempi serkkuni. 😉
Niin ja pitää vielä kirjoittaa, että Panun vanhin veli Petri täyttää tänään 43 vuotta ja Panun pappa täytti tiistaina 90 vuotta… Minusta tuntuu Minna, että me ollaan vielä aika nuoria… 🙂 Ja varmaan arvaat, kuka täältä kirjoittaa… 😉
Kiitos Pirjo! 🙂
Paljon paljon onnea!
On se kyllä jännä, miten tiettyjä asioita osaa arvostaa vasta kun näkee/kokee huonompaa.
Itse en osaa vielä 27-vuotiaana ottaa stressiä ikääntymisestä tai sen merkeistä. Olen tosin aina ollut kuulemma ikäistäni vanhemman oloinen ja näköinen.
Ollessani 23-vuotias eräs asiakas kommentoi hänen tyttärensä olevan samanniminen kuin minä mutta ”jonkun verran” nuorempi, 18-vuotias. Heitin sitten huvikseni vastauksen: ”Juu miehän tässä olenkin jo kolkyt”, johon asiakas sanoi, että ”No itse olisin sanonut että 28, mutta nyt kun sanoit niin…kyllähän sie kolmekymppisestäkin menisit”. Eihän siinä auttanut kuin kiittää kohteliaisuudesta 😀 …ja onhan sitä 15-vuotiaana tullut jo kaupasta kokeilumielessä haettua siideriä… Toivon tämän johtuvan enemmänkin olemuksestani kuin ulkonäöstä ja että jossain vaiheessa ”ennenaikainen” ikääntymiseni pysähtyisi.
Itse tosin pidin nuorempana siitä, että minut otettiin enemmän vakavissaan kun olin vanhemman oloinen
Argh! Nyt mulle kävi niin, että nettiyhteys katkesi sillä sekunilla, kun klikkasin Publish. En ollut kopioinut kommenttiani hiireen. Äääää!
Haluan enemmän noita tunnollisia myyjiä kyselemään papereita. ;D
Voi kiitos! Joskus on niitä kausia, että samalta alueelta irtoaa yhtäaikaa monta ripsikarvaa ja silloin on karua. Just oli vasemassa silmässä ripsikatoa. Ihan harmittaa ne meikkikuvat, jotka silloin kuvasin. Esittelen maskaraakin, eikä se ole maskaran syy, että vasemmassa silmässä on ripsikato. Onneksi nyt ovat taas kasvaneet takaisin. 🙂
Hahaha, juu välillä piristää kun joku tunnollinen myyjä/poke kysyy paperit.
Piti vielä ripsistä sanoa, että minä kyllä ihailen sun kuvistasi tuuheita ja nätisti asettuvia ripsiäsi. Pitkät menee niin helposti solmuun ja ”hämähäkinjaloiksi” 😉
Kiitos Tiltu! 🙂
Itse asiassa minua luultiin aina vanhemmaksi, kuin mitä olin. Kun olin 15, niin minua luultiin 18-19-vuotiaaksi. Köhöm… kävin baareissa ilman papereita sen ikäisenä. Työpaikoilla monikaan työkaveri ei aina muistanut, että olen niin nuori. Syy on se, että elin parikymppisenä pitkässä parisuhteessa, omakotitalovelallisena ja olin ollut työelämässä jo 15-vuotiaasta asti. Juttunikin menivät hyvin yhteen 30-50-vuotiaiden kanssa.
Harvoin minultakaan papereita missään kyseltiin. Viimeisen kerran muistan, että pubin ovella kyseltiin, kun olin 26-vuotias. Ah, se oli nannaa sen ikäisenä. Nykyään aika turha toivo, että joku epäilisi 17-vuotiaaksi kahden lapsen äidiksi, jos käyn viinipullon ostamassa Prisman yhteydessä olevasta Alkosta. 😀
Se on myös se olemus, joka vaikuttaa. Ei pelkästään ulkonäkö.
Paljon onnea! Itse täytin tiistaina 29 ja hieman kyllä hirvittää, että vuoden päästä pitää siirtyä seuraavalle kymmenluvulle :O
Joo, tuo odotus ennen sitä maagista lukua. 😀 Sitten kun se on ylitetty, niin seuraavat vuodet vain viuhahtaa silmissä. Toki synttäreinään miettii, että onko siitä jo niin kauan, kun täytin 30?
