Se tunne kun haluaisi palata vanhaan

Minulla on tässä kytenyt halu palata vanhaan… Joskus käy niin, että se paljon haluttu juttu ei sittenkään ollut niin kiva, kuin se edellinen. Näin on käynyt hiusteni kanssa.

Noin kaksi vuotta sitten alkoi operaatio hiukset vaaleammiksi. Halusin vaaleat ja viileät. Tavoite oli beige. Sitten kesän 2014 aikana tuo halu muuttui grannyksi ja vuosi sitten vihdoin saavutin ensin blondit ja sitten harmaat hiukset. Tässä kuvassa operaatio on jo aloitettu ja hiuksia vaalennettu raidoittamalla ja hieman saatu taitettua punaisuutta.

Sitten alkoi suuri halu saada ponihiukset tai jotain uutta harmaalle pohjalle. Lopulta päädyin laventeliseen violettiin. Rakastin hiuksiani, mutta kuitenkaan olo ei ollut kotoisa. Ajattelin, että tässä voi mennä hetki, kun muutos oli kuitenkin melko suuri, eikä minulla ollut koskaan vastaavia. On ollut violetit monet kerrat, mutta tummissa väreissä. Vaaleus ja harmaus ei tullut yhdellä käsittelyllä, vaan siihen tavoitteeseen päästiin pienin askelin pitkällä aikavälillä. Nyt kerta hujauksella sain täysin uudenlaiset hiukset.

Kun olen joihinkin postauksiini haeskellut kuvia vanhoista postauksistani, niin huomasin ihailevani harmaita hiuksiani. Tajusin, että kaipaan niitä. Pidän lilastakin, mutta joku siinä vain on, että harmaassa oli heti kotoisa olo. Ilmeisesti olen henkisesti jo ihan mummeli. 😀

Kaipaan jopa tätä siniharmaata, vaikka eniten taidan katsella kaiholla sitä sävyä, joka edellisessä kuvassa oli.

Huomaan kaipaavani myös vaaleutta. On jotenkin ikävä viime kesän ihan vaaleita hiuksia. Tumma tyvi, joka minulla on, tekee minusta tummemman näköisen.

Ja nyt tulee pieni ylläri… huomaan ihailevani tätä sävyä, joka minulla hetken oli viime kesänä. Tuollainen beigen vaalea on nätti. Tosin voin vaikka vannoa, että jos nyt tuollaisen saisin päähäni yhdellä kertaa, niin kokisin värin liian lämpöiseksi ja keltaiseksi. Se ei näytä näin kuvaa katsomalla tai muiden hiuksissa, mutta kun siniharmaan, harmaan tai kylmän violetin jälkeen palaisi tuollaiseen biegeen, niin taatusti se tuntuisi omassa päässä ihan keltaiselta. Kaikki platinablondista luonnonvaaleaksi muuttaneet tietävät taatusti mistä puhun. Kontrasti on vain niin suuri, että silmillä menee hetki tottua hiusten sävyn lämmön vaihtelevuuteen.

Minun olisi kohta aika mennä kampaajalleni Helille käsittelyyn. Nyt on sellainen, että en haluakaan uutta, vaan haluankin ottaa takapakkia. En voi sille minkään, mutta minua ärsyttää tämä tunne itsessäni. Haluaisin nähdä itseni vaikka ruusukullassa tai kunnollisissa farkkuhiuksissa. Ne minun vahinkofarkkuhiukset olivat sen näköisetkin, että olivat vahinko. Mutta nyt on iskenyt joku, että haluaa palata vanhaan. Ei kuitenkaan niin vanhaan, että olisin jälleen kuparinen tai mustahiuksinen. Ehei, niihin en palaa, koska vaaleus on vaatinut minulta aikaa, vaivaa, rahaa ja hiusten kunnon. Liian kallis hinta palatakseni takaisin tummaksi. 😀

En nyt ihan vielä ole menossa kampaajalleni, joten ehdin vielä tätä miettiä ja pähkäillä, mutta alan olla melko varma, että kesäksi tahtoisin grannyn takaisin. Haluaisin sen vain vaaleammaksi, kuin mitä se viime syksynä ja talvena oli. Hmmm… grannny balayage-tekniikalla? Täytyy jutella kampaajani kanssa.

Onko teillä ollut vastaavia? Maailman ihanin hiusväri ei sitten tunnukaan omalta, vaikka ihana onkin. Luin ainakin Mustaa Kajalia -blogin Heidille käyneen ihan vastaavaa, kuin minulla. Nyt kun luin uudelleen hänen kirjoituksensa, niin se oli kuin omaa käsialaa. 😀 Minäkin vähän buustasin lisää violettia ja sitten pilasin sen hetkeksi sinisellä. Tuota ei Heidi tehnyt, mutta minulle on tullut sama olo kuin hänelle – haluan neutraalimman sävyn hiuksiin. Vaikka harmaa onkin aika voimakas ja huomiota herättävä, niin se tuntui minusta luontevalta.

Saa muuten ilmaista omiakin mielipiteitä. Tiedän, että jonkun silmään kupari oli paras, jonkun taas tämä violetti, kun joku piti eniten beigestä. Tämän postauksen kuvat ovat 1,5 vuoden ajalta. Ihan mielettömästi ovat värit vaihdelleet. Tässä postauksessa ei edes ole kaikkia niitä vaiheita, joita olen ollut 1,5 vuoden aikana.

Seuraa minua Facebookissa, Instagramissa, Bloglovin´ssa, sekä Youtubessa