Uuden vuoden lupauksia 2016
Jälleen on se aika vuodesta, kun mieliimme hiipii ajatukset elämästämme. Mietimme päättyvää vuotta ja sitä kuinka olemme onnistuneet elämän eri osa-alueilla? Muistelemme viime vuonna tekemiämme uuