Positiivisuus tarttuu

Lauantain pläjäys voisi olla tällä kertaa vähän pohdiskelevampi.

Alkuviikosta julkaisin arvontapostauksen, jossa kysyin teiltä oman elämänne positiivisia asioita. Olen innoissani lukenut niitä ja jakanut iloa kanssanne. Ihanaa miten paljon elämästä löytyy myös positiivisia asioita. Paljon on raskausajasta ja lapsistaan iloitsemista, koulun alkamisesta, uudesta työstä, hääpäiviä, matkoja, ystäviä jne. Ne ovat elämää. Tuli mielettömän hyvä mieli itsellenikin, vaikka minulla on hyvä mieli valmiiksi. Toki minua stressaa ja on kiire, jonka seurauksena väsyttääkin, mutta olen silti onnellinen ja nautin. Lukiessani teidän positiivisia asioitanne, tunsin kuinka positiivisuus lisäätyi minussa. Positiivisuus tarttuu!

Olen sitä mieltä, että kohtaamme jo ihan riittävästi negatiivisuutta arkipäivässämme. Meitä suorastaan pommitetaan joka suunnasta negatiivisuudella. Vastapainoksi olisi hyvä nähdä myös positiivisuutta tai ainakin etsiä sellaista omasta elämästä tai katsella sitä kauempaa jollakin muulla tavalla. Muuten negatiivisuus nielaisee kokonaan. Välillä minullakin on kausia kun olen oikea rouva Negis. Minua itseänikin oikein ärsyttää oma negatiivisuuteni ja taatusti olen raskasta seuraa silloin. Välillä vaihe menee itsekseen ohi, välillä täytyy oikein taistella, jotta pääsee ylös sieltä negatiivisuuden kaivosta.

Tämän tästä kuulee positiivisuuden dissaamista ja siitä kuinka se ärsyttää, kun joku on positiivinen tai kertoo positiivisista asioista. Oletteko koskaan kuulleet negatiivisesta ihmisestä, joka olisi tasapainoinen ja onnellinen? Minä en ainakaan ole. Tai noh, kyllä negatiiviset ihmiset ovat sellaista joskus vakuutelleet, mutta kun heidän toimintansa ei tue väitettä. Minä en usko negatiivisuuden voimaan. Negatiivisuuden kautta ei saavuteta mitään. Olen meinaan saanut mennä tämän asian kanssa ihan itsekseni perse edellä puuhun. Olen ollut negatiivinen. Oli paha olla. Maailma näyttäytyi minulle epäreiluna, eikä siinä ollut muuta kuin kärsimystä ja epäonnistumisia. Vain toiset saavuttivat ja minun piti tyytyä siihen kohtaloon jonka sain. Kuulostaako kenestäkään tutulta?

Voisi oikeastaan sanoa, että pikkuveljeni kuolema muutti asennoitumistani. Toki syynä on muukin kasvu iän ja rankkojen kokemuksien käsittelyn vuoksi. Lisäksi sairastuminen masennukseen ja sieltä nousu ammattiauttajan avulla ja oman haluni parantua, asenteetkin muuttuivat. Aloin nähdä maailman mahdollisuutena. Vaihdoin mustat aurinkolasini ehkä vähän vaaleanpunaisempiin, joissa on kuitenkin realismin rajoja reunoilla.

Jännä miten positiivisempi asenne ja ajatusmaailma muuttikin elämääni parempaan suuntaan. Jännä miten positiivisemmaksi muututtuani elämääni alkoi syntyä asioita ja sisältöä, jotka tyydyttävät tarpeeni. Voisiko kaikkea haluamaansa saavuttaa negatiivisuuden kautta? Mielestäni ei. Negatiivisuus on rajoite ja hidaste, josta jokaisen kannattaisi päästää irti. Vaikka tässä nyt julistan positiivisuuden voimaa ja kerron kuinka asenteitani muuttamalla olen alkanut nauttimaan elämästäni enemmän, olen edelleen opiskelun alla. Minulla on vielä pitkä matka opetella ajattelemaan itsestäni positiivisemmin. Jossain määrin olen vihdoin alkanut onnistumaan, mutta työnsarkaa edelleen riittää.

