Glitz & Glam

Paljon onnee mulle!

Teksti:
Minna / Glitz & Glam

Jep, tänään mittariini tuli lukema 32 vuotta. Ajattelin tälle päivälle kirjoitella ajatuksiani omasta ikääntymisestäni ja ehkä pienestä aikuistumisestakin, jota on (toivottavasti) tapahtunut.

Me naisethan emme hyväksy ikääntymisen merkkejä. Siitä kertoo ihan se, että kulutamme suuria summia kosmetiikkaan ja yritämme löytää keinoja säilyttää ainakin jollain tasolla nuorekkuutta. Tämähän ei vielä kosketa teitä, jotka olette alta 25-vuotiaita, mutta vääjäämättä tämä vaihe on teilläkin edessä… huomaatte eräänä päivänä, että ette olekaan ikuisesti parikymppisen näköisiä. Tällä hetkellä lähinnä huvittaa omat ajatukseni ”rypyistäni”, kun olin sen 25-vuotias. Tiedän, että kun täytän 40, nauran tämänhetkisille ajatuksilleni ja sitä rataa. Kaikki tämä on luonnollista ja oikeastaan meistä jokainen taitaa käydä näitä läpi erilaisina vaiheina elämässään.

Myönnän aivan julkisesti, että inhoan sitä, että en ole enää niin nuorennäköinen. (huomautuksena, että kaikki on suhteellista) Ikä ei numerona haittaa niinkään, mutta rapistuminen harmittaa. Olen nyt siinä iässä, että tämä asia on minulle konkretisoitunut, eikä tämä bloggaaminen kyllä auta asiassa. Katselen omia ikääntymisen merkkejä paljon suuremmalla suurennuslasilla, koska joudun zoomailemaan tietokoneen näytöllä viikoittain kuvia itsestäni. Lisäksi minulla on meikkaaja-maskeeraajana oltava silmää ikääntymisen merkkeihin, sillä niitä halutaan aina hieman häivyttää, kun penkkiini istutaan. Jos en näkisi niitä, niin enhän minä osaisi miellyttää asiakkaitani. Oikeastaan voisin sanoa, että minun lempihommiani on aikuisten naisten meikkaamiset. Monikaan nuori tai vasta-alkava meikkaaja ei niistä pidä, koska aikuinen nainen on haasteellisempi, kuin se parikymppinen naisenalku. Erityisesti aikuisen naisen meikissä voi mennä pahasti metsään ja aikaansaada pahimmillaan muutaman lisävuoden ulkonäköön. Jotenkin vain se haastavuus ja selkeämpi muodonmuutos ovat mieleeni. Niin usein se aikuinen nainen alkaa valittaa jo riippuvia luomiaan ja sitä sun tätä iän tuomaa muutosta kasvoissaan. Se on niin palkitsevaa, kun penkistä noustessaan he näkevät itsensä edelleen aikuisena, mutta silti uusin silmin. Niitä harmia aiheuttavia juttuja on häivytelty ja katsettakin ”liftattu”. He tuntevat itsensä taas seksikkääksi ja nuorekkaaksi.

Vaikka en pidäkään tästä kehoni rapistumisesta ja nuoruuden menettämisestä, niin tykkään olla kolmekymppinen. Siitä huolimatta, että nillitän ikääntymisen merkkejäni, niin olen paljon tyytyväisempi itseeni nyt, kuin parikymppisenä tai sitä nuorempana. En minä vieläkään ole sitä tavoitettani saavuttanut, jossa osaisin olla ylpeä itsestäni ja hyvin tyytyväinen, mutta parempi suunta tässä asiassa jo on. En enää keskitä energiaani pelkästään siihen mitä minulla ei ole, vaan pyrin keskittymään siihen mitä minulla on. Tämä on varmasti näitä iän tuomia muutoksia ajatustavoissa, mutta vaikutusta on myös ollut sillä, että olen tietoisesti halunnut muuttaa tapojani ajatella asioista. Tämä koskee niin ulkonäköä, kuin niitä elämässä tärkeämpiäkin asioita. En ole saanut kaikkea, olen menettänyt paljon, olen elänyt hyvin vaikeita ja henkisesti raskaitakin aikoja, mutta silti koen, että elämä on antanut minulle paljon. Tai noh, on minulla itsellänikin oma roolini siinä, sillä myös omilla valinnoilla ja tekemisillä on merkitystä.

Listaan asioita, joista olen kiitollinen.

