Ravintolakokemuksien aateliaa

Oikein kivaa alkanutta heinäkuuta ja alkavaa viikonloppua! Viikonloppuisin onkin aina kiva tehdä jotain vähän parempaa ruokaa tai käydä ulkona syömässä. Siksi tälle päivälle ajattelin näyttää teille jotain huikeaa. Haluan esitellä teille elämäni hulppeimman ravintolaelämykseni viime viikolta Tallinnassa.

Tähän alkuintroon nyt kerron, että minulle ja miehelleni nämä ravintoloissa käymiset ovat muutakin kuin vatsan täyttämistä. Haemme elämyksiä ja uusia kokemuksia. Tämä on yksi meidän harrastus, jota ei ihan säännöllisesti pysty harrastamaan. Päätimme kokeilla vasta viime syksynä Tallinnan vanhaan kaupunkiin avautunutta Art Priori ravintolaa. Kyseessä on ravintola, jonka idea on tarjota hyvän ruoan lisäksi elämyksiä ja kokemuksia. Ruoka voi olla muutakin kuin ravintoa keholle, se voi olla ravintoa sielulle. Ruoka voi olla taidetta ja sitä voi nauttia taiteen ympäröimänä. Art Priorissa halutaan käyttää luonnon omia antimia ja siksipä he itse keräävät luonnosta joitakin raaka-aineitaan. Luonnonantimet näkyvät vahvasti Art Priorissa.

Kun mennään tämän tasoisiin ravintoloihin, niin niissä on kaikki viimeisen päälle mietittyä. Menut ovat tyylikkäästi sinetöidyissä kuorissa ja valmiiksi pöytiin katettuina. Kattauslautaset ovat näköjään nyt se juttu, sillä harvemmin olen niitä nähnyt a’la carte ravintoloissa. Nyt kattauslautaset olivat molempien iltojemme ravintoloissa. Tulen vielä esittelemään ravintola Ö:n teille, mutta jätän sen ensi viikkoon, sillä muuten saatte ähkyn kaikkia ruokakuvia katsellessa.

Art Priorissa on tarjolla kolme menukokonaisuutta. Löytyy 5, 7 ja 10 ruokalajin menuja. Tämä idea on selkeästi nousemassa Tallinnan ”fancymmissä” ravintoloissa. Ei ole listaa alkuruokia, pääruokia ja jälkiruokia, vaan myydään asiakkaille kokonainen paketti, jonka koon voi itse valita. Viinipaketti on aina huolella suunniteltu menulle sopivaksi.

Juhlistimme hääpäiväämme, joten päätimme ottaa 10 ruokalajia! Huh! Tietysti viinipaketilla, joka tarkoitti jokaiselle 10:lle ruokalajille omaa viiniä. Viinipaketti maksaa Art Priorissa 69 euroa. Viinipaketin hinta on sama joka menulle, mutta jokaiselle ruokalajille tulee oma viini.

Jokaisessa pöydässä oli kupoli, jonka alla oli taikina. Tarjoilijamme kertoi, että taikina paistetaan meille leiväksi ennen pääruokaa.

Tällaisissa fine dine -ravintoloissa tarjotaan aina keittiön tervehdys. Se on erittäin mukava ruokahalun kiihottaja aperitiivin seurana. Meillä on tapana ottaa shampanjaa aperitiivina.

Ensimmäinen keittiön tervehdys oli todella ”crispy”, eli rapea ja ohut kanannahka, jonka päällä jotain mitä en enää muista, sekä runsaasti pehmeää ja mietoa juustoraastetta. Koska tämä pieni alkupala oli sormisyötävä, niin ravintolassa huomioitiin käsien puhtaus. Meille tuotiin pienet lämpimät ja kosteat pyyhkeet, jotka tuoksuivat sitruunalle. Saimme pyyhkiä kätemme niihin ennen ruokailua. Pieni, mutta aivan ihana juttu!

Tämä on elämäni ensimmäinen ravintola, jossa tarjotaan kaksi keittiön tervehdystä. Toisena suupalana saimme punaisista perunoista valmistettuja sipsejä, joita dippailtiin Hollandaisekastikkeeseen.

Sitten pääsemme ensimmäiseen alkuruokaan, joka oli härän tartar.

