Yleinen

Parturointia töissä…

Teksti: Minna / Glitz & Glam

Tänään kerron teille kuvitettuna siitä, kun leikkasin tyttäreni Millan hiuksia. 😉 Milla tosiaan on 3 vuotta ja 4 kuukautta vanha. Lisäksi hiustenleikkaaja oli oma äiti, joten mitään sääliä ei tämä parturoija saanut tältä ”asiakkaalta”. 😀

Kuvaajana on toiminut äitini. 😉

Pieni asiakkaani on saatu istumaan paikalleen korokkeen päälle ja ensiksi laitan hänelle kaulanauhan.
(Mahani koko ei oikein näy näissä kuvissa, kun essu on edessä, mutta voisin joku päivä napata kuvan kasvaneesta raskausmahastani.)

Söötti vaaleanpunainen lasten kappa on myös laitettu suojaksi ja alkaa hiusten kastelu suihkepullolla. 

Tässä vaiheessa kaikki oli vielä hyvin ja Milla viihtyi penkissä… 

Seuraavaksi teen ristijaon hiuksiin.

Mitähän siellä mielessä liikkuu? Miettiikö äitin kullanmuru, että mihinköhän hän nyt oikein ryhtyi? Osaakohan tuo mutsi ollenkaan tehdä hänelle Tähkäpään hiuksia? 😀 Millan toive oli, että saisi Tähkäpään hiukset… heh, ei kovin vaativa ”asiakas”. 😀 En viitsinyt kertoa, että me emme nyt pidennä hiuksia, vaan me hieman lyhennämme. 😀

Tästä sitten alkaa… ensin otan hiusrajoille pituuden.

Nipsnaps leikkaan…

Tässä välissä tapahtui kaikenlaista. Milla hermostui jo, kun hän olisi halunnut mennä pojan kanssa leikkimään lasten leikkinurkkaukseen. Minä olen hidas, mikä nyt on luonnollista, kun olin tuossa vaiheessa ehtinyt opiskella 2 viikkoa. ;D Jouduin nopeuttaa tahtia hurjasti ja pää ei neidillä pysynyt enää paikoillaan. Lisäksi alkoi se kiukkuaminen ja kapinointi äidille. Jos Millan tukkaa olisi leikannut tuntematon, niin tiedän, että Milla olisi ollut rauhallisempi, mutta kun parturina oli äiti, niin ei sitä silloin viitsi teeskennellä, vaan näytetään niitä tunteita ihan suoraan, ilman teeskentelyä. 😀

Mummo haki kaupasta namipussin viihdyttämään Millaa. Otsatukka oli kyllä painajaismainen leikata, kun pikkuinen Milla oli jo aivan käärmeissään ja ärtynyt. Otsa ei pysyny paikoillaan, pää ei pysyny paikoillaan ja Milla ei antanut olla pitkäksi kasvanutta otsariaan silmien edessä, vaan vetäisi aina kädellä sen sivuilla… loppujen lopuksi sain kun sainkin hätäisesti tehtyä nipsnaps pika saksinnan. 😀

Loppuvaiheessa föönaus.

Teen vielä kuivalle tukalle tarkistuksen ja saksin vielä jos tarvetta löytyy. Kuten kuvasta näkyy, niin Millan tukka kääntyilee ja vääntyilee voimakkaasti. Kevensin aivan aavistuksen latvoista, mutta lasten lasimaista hiusta on turha liikaa keventää latvoista, sillä se ei asetu samalla tavalla kuin aikuisen tukka.