Paljon onnea
Kiitos! 🙂
Paljon ihanaa onnea ihana Minna! Olet kaunis sekä sisäisesti että ulkoisesti ja olen niin iloinen, että elämässäsi on nyt seesteinen harmoninen vaihe <3
Kiitos Salla! <3 Olipa kauniisti sanottu! Ihan liikutuin. 🙂
Ihana postaus! Tätä oli kiva lukea 🙂 Itse olen vähän vajaa 30, mutta monesti huomaan ajattelevani samoja juttuja kuin sinä. Ikääntymisen merkit huomaa itse parhaiten, muuthan eivät välttämättä niitä edes näe. Mutta itsehän sitä katsoo omia kasvojaan peilistä joka aamu ja ilta. Minäkin teen töitä kauneusalalla ja se tuo omat ”paineensa”, koska oma ulkonäkö on tietynlainen mainos. Onneksi nuoresta tytöstä asti mulle on aina ollut tärkeää pitää huolta ihostani ja itsestäni. Ruokavalio kaipaisi kyllä toisinaan pientä parannusta, mutta ihonhoidosta en koskaan laista 🙂 Ja vaikka kaksikymppisenä juonteista ei ollut tietoakaan, en silti haluaisi olla enää sen ikäinen. Tykkään tämän päivän itsestäni enemmän. Pitkä tie tähän on tultukin, eikä sitä koskaan varmaankaan ole täysin tyytyväinen itseensä. Mutta paremmalla polulla ollaan 🙂
Aurinkoista syntymäpäivää sulle, Minna! <3
Voi kiitos MS! <3
No sepä se just, kun tällä alalla työskentelee, niin paineetkin ovat sen mukaiset. Eikä tämä blogikaan yhtään helpota paineitani. Mutta samaan aikaan tiedän, että yksi blogini kulmakivistä on se, että tätä ei ylläpidä enää ihan nuori tyttö, vaan tyttö, jossa on jo niitä elämän jälkiä ja kokemusta.
Minäkin olen ollut nuoresta asti tunnollinen ihonhoitaja, mutta ruokavalio on kyllä sellaista sahaamista. Kun oppisi syömään aamusta, eikä aloittaisi päivällisellä. Huoh!
Kohti parempaa itsetuntoa ja asioiden parempaa hyväksymistä. Kippis sille! 🙂
Hyvääääää synttäriiiii ^_^ Hitto vie,kohta ne on mullaki.. O.o
Mulla on kyl ollu vaikeuksia ihon muutoksien kanssa. Ja sen et aamusin näyttää automaattisesti ainakin viis vuotta vanhemmalta.. Toisaalta,kaiken tän kosmetiikkahömpän parissa pyöriminen tekee jo niin hyvän mielen et se usein unohtuu uusia juttuja testaillessa 🙂
Vastahan minä täytin 27. 😀
Niin totta! Vaikka ottaisi ihan sivistyneesti, niin on kauhee krapula ja se kestää monta päivää. Siksipä en juuri koskaan ota edes sivistyneesti.
Minä tilasin eilen yöllä itselleni FeelUniquen synttärialekoodillani meteoriittihelmet. Ne on niin suloiset. Näin mielessäni itseni sutimassa sitä kasvoilleni ja samalla enkelikuoro laulaa taustalla. Käy vain *BANG* ja minusta tulee hehkeä ja suloinen. 😀
Mulle tulee maaliskuun toinen 27. Mihin aika oikeen menee?? 😮
Oot niin oikeessa,nyt näyttää aina aamuisin rapulaiselta ja jos sattuu olemaan rapula ni sekin kestää ainakin kolme päivää,niin kropassa kun naamassakin! 😀
Kaikki uus hömppä saa niin naisellisen olon et unohtuu turvotukset ja ihon muutokset,mikseipä siis panostas siihen.. 😉
Kiitos! 🙂 Paljonkas sinulle tulee mittariin?