Toinen alkuruoka oli puuro, joka oli minusta aika yllättävä alkuruoka. Puuro oli vispipuuromaista, eli vaahdotettua. Puurossa oli kuningasosterivinokasta, eli sientä, sekä japanilaista unagi-kastiketta. Pinnalla olleet kuusenkerkät oli säilötty johonkin etikkaliemeen. Jos menette Art Prioriin syömään 10 ruokalajia, niin jätä osa puurosta syömättä. Vaikka sillä hetkellä tuntuu, että jaksaa, niin menun loppupuolella olet kiitollinen, jos jätit osan puurosta syömättä. Minä en jättänyt, joten se kostautui menun lopussa. Puuro on täyttävää.

Kolmas alkuruoka oli torttu. Pienessä piiraassa oli foie grasia, eli hanhenmaksasta valmistettua täytettä. Pinnalla oli raparperihyydyke ja ruusunterälehtiä. Kuoresta en valitettavasti muista muuta kuin sen, että se oli hiiltynyt, joka on Art Priorissa yksi juttu. Vaikka kyseessä on ”palanut” piirakkapohja, niin se vaan toimi tässä. En tiedä miten kokit sen tekevät, mutta palanut ja hiiltynyt ruoka maistuu kivalle siellä.

Neljäs alkuruoka tuotiin syvässä kupissa eteemme ja tarjoilija kaatoi liemen edessämme kuppiin. Saimme kalmaria, kanttarellejä ja kampasimpukkaa. Liemi oli aasialaismaisen makuinen. Meitä neuvottiin puristamaan toisessa kupissa oleva hedelmä keiton joukkoon. En tosiaan tiedä mikä hedelmä kyseessä oli, mutta se maistui limelle. Aivan kuin lime minikokoisena ja paljon voimakkaampana.

Mausteisen kalmarikeiton jälkeen saimme suunhuuhtelijat. Nämä ovat kanssa aika tyypillisiä pitkissä menuissa. Suusta halutaan neutraloida vahvat maut pois ennen seuraavaa herkempää makukokemusta. Suunhuuhtelijamme oli aivan ihanan raikas ja kylmä omenalumi. Jäisen kylmä omenalumi maistui kotipuutarhan omenoille. Talviomena tuli mieleeni kirpeästä mausta.

Pöydässämme ollut taikina lähti keittiöön ja palasi tuoksuvana leipänä nahkapussiin pakattuna. Mukana oli toistakin leipää, mutta sen jätin maistamatta, sillä kuten jo tässä vaiheessa huomaatte, niin syötävää on paljon. Olemme puolivälissä menua ja alussa ja välissä on ollut ylimääräisiä ruokalajeja.

Informaation määrä oli valtaisa, kun meille kerrottiin aterioista, niiden raaka-aineista ja valmistusmenetelmistä, sekä viinit tarjoillut sommelier (viiniasiantuntija) kertoi viineistä yksityiskohtaisesti aina ennen seuraavan aterian saapumista. Siksi en muista mitä levitteissä oli, mutta musta levite maistui lakritsaiselle. Vaalea oli tavallisemman makuista, mutta sekin oli vaahdotettua.

En ole aivan varma, että oliko seuraava ruokalajimme vielä alkuruoka, vai muuttuiko tässä vaiheessa pääruoaksi. Sovitaan, että tästä lähtisi pääruoat. Minusta itsestäni se tuntuu loogiselta.

Ensimmäinen pääruokamme oli mahtava! Punajuurta, ituja ja ilmeisesti pähkinärouhetta. Punajuuri oli leikattu ohuiksi pitkiksi siivuiksi ja aseteltu ruusumaiseen muotoon. Mehevä kasvisruoka.

Sitten toinen pääruoka, joka on mielestäni hieman hämmentävä. Oletteko syöneet tällaista pihviä? 😀

Olen minä joskus jonkun poltetun tai kärvähtäneen pihvin syönyt, mutta ihan tuhkaksi asti sitä ei ole kukaan tunarikokki ennen paistanut. Lihaa tosiaan kypsennetään todella pitkään. Kypsennysaikaa en muista enää tarkkaan, mutta puhutaan useista tunneista vai oliko jopa päivistä.