Tradenomin myynnin ja markkinoinnin koulutukseen kuuluu yritystoiminnan opiskelu. Olemme parhaillaan ko. kurssissa ja sielläkin on noussut esiin positiivisuus ja sen voima. Negatiivisuus tappaa kaiken yrittämisen ja toivon. Ilman positiivisuutta ja haaveilua ei mikään voi kehittyä, eikä mitään uutta synny. Tämä on fakta. Vaikka ihmiselämää ja yritysmaailmaa ei suoranaisesti voidakaan asettaa rinnakkain, niin molemmissa on paljon yhtäläisyyksiä. Jokaisen elämä on kuin yritys – joskus se kukoistaa, toisinaan se on konkurssin partaalla. Yhtäläisyydeksi voisi todeta sen, että molempia ohjaa ihminen ja molemmissa tarvitaan toisia ihmisiä.

Palatakseni vielä meidän jokaisen arjen positiivisuuksiin, niin onhan sillä eroa, että onko se oman positiivisuuden julistaminen aidosti sydämestä tulevaa, vai onko se keino ”koristella” omaa julkisivuaan erilaisissa some-väylissä? Molempia on ja jälkimmäisen havaitsee kyllä jossain vaiheessa. Positiivisuus aiheuttaa paljon ärsytystäkin. Miksi? Vai onko se valikoitua? Sitä en tiedä, mutta teen paljon huomioita omassa siviilissäni somea kahlatessani. Myönnän itsekin ärsyyntyneeni toisinaan, mutta usein omalla kohdallani syy on niissä ”koristelijoissa”, ei niinkään aidosti sydämestään positiivisesti päivittelevissä.

Minusta on saatu kuva, että olen positiivinen. Niin minä olenkin – nykyään. Mutta olen myös realistinen, vaikka joskus uskallan unelmoida. Unelmiani en vain kerro ääneen, koska meidän suomalaiseen kulttuuriin kuuluu ihan liiaksi toisten unelmien teilaaminen tai niiden epäonnistumisesta ilakointi.

Postaukseni tarkoitus on muistuttaa ja herätellä positiivisuutta. Maailma olisi kehittyneempi ja parempi paikka, jos negatiivisuutta olisi vähemmän. Miksi sanoin vähemmän, enkä pois kokonaan? Olen sitä mieltä, että kaikelle pitää olla vastapaino, jotta balanssi säilyy. Pieni negatiivisuus toimii myös suojelijana, sillä pelkällä positiivisella asenteella ei osata arvioida seurauksia ja riskejä. Molempia siis tarvitaan, mutta positiivisuutta saisi olla enemmän, jotta voisimme paremmin.

Haluan vielä lopuksi painottaa, että masentuneelle ihmiselle ei kannata sanoa, että ajattele positiivisesti. Se ei auta häntä, vaan pahentaa hänen minäkuvaansa. Tällainen positiivisemman ajattelun suosiminen ja positiivisempi asennoituminen saattaa toimia ennalta ehkäisevänä terveessä mielessä, mutta masentunut mieli on niin erilainen tila, jota lääkärit eivät vieläkään täydellisesti ymmärrä. Kenenkään masentuneisuuteen taipuvaisen ei siis kannata potea itsesyytöksiä, jos ei osaa nähdä asioita positiivisemman kautta.

Oli aika hassu yhteensattuma, että äitini laittoi minun Facebook-seinälleni viestiä. Itse kirjoitin samaan aikaan tätä postausta. Meillä on vähän ollut puhetta tuosta ”perintömitasta”. Olisi aika löytää uusi mitta. Sellainen, joka sanoo, että riitän. Yhden positiivisuuden haluaisin poistaa itsestäni. Tiedättekö mikä se on? Yltiöpositiivisuuteni ajankäyttöä kohtaan. Olen jo hieman oppinut negatiivisemmaksi siinä asiassa, kun olen liian monta kertaa joutunut toteamaan, että haalin taas liikaa, kun luulin ehtiväni.

Oikein rentouttavaa ja positiivista viikonlopun jatkoa teille kaikille! Antakaa positiivisuuden tarttua ja tartuttakaa sitä muihinkin!

Kumpiin sinä kuulut? Negiksiin vai posiksiin?

Seuraa minua Facebookissa, Instagramissa, Bloglovin´ssa, sekä Youtubessa