Joo! Minä todellakin tiedän! Miten ihmeessä nykyään aamuisin on sellaiset turvotukset, joita ei nuorena ollut edes koko viikonlopun kännäilynkään jälkeen? Mä en ymmärrä! 😀
Nimenomaan! Kosmetiikka voi olla iloinen hömppä, eikä sitä kannata tuomita. Joku harrastaa maalaamista, joku ristisanatehtäviä… me toiset taas kosmetiikkaa, eikä siinä ole mitään väärää. 🙂
Onnittelut, ikinuori kaunotar <3
Mulla on enemmän ja vähemmän ikäkriisiä, etenkin, jos ajattelen, että seuraavan kerran pyöreitä täyttäessäni se on 50v eikä musta tunnu vieläkään yhtään ”aikuiselta” 😀 En haluaisi olla parikymppinen penska mutta myönnän kyllä olevani kateellinen nuoremmille, hoikemmille ja kiinteämmille. Ehkä vaan pitäisi olla armollisempi itselleen ja lakata vertailemasta, koska eihän siinä ole mitään järkeä. Hekin ovat jonakin päivänä nelikymppisiä.
Kiitos toinen ikinuori kaunotar! <3
Tämä on niin hassua kuulla toisten ajatuksia itsestään. Minä kun näen sinut aivan muuta näkökulmasta. Lähinnä, että voi kun itsekin olisi yhtä näyttävä ja kaunis… saati hyvä koristelemaan kynsiä. 😉 Me naiset ollaan vain niin jumalattoman raadollisia itsellemme ja katsellemme usein muita joidenkin suodattimien läpi. Toki on sitten niitäkin tapauksia, jotka näkevät itsensä aina parempana, kuin kanssasisaret, mutta he ovat oma lajinsa. ;D En tiedä kumpi sitten olisi parempi? Ehkä tämä tietty kriittisyys itseään kohtaan on kuitenkin parempi. Se tekee nöyremmäksi ja muita kunnioittavemmaksi. 🙂
Olipa ihania ajatuksia! Sellaisia, mitä jokainen nainen (ja mieskin) käy varmasti jossain kohtaa läpi. Näistä ollaan poikaystävän kanssa useasti juteltu, kun hän on ikinuorena bilettäjänä joutunut tottumaan tällaisen mieleltään keski-ikäisen muumimamman hitaampaan rytmiin. Ja on kaikeksi kauhukseen tykästynyt siihen jossain määrin 😉
Vanhenemisen aiheuttamat muutokset kolahtivat mulle oikeastaan kunnolla vasta viime vuonna, kun täytin 26. Iho alkoi temppuilla enemmän, eikä palautunutkaan niin nopeasti kuin luulin. Auringon haitat alkoivat näkyä ja huolestuttaa, vaikken vielä talviaikaan kuorrutakaan itseäni aurinkosuojalla. Kuivuusryppyjä on ja niistä eroon pääseminen hankalaa. Meikkivoiteet vajoavat juonteisiin ja huokosiin aavistuksen enemmän. Pieniä, muille huomaamattomia juttuja mutta niin sitä vain kosmetiikkabloggaajana bongaa kaikenlaista 😀
Oikein paljon onnea sulle ja blogille synttärinä! ^__^ <3
Ihana Elisa-mummu! <3 Mä oon nykyään ihan mummu, mutta nuorempana ihan hirveä menijä ja bilettäjä. Rauhalliset koti-illat on ihan parhautta, mutta joskus on kiva käydä vähän tuulettumassa. 🙂
Jeps, noita kuivuusryppyjä on alkanut näkymään ja ne siitä vaan syvenee. Talvet on pahinta aikaa ja siksi seerumeja on tullut kulutettua paljon. On niistä apua vielä tässä vaiheessa ainakin.
Kyllä, kosmetiikkabloggaaja näkee kaiken. 😀
Onneksi olkoon. Miten mulla oli käsitys, että oltaisiin samanikäisiä? Ehkä asiaan vaikuttaa se, että mä olen, toisin kuin sie, ollu aina ikäistäni nuoremman näköinen. Jonain aamuna koko kuusaan herättää kirkaisu, kun kaikki rypyt on tullu yhtenä yönä ja peilistä katsoo rusina…. 😀 Mutta lisävuosista huolimatta mie en ole sinut oman ulkonäköni kanssa kuten sie. Paljon onnea ja kauniita vuosia tellepäin <3
Kiitos Morgaise! 🙂
Eikös me olla ihan parin vuoden sisään samanikäisiä? Tässä vaiheessa kun sillä iällä ei ole niin suurta merkitystä. Vai muistanko ihan väärin?