Tällainen tuhkaksi paistettu pihvi on erilainen kokemus. Maku ei ole sellainen kuin palaneessa pihvissa ja tuhka on suussa sulavaa. Mieheni ihastui tähän, minä en. Tuhkapihvi oli ihan jees, mutta vähän minussa iski vanhoillisuus esiin ja huomasin olevani tiukkapipoinen, vaikka en sitä puolta itsessäni tiennyt olevan. Uskon, että tämä ruokalaji jakaa mielipiteitä. En siis inhonnut, mutta en ihastunut samalla tavalla, kuin mieheni.

Kolmas pääruokamme oli kalaa, eli meribassia. Seurana oli paahdettua selleriä, maapähkinää ja karhunlaukkaa, jossa on vivahde valkosipulimaiseen makuun.

Kaikki kastikkeet ja liemet kaadettiin annokselle aina edessämme. Tässä ravintolassa harrastetaan paljon asiakkaiden edessä tapahtuvaa valmistusta, joka vaatii tarjoilijoilta paljon.

Viimeinen pääruokamme oli helmikanaa, purjoa ja tryffeleitä. Tryffeleiden vahva maku tuli kivasti annoksesta esiin. Pidin siitä.

Pääsemme sitten jälkiruokaan. Menussamme luki vain luumua, kardemummaa ja maitoa. Luumu oli kypsennetty mausteliemessä. Sen päällä olevat vihreät olivat todella etikkaisia. Hieman erikoinen yhdistelmä, joka varmasti sopii venäläisruokaa paljon syövien suuhun. Maito oli tarjoiltu milk cookiena, eli maitokeksinä. Ihanan rapeaa, kevyttä ja ilmavaa. Milk cookie on nyt trendijuttu. Lisäksi seurana oli jäätelöä.

Sitten todella erikoinen kokemus. Sauna ravintolapöydässä. Syötävänä oli rapeita lastuja, eli saunasyötävää.

Pöytäämme tuotiin pieni kiuas saunavihtoineen (vai onko se vasta sinulle?). Tarjoilija kaatoi kuumalle ”kiukaalle” ilmeisesti olutta, josta syntyi mukava tuoksu ”sipsien” syömisen seuraksi.

Tässä vaiheessa luulin nähneeni kaiken, mutta tarjoilija yllätti vielä 14. ruokalajilla.

Olettekos nähneet tällaista? Hiilidioksidijää luo makean efektin ja sitä käytetään kaiken aikaa enenevissä määrin ravintoloissakin. Sammalmättäille oli aseteltu suklaakuorrutettuja jäkäliä (ne ovat hyviä!), macaroneja, toffeenameja, joiden ”muovikääreet” olivat syötäviä ja jotain mustikkaa muistuttavia nameja.

Eilisen illan grande finale ravintola Art Priorissa. Huikea kokemus! #bellablogit #tallinna #artpriori #dinner #food #dessert

A video posted by Minna / Glitz & Glam (@glitz8glam) on Jun 22, 2016 at 4:32am PDT

Tämä pitää nähdä ihan videona. Tarjoilija kaataa laatikkoon nestettä, josta hiilidioksidijää alkaa höyrystymään voimakkaasti. Ihan sairaan makea efekti!

Tosiaan meidän 10 ruokalajia olikin 14 ruokalajia. Minulla on hieman ristiriitainen fiilis määrästä. Kaikki oli kokemuksia ja hyvää, mutta koin ähkyä monella tavalla. Manasin kun en jättänyt osaa puurosta syömättä, sillä se kostautui. En kerta kaikkiaan jaksanut syödä loppumenun ruokia. Maistoin ja jätin loput syömättä. Olin vähän turhankin kunnianhimoinen, enkä sitten pystynytkään kaikkeen. Pieniruokaisten ei kannata olla näin kunnianhimoisia. Minä olen tottunut pitkiin menuihin ja yleensä niistä ei saa yhtä ähkyä oloa, kuin kolmesta ruokalajista. Syy on siinä, että kolmessa ruokalajissa annoskoot ovat suurempia ja siinä syödään lyhyemmässä ajassa kolme suurta annosta, kun pitkissä menuissa syödään 2,5-3,5 tuntia pieniä annoksia. Mutta 14 ruokalajia oli minulle liikaa. Koin myös lievää henkistä ähkyä, sillä ravintolakokemus oli niin laaja. Paljon kaikkea. Ilmeisesti ravintolan perustaneet nuoret miehet ovat hieman suuruudenhulluja – hyvällä tavalla kuitenkin. Lisäksi minun olisi pitänyt pyytää sommelieria kaatamaan puolikkaita viiniannoksia. Viinipaketin 10 viiniä ja alussa juomani aperitiivi kihahtivat päähäni aika tehokkaasti. Tajusin vasta loppupuolella, että en voi enää juoda viinilaseja tyhjäksi. Pyysinkin sitten puolikkaita viiniannoksia sommelierilta. Tämä siis varoituksena muillekin, jotka humaltuvat suht heposti. Pyytäkää puolikkaita tai jos jätätte lasiin, niin ilmaiskaa tarjoilijalle, että viinin voi viedä pois. Käytäntöhän on se, että juomaa sisältäviä laseja ei koskaan viedä asiakkaan edestä pois pyytämättä.