Perheestäni! Kaksi ihanaa ja tervettä lasta, että myös aviomies, josta parempaa ei minulle voi löytyä. Hämmästelen monesti, että mitä hyvää olen tehnyt ansaitakseni hänet? Ja tähän sanon, että on meilläkin ne omat ongelmamme ja historiastamme löytyy vaikka ja mitä vaikeutta. Niistä on kuitenkin kasvettu ja selvitty, joten jaksamme nyt näitä ruuhkavuosiamme pienten lasten vanhempina.

Äitini ja muut läheiset sukulaiseni. Ihania tukia ja turvia aina, kun on vaikeaa tai tarvitaan apua.

Ystäväni, joita ei kovin montaa ole. Hassua on se, että vaikka emme paljon olekaan tekemisissä, niin tiedän heidän olevan yhden soiton päässä, jos tarvitsen. Toivottavasti hekin tietävät saman minusta. Bestiksistäni toisella on jo iso lapsi ja vuoroviikoin lapsi on isällään, kun toinen bestikseni on lapseton. On sanomattakin selvää, että avioliitossa, kahden pienen lapsen äitinä ja työtä toisten vapaa-aikana tekevänä ei vain ole helppoa tavata ystäviä. Minulla on jatkuvasti kalenteri täynnä kaikenlaista.

Terveyteni. Toki minulla on hieman vaivoja, mutta en sillä tavalla ole sairas fyysisesti tai henkisesti. Sitä henkistä terveyttään tai sen kanssa pärjäämistä osaa arvostaa, kun sen on joskus menettänyt masennuksen merkeissä. Fyysistä terveyttä en ehkä vielä osaa samalla tavalla arvostaa, koska en ole ollut vakavasti sairas. Kuitenkin huomaan tulleeni siihen ikään, että näitä asioita pyörittelee paljon enemmän mielessään.

Työ, jota rakastan. Saan tehdä työtä, josta pidän. Ei se aina kyllä niin kivaa ole. En minä keijukaisen kepein askelin hypi töihin klo 6.00 aamulla ja aloita meikkaamaan juhlaväkeä tai innosta hihkuen jatka siitä vielä yöhön asti teatterilla näytöksessä. Mutta silti tykkään työstäni, vaikka välillä minuakin asiat v***ttaa. Ihan samalla tavalla, kuin jokaista muutakin. Työtään voi rakastaa, mutta aina kaikessa on hyvät ja huonot puolensa. Olen kuitenkin työssä, jossa on mielestäni paljon enemmän hyviä puolia.

Tämä blogini on myös sellainen, jota rakastan. Tykkään tehdä tätä ja tykkään teistä lukijoista todella paljon. Siellä ruutujen toisella puolen ihan selkeästi on fiksuja ja kypsiä naisia (ikään katsomatta). Saan niin harvakseltaan trolleja tai jotain muuta anonyymisti kommentoituja viestejä, joilla on tarkoitus yrittää pönkittää vain omaa egoa tai kaataa omaa paskaa oloa toisen niskaan. Yleensä nekin vähäiset ovat tulleet vanhoihin postauksiini, joka viittaa siihen, että kyseessä on googlettaja, joka sattumalta löysi blogiini. Arvostan teitä suuresti.

Entäs sitten pinnallisemmat puolet, joihin olen tyytyväinen?

Hiukseni. Vuosia pidin niitä ohuina ja surkeina. Kun aloin tämän alani myötä käsittelemään erilaisia hiuksia, oivalsin että olen narissut niin turhasta. Hiukseni ovat paksut. Nyt ymmärrän miksi kampaajat ovat aina hokeneet minulle, että hirvittävästi hiusta!

Kulmakarvani. Vihasin niitä kolmekymppiseksi asti. Nyt olen tyytyväinen. Toki ovat hieman eripariset, vasemmassa kulmassa on arpi ja siinä ei kasva karvoja, karvat saisivat olla tuuheammat, pidemmät ja tummemmat, mutta saan pienellä ehostuksella niistä ihan kivat. Olen siis nykyään aika tyytyväinen kulmiini, vaikka niissä on puutteita.

Ihoni. Se on ihan ok ja se riittää minulle. Nillitin teininä ja reilun parikymppisenä huonoa ihoani. Nooh… esikoistani odottaessa minulle vasta valkeni mitä on huonommassa kunnossa oleva iho. Tätä jatkui vuosia synnytyksen jälkeenkin, mutta nyt olen ihan tyytyväinen. Pieniä epäpuhtauksia ja silloin tällöin muutama hormoonikuppa naamaan iskee, mutta ei sellaista jatkuvaa kuukaudesta toiseen. Ihan aknea minulla ei ole tainnut olla, mutta hyvin ärsyttävää sen suuntaista on ollut.