Niin kliseiseltä, kun kuulostaakin, niin kannattaa keskittyä niihin hyviin puoliin itsessään. Sullahan on ihana iho ja upeat ripset. (joka naisen haaveita)
Kauniita vuosia sinullekin!
Oi miten ihana postaus (: Ja isot onnittelut!
Kiitos Anna! 🙂
Niin totta tuo sun teksti! Sä olet todellakin muuttunut vuosien varrella, mutta niin olen minäkin 😉 Ennen oltiin molemmat hyvinkin jyrkkiä ajatuksissa ja mielipiteissä, kummasti ne on vaan iän myötä tasoittuneet.. Onneksi 😀
Ainut mikä on säilynyt ennallaan on meidän ystävyys, eikä se kyllä ikinä mihinkään häviä <3 Paljon onnea myös tätä kautta 🙂
Ollaan molemmat muututtu ja ajatusmaailmakin on saanut erilaisia harmaan sävyjä. 🙂 Onneksi tosiaan. Olisi kamalaa, jos edelleen ”tietäisi” kaikesta kaiken ja olisi niin jyrkkä kaikessa. 😀
Ystävyys ei katoa koskaan. <3 Nähdään huomenna!
Lämpimät onnittelut! Ollaan saman ikäisiä, eli mun on helppo samaistua sun ajatuksiin. Mutta hei, kolkyt on uus kakskyt! Ja tykkään sun blogista paljon just sen takia, koska koen että saan ikätoverilta sopivampia ja ”luotettavampia” suosituksia esimerkiksi ihonhoitotuotteisiin, kuin verrattaessa kaksikymppiseen bloggaajaan. Musta sä olet suorastaan roolimalli meille naisille, kiitän etenkin siitä että uskalsit kertoa masennuksestasi. Eikä sulla mitään syytä suurempiin kriiseilyihin ole, oot upea nainen, näytät aina niin kauniilta ja freesiltä kuvissasi. En usko että yksikään lukijoista katsoo kuviasi niin kriittisellä silmällä kuin sinä itse, mutta niinhän se menee, myönnän että itsekin tulee välillä tuijoteltua peiliin ja tutkailtua omia alkavia juonteita. En silti haluaisi olla 20v, nyt olen paljon enemmän sujut itseni kanssa, ja myös itsevarmuuteni on paljon parempi. Ehkä kun neljänkympin rajapyykki ylittyy, ja niitä ryppyjä alkaa oikeasti tulemaan, tulee kriisi, mutta toistaiseksi koen itseni vielä nuoreksi, mutta kuitenkin aikuiseksi.
Kiitos Kristalli! <3 Joo, tuo on hyvä, kolkyt on uus kakskyt! Mahtava! 😀
No onhan se niin, että jo iän tuomista merkeistään kamppaileva ja muista muutoksistaan ”kärsivä” osaa ottaa huomioon asioita. En minäkään ole paras mahdollinen kirjoittamaan ikääntyneen naisen ihonhoitotuotteista, mutta työn ja kokemuksen perusteella on hieman ”thatsia” syntynyt.
Voi kiitos kauniista sanoistasi! <3
Tai sitten sitä kriisiä ei tule, kun siihen kaiken aikaa kasvaa mukana. Toivon ainakin omalla kohdallani niin. Joku kriisi sieltä vielä tulee, kun kolmekymppisenä en kriiseillyt, mutta kriiseilin kolmekymppisen kriisiä jo 24-vuotiaana. 😀 Eli mitä olen kokenut, mitä olen saanut aikaiseksi, mitä pitää saada vielä koettua ja tehtyä. 😀
Kippis meille nuorille aikuisille! 🙂
Oikein ihanaa synttäripäivää sinne <3 Kerrankin joku uskaltaa kehua itseään, aivan mahtava postaus 🙂
Mää olen siinä early 20’s, mutta aina ei kyllä siltä tunnu. En ole ihan vielä sisäistänyt, että olen jo ns. aikuinen 😀 Pikku hiljaa pikku hiljaa 😉
Kiitos Sinzu! <3 Vielä kun oppisin kaiken ilman sitä muttaa. Eli minun tyylini ajatella: ”vitsit, tästä tuli hieno meikki, MUTTA olisin voinut tuosta ja tuosta häivyttää paremmin ja tuo ja tuo olisi voinut olla selkeämpää linjaa. Väritkin olisin voinut valita paremmin jne.” En osaa jättää tuota muttaa pois. 😀
Heh, minä oon nyt 32 ja vieläkään ei tunnu aikuiselta. 😀 En tiedä miltä sen pitäisi tuntua?
Lämpimät onnittelut Minna <3 mulla tulee nyt piakkoin (maaliskuussa) mittariin 32. :). Ja voin myös ihan rehellisesti sanoa, olen tyytyväisempi itseeni nyt, mitä esim 10v sitten. Ikä rupeaa näkymään siis näkyykin jo väkisinkin, mutta jokainen ”epäkohta” kertoo vain elämästä. Vaikka tottakai sitä pyrkii huolehtimaan itsestä ja kauneudesta, niin kauniistikin voi vanheta <3 oot kyllä mahtava jalatmassa-ihminen, semmoinen niin kaunis sisältä kuin ulkoakin <3 tuli mieleen tässä vielä Outi Brouxin eräs lausahdus ” Kauneus ei ole pinnallista vaan syvällistä. Jokaisella on elämän kokoinen tarina siitä, miksi haluaa näyttää kauniimmalta.” Tuossa lauseessa on vaan niin paljon <3
No nyt kun mainitsit, niin muistan tästä olleen viime vuonna puhetta. 😀 Taisin silloinkin sanoa, että vähä harvinainen päivä, kun en tiedä ketään muita 22.1. syntyneitä.
Mukavaa viikonloppua sinullekin! <3
Luonnollinen vanheneminen -se on kaunista 🙂 <3 mun isällä on synttärit sun kans samana päivänä 🙂 yhtäkkiä muistin, taisin sanoa näin vuosi sittenkin 🙂 😀
Mukavaa alkavaa viikonloppua 🙂
Kiitos Tiina Eliisa! <3 Ai me ollaan näin samanikäisiä?! Pari kuukautta ikäeroa.
Tuo on totta. Vanheta voi kauniistikin. Ja emme varmasti puhuneet kirurgilla parantelusta, vaan luonnollisesta vanhenemisesta, jonka voi itsestään huolehtimalla hieman kaunistaa.
Voi kiitos, tosi kauniisti sanottu. Mä uskon sisäiseen kauneuteen, sillä se näkyy ulospäin. Jos joku on ulkoisesti todella kaunis, mutta sisältä aivan mätä ja itsekäs, niin kyllä se vaikuttaa siihen kokonaisuuteen niin, että ulkoinen kauneuskin näyttää ”rumalta”.
Paljon onnea! Ihana postaus, täynnä viisaita sanoja 🙂
Oi, kiitos Heta! 🙂
Voi onnea niin paljon!!!
Sun blogis on aivan ihana, vaikken enää niin paljon kommentoikaan. Kuitenkin just tämä blogi sai mut innostumaan meikkaamisesta ja tajuamaan, että meikillä voi leikitellä ihan arkenakin, ja että sitä voi käyttää asusteen tapaan. Oot aina myös tosi kannustavan olonen siellä ruudun takana. Ja on ihana lukea teidän lapsista (oon alkanut katsomaan My Little Ponya. Syytän sua :D)
Ja mähän olen 16 ja olen huomannut ubersuuren huolirypyn otsassani… 😀
Monet ilmejuonteet ovat perinnöllisiä ja voimistuvat limeen toistuessa, erityisesti iän myötä. Ei niitä kannata kriiseillä (vaikka itsekin toisinaan kriiseilen omiani), sillä ne ovat osa sinua. 🙂
Frozen on paras!