Pienestä kritiikistäni huolimatta fanitan Art Prioria ja suosittelen ehdottomasti todellisille ruokaharrastajille ja alan ammattilaisille. Art Priori ei ole paikka jossa käydään nopeasti pippuripihvillä. Se on elämyspaikka, jossa saa vatsan täyteen ja minun tapauksessani huolimattomuuteni vuoksi myös pään täyteen. 😀 Halpaa hubaa tällainen harrastus ei ole, mutta sitäkin antoisampaa. Art Priorissa 10 ruokalajin menu (joka olikin yllätyksien kanssa 14 ruokalajia) maksaa 109 € ja sen seurana 10 viinin paketti 69€.

Henkilökunta on hyvin ammattitaitoinen ja asiallinen. Tarjoilija hoitaa ruokien tarjoilut ja muut rekvisiitat mitä illallinen sisältää. Sommelier esittelee ja tarjoilee viinit. Art Priori vaikuttaisi olevan nyt Tallinnan kuumin ravintola. Saapuessamme ravintolan edustalle ei voinut olla huomioimatta luksusautoja ja autojen luona käyviä henkivartijoita/kuskeja. Eli ko. ravintolassa käy hyvin vaikutusvaltaisiakin henkilöitä, mutta joukkoon mahtui myös ”tavallisia” ihmisiä. Art Priorissa on hyvin arvokkaat puitteet ja materiaalit ovat selkeästi kalliita. Pöydät ovat kivisiä ja astioissakin on panostettu. Jotkut tarjoiltavat viinit ovat niin kalliita, että pulloissa on venttiilit, joka estää ilman pääsyn pulloon. Mekin saimme muutaman lasillisen sen hintaluokan viinejä. Ravintola oli lähes täynnä, vaikka kyseessä oli tiistai-ilta.

Kyllä, kyseessä on vähän snobi paikka ja en todellakaan uskalla ryhtyä suosittelemaan, jos aikaisemmat ravintolakokemukset rajoittuvat lähinnä Rossoon, Amarilloon ja Fransmanniin. Art Priori on aivan omalla levelillään. Mutta jos ravintolakokemukset ovat harrastus tai kyseessä on nykyinen tai entinen ravintola-alan ihminen, niin ehdottomasti kannattaa kokeilla. Ja erityisesti kaikille rohkeille pareille romanttiseksi illalliseksi. Kokemus on huikea ja siitä jää muisteltavaa pitkäksi aikaa.

Jos menet syömään 10 ruokalajia, niin muista varata aikaa. Suosittelen tekemään pöytävarauksen esimerkiksi klo 18 tai 19, jos haluaa syödä hitaasti ja nautiskellen. Meidän pöytävaraus oli klo 20.00 ja lopussa jouduimme hoppuilemaan, sillä ravintola menee kiinni klo 23.00. Emme onneksi olleet ainoat asiakkaat siellä yliajalla.

Art Priorin omille nettisivuille pääset tutustumaan täällä. Ravintola sijaitsee Tallinnan vanhassa kaupungissa osoitteessa Olevimägi 7.

Minä kiitän suuresti Art Prioria ja sen henkilökuntaa. He tekivät minulle ja miehelleni ikimuistoisen ravintolakokemuksen. Hintavaahan se oli, mutta puhuimme miehen kanssa, että joka euron arvoista kuitenkin.

Pakko kysyä, että mitäs pidätte esittelyni perusteella Art Priorista? Koitteko virtuaaliravintolassa uusia juttuja?

Oikein mukavaa viikonloppua!

Seuraa minua Facebookissa, Instagramissa, Bloglovin´ssa, sekä Youtubessa