Säälittävissä ripsissäni on se hyvä puoli, että ne taipuvat kaarelleen pelkän maskaran avulla. En tarvitse taivuttimia.

Kun keskityn enemmän näihin hyviin, niin ehkä en liiaksi murehdi kilojani, aina vaan syveneviä uurteitani, palautumiskyvyn heikkenemistä jne. Vanheneminen on luonnollista. Luonnottomampaa olisi, jos vielä 50-vuotiaana minulla olisi yhtä siloinen iho, kuin 20-vuotiaana ja maanvetovoima ei ollenkaan näkyisi minussa.

Ei myöskään ole ollenkaan pöhkömpää olla tasapainoisempi. On ihanaa, että en enää pääni sisällä käy samanlaista draamaa läpi, kuin vielä 10 vuotta sitten. Muutenkin elämän myrskyt ovat hioneet särmiäni sileämmiksi. Pidän tästä, että osaan kontrolloida itseäni (paitsi syömisiäni) paremmin. Harmonisempi olotila on mahtavaa. Kaikki ei enää ole niin haudanvakavaa ja tuskin koko maailma minua vihaa. Vielä kun aivan oikeasti oppisin sisäistämään sen, että kaikkia en pysty miellyttämään. En vaikka mitä tekisin.

Olen huomannut muutokset itsessäni kosmetiikan suhteen. Kun vielä blogini alkuaikoina suurin kiinnostuksen kohteeni oli mitä erikoisemmat, säihkyvimmät ja räväkimmät luomivärit, niin nykyään kiinnostun siitä mikä näyttää kauniilta. Myös kiinnostus ihonhoito- ja meikkipohjatuotteisiin on kasvanut niin paljon, että olen niistä ehkä jopa kiinnostuneempi, kuin luomiväreistä. On hienoa löytää poskipuna tai huulipuna, jolla saada näppärästi nuorekkaampi ja raikkaampi ilme. Parikymppisenä en edes tajunnut poskipunan merkitystä, vain räväkkä silmämeikki oli minusta hienointa mitä tiesin. Valo- ja hehkuvoiteista en ymmärtänyt mitään, mutta kas kummaa, kun nykyään ne kuuluvat päivittäiseen ehostukseeni ja se luomiväri voi olla jotain perussävyä. Omassa ehostuksessa en enää ”maalaa” meikkiä kasvoilleni, vaan se myötäilee enemmän minun muotojani. Oikeastaan voisi sanoa, että nykyään meikkaamiseni on meikin sovittamista kasvoille, eikä niinkään meikeillä maalaamista.

Ei ole pöhkömpää olla reilu 30. Vielä kun tähän ikääntymisen merkkien lisääntymiseen tottuu, niin olisi aika jees! Ihminen sopeutuu ja tottuu kaikenlaiseen. Toisaltaan odotan vieläkin, että koska olen aikuinen? Minusta ei tunnu aikuiselta, vaikka ikäni puolesta sellaiseksi luokiteltaisiin. Ehkä tulen aina olemaan hieman lapsenmielinen ja hieman hupsu. Ei sekään haittaisi, sillä saan noistakin luonteenpiirteistäni paljon iloa elämääni.

Onko teille ikääntyminen suuri kriisi vai onko se vain asia, jonka kanssa elätte? Minä taidan kuulua niihin, joille se ei (ainakaan vielä, kun olen kuitenkin vasta 32 vuotta) ole maailmanloppu, mutta välillä vähän ärsyttää.

Synttäreistä tulikin mieleeni. Glitz & Glam täyttää pian 4 vuotta. Sen kunniaksi on luvassa synttäriviikko. Olen jokaisena synttärivuotena muistanut teitä lukijoita arvonnalla, mutta tänä vuonna laitan tuulemaan. Koko viikko on pyhitetty tuote-esittelyille ja arvonnoille. Palkinnot ovat huikeita, sillä parhaille vain parasta oli ajatukseni.

Olen Instagramissa (@glitz8glam) ja Facebookissa julkaissut vähän teasing-kuvia palkinnoista. Tässä kuvassa on vihje yhdestä synttäriviikon aiheesta. Arvaatteko miten nämä liittyvät kosmetiikkaan? Viimeistään helmikuussa viikolla 6 se selviää, jos vielä ei leikkaa.

Mukavaa torstaita kaikille!

X