En tiedä oikeastaan mistä ne tulee. Isälläkin kuulemma oli ihan samanlaisia, varmaan sieltä sitten. Pienenä halusin oppia nostamaan vain toista kulmakarvaa kerrallaan, ja silloin rypistelin otsaa aika lailla 😀 Luultavasti sillä oli vaikutusta 😀
Mutta ei vielä ainakaan ole tullut siitä kamalaa kriisiä, kun se kerta on ainut ryppy. Katotaan uudelleen muutaman vuoden päästä!
Kiitos Elsary! 🙂
Et muuten olekaan vähään aikaan sanonut mitään. Kiva kuitenkin tietää, että siellä olet edelleen. 🙂
Juuri näin! Meikki voi olla asuste siinä missä vyö tai käsilaukku. Myös hajuvesi on minusta asuste. Kaikki on oman fliiksen mukaista kokonaisuutta, jossa haluaa olla ja mitä haluaa itsestään minäkin päivänä ilmentää. 🙂
Ihanan hassua, kun mainitsit tuon kannustavan. Olen tosiaan kannustava, mutta niin te lukijatkin olette minulle. <3
My Little Ponyt on ihan huippuja! Harmi, kun meidän neidillä on nyt uusia villityksiä, kuten Frozen ja Monster High. Onneksi MLP:tä katsellaan edelleen. 😀
Onko sulla huolia vai mikä vetää otsan ruttuun? Mullahan on lapsuudesta asti ollut rypyt otsassa. Iän myötä ne tulee vaan syvenemään. 🙁 Isäni suvun puolelta perittyä tuo otsarypyssä kulkeminen, eli otsa on vain sellainen, että se on rutussa. 😉
Paljon Onnea 🙂 Toivottavasti oli hauska synttäripäivä!
Nyt on hammaslääkärikäynnit ohi vähäksi aikaa. Voittajaolo! 😀 Jep, helmet tulevat aivan varmasti esittelyyn. 😉 On ne niin ihania.
Oiii 🙂 Jaiks..hammaslääkäri :/ Noh, onneksi piristit itseäsi meteoriiteilla. Niistä olenkin lukenut muutamasta blogista, joten saamme varmasti postausta siitäkin, kun olet sen saanut ja testaillut. Kivaa viikonloppua!
Kiitos! Oli ihan jees päivä. Aamulla pöydällä odotti kukkia ja lappuun kirjoitettu viesti onnitteluineen, että lapseni tekemä askartelu. Ärsyttävää oli vain hammaslääkärikäynti, mutta senkin hyvitin itselleni juuri äsken, kun tilasin synttärialekoodilla tämän:
http://www.feelunique.com/p/GUERLAIN-Meteorites-Blossom-Collection-Meteorites-Pearls-25g
Hyvää syntymäpäivää Minna!
Aikuismaisia ajatuksia tyylikkäältä aikuiselta naiselta 🙂
Ja mitkä kuvat, etenkin tuo Idunin huulipunakuva!
Jokin aika sitten eräs ihminen arvioi minut 28-32 vuotiaaksi – tämä piristi kummasti, eihän tässä täytetä kuin 38 seuraavaksi 😀
Kiitos, kiitos hanneh! 🙂
Tuon Idunin kuvan nappasin nyt etukäteen julkaisuun. On tulossa pikameikkituto. 😉 Piti ottaa jotain ei vielä julkaistua mukaan, kun muuten pyörii kaikki jo nähdyt kuvat. 😀
Aikas hyvin! Wauh! Minun mieltä on lämmittänyt, kun nuoret työkaverit on joskus sanoneet, että unohtavat aina, että oon jo niin vanha. 😀 Olen kuulemma nuoremman näköinen ja oloinen. Ihan hyvin, kun nuo nuoret työkaverit olivat sillä hetkellä 19- ja 22-vuotiaita. Minä reilu 30 ja kahden lapsen äiti. Mun jutut eivät kuitenkaan olleet ihan samanlaisia kuin heidän. 😀
Onneksi olkoon ! voih, ollapa vielä 32 🙂 😉 Mulle kelpais muuten sun hiukset ja kulmat ihan milloin vaan ! Hyvät ovat. Meillä kaikilla on paljon aihetta olla iloisia ja onnellisia, kunhan vain huomaa ne asiat. Joudun välillä muistuttamaan itseäni tästä.
Olen nyt 45 ja välillä kyllä nyppii tämä ikä. Mutta minkäs teet. Siitä iloitsen , että ihoni ei ole kuiva, ei tule ryppyjä niin helposti ! Tai näin ainakin selitän itselleni.
Kiitoksia Nina! 🙂
Niitä onnen ja ilonaiheita on toisinaan vaikea nähdä. Siksi se paperi ja kynä on hyvä apuväline. Listaamaan niitä hyviä asioita, niin kappas! Sitä huomaakin, että eihän tässä kaikki asiat ihan niin kuralla olekaan. 🙂 Mutta ei nuo ihan aina auta, mutta joskus on hyvä kokeilla.
Toivottavasti kaikki saamme vielä olla 45, joten perässä tullaan. 🙂 Nuoruus on katoavaista. Rasvoittuva iho pysyy pidempään sileänä ja kimmoisana. 😉
Ihanaa synttäriä! T. Mattimyöhäinen 🙂
Kiitos Myy! Ethän sä edes ole juurikaan myöhäinen. Vasta eilenhän mun synttärit oli. 😉 Mä saatan joskus onnitella viikonkin myöhässä. 😀
Onnea onnea!
Mä selvisin tänä vuonna aika vähällä ikääntymisahdistuksella, mutta luulempa että kun neljäkymppiä lähestyy niin kriisit pahenee 😀
Kiitos, kiitos Tiia! 🙂
Joo, varmaan sitten minullekin iskee. Onhan se kanssa oma rajapyykkinsä. Kolkyt on vielä kuitenkin aika nuori aikuinen, kun nelkyt jo selkeästi aikuinen. Mummoiksikin tullaan sen ikäisenä. Itse en kyllä vielä 8 vuoden päästä, kun tuli oma tehtyä sen verran myöhemmin kuitenkin. Mutta synnyttyäni, mummoni oli vielä 39. 😉 JÖSSES, vain 7 vuotta minua vanhempi! :O
Onnea Minna ! Jopas sattui synttärit samalle viikolle kun minä täytin maanantaina vuoden enemmän tosin 😉
Samoja ajatuksia minullakin vanhenemisesta on. Alkaa näkyä naamasta ettei ole enää pari kymppinen. Kyllähän se tuntuu. Mutta toisaalta asiat on paremmin kuin 10v sitten. Mm perhe ja työ.
onhan se silti hauskaa kun joku kysyy paperit 😊
Kiitos Marjo! 🙂 Ja paljon onnea sinullekin! Vai meillä on aika tarkalleen vuosi ikäeroa.
Jep, saisi kysyä useammin. 😀 Tosin ei minulla hirveästi ole tilanteitakaan, joissa kysyttäisiin. Kosmetiikasta ja elintarvikkeista ei kysellä papereita. 😀
Minä vihaan vanhenemista ihan koko sydämestäni. Koska minulla ei ole lapsia ja vuosi vuodelta on epätodennäköisempää, että koskaan niitä saankaan. Minulle kolmenkymmenen ylitys tarkoittaa loppuelämää yksin, eikä mitään muuta.
Ilmeisesti et vielä ole kolmeakymmentä? Siinä tapauksessa mahdollisuutesi raskauteen eivät vielä ole menetetyt, jos sinulla on noin muuten mahdollisuus tulla raskaaksi. Mutta sehän on faktaa, että vuosi vuodelta mahdollisuus heikkenee. 🙁 Se on niin sääli, että me naiset emme ole kovinkaan montaa vuotta kyvykkäitä lisääntymiseen. Tänä päivänä lapsia yleensä tehdään vasta kolmenkymmenen jälkeen ja on hyvin tavallista, että ensimmäisensä saa vasta 35 jälkeen. Olen ehkä ärsyttävänkin positiivinen, mutta toivoa ei kannata menettää. Jos lääkäri on todennut sinulla kaiken olevan kunnossa, niin silloin on mahdollisuus. 🙂 Mutta toisaltaan ajatuksesta luopuminenkin saattaa tuottaa tulosta. Itsellenikin kävi niin. 😉