Ihan lopuksi laitoin tukkaan pinkillä spraylla sydämiä ja glitteröin ne vielä.  Psst… huomatkaa Millan tatska. 😉 Prinsessa -lehden mukana tuli Tuhkimo ja Prinsessa Ruusunen tatskoja. ;D Tatska on nyt ollut Millalla about 3 viikkoa, eli kestävä on! :O

”Heiiiii… ei tämä ole Tähkäpään hiukset!!!” Tälläisen kommentin sain, mutta hei! Elämä on täynnä pettymyksiä ja niihin on totuttava. 😀 Loppujen lopuksi Milla oli tyytyväinen hiuksiinsa ja varsinkin sydämiin. 🙂 Niin ja kun hän pääsi tutustumaan siihen leikkinurkkaukseen. 😉

Tänään minulla on asiakkaana oma miekkonen! :O Se hiustenvärjäys ei jännitä, mutta leikkaaminen jänskättää. Minulla on ollut jo värjäysasiakkaita, mutta ei yhtään miesten tukan leikkuuta. Vain lasten hiuksia olen saksinut.

Ai niin ja olihan minulla yksi erittäin ”pelottava asiakas”. Pomoni/kouluttajani/työnantajani hiukset! :O Onneksi en tiennyt asiasta etukäteen, sillä muuten en olisi nukkunut edeltävänä yönä. 😀 Ei pomoni niin pelottava ole, mutta se, että hänen hiuksia vasta-alkajana jouduin/pääsin käsittelemään. Otin Outin teippipidennykset pois, vaalensin tyven, levitin taittovärin, kuivasin, laitoin teippipidennykset takaisin ja tasoitin hieman latvoja. Voitteko kuvitella kuinka minua jännitti ja kuinka paniikissa olin? 😀 No siis, kyllähän minua neuvottiin ja autettiin, mutta kuitenkin. Onneksi en möhlinyt mitään. 😀 Jokainen opiskelija ja harjoittelija pääsee käsittelemään hänen hiukset ja sillä tavoin pääseekin hyvin harjoittelemaan ja saa neuvoja, että palautetta samantien. 🙂

Koen tunteissa vuoristorataa kaiken aikaa. Toisena päivänä minuun iskee epätoivo, että opinkohan koskaan yhtä hyväksi kun Hius- ja Kauneuspisteen muut parturi-kampaajat ja toisena päivänä olen optimistinen ja koen onnistuvani ja oppivani. Nyt olen ollut vasta 3 viikkoa opissa, joten on ihan tyhmää kokea epätoivon ajatuksia, mutta en voi sille minkään. 🙁 Odotan sitä päivää, kun oikeasti tiedän yksikseni tehdessä mitä teen ja miten teen. Mutta se vie aikaa ja vaatii harjoittelua, harjoittelua ja harjoittelua. Mitään ei saa tosta vaan, asioita pitää opetella pitkäjänteisesti. Vaadin usein itseltäni liikoja ja kuvittelen, että minun pitää osata yhden näyttämisen jälkeen, kuin vettä vaan. Eihän se niin voi mennä, vaan kädentaitoja pitää treenata. 🙂
Olen alkanut opiskelemaan väriteoriaa. Onneksi minulla on edes vähän jotain tietoa pohjalla, mutta kyllä sitä opittavaa on siltäkin saralta PALJON! Värit ovat kemiaa ja moni (itseni mukaan lukien aikoinaan) luulee, että parturi-kampaajat värjäilevät hiuksia, kuten kotivärjäilijät kaupasta ostamillaan väreillä. Valitaan tosta vaan sävy, joka näyttää hyvältä ja sekoitetaan, levitetään ja pestään pois. Ehei, ei se ihan niin mene. Ammattilainen analysoi asiakkaan hiuksia, tiedustelee aikaisenpia käsittelyjä ja toiveita tuloksesta. Jotta lopputulos olisi sitä mitä asiakas haluaa, on ammattilaisen osattava väriteoriaa, kemiaa ja niiden käsittelyä. On valittava oikea hapete, sävy/sävyt jne. Kerron näistä asioista joskus tarkemmin, kun olen oikeasti oppineempi. 😉

Tälläistä tällä hetkellä opiskelun saralla, eli rankkaa on, mutta myös mukavaa. 🙂

Rentouttavaa ja mukavaa viikonloppua! Sunnuntaina tulee taas uusi postaus, eli joka toinen päiväinen postaustahti jatkuu… 😉

Lue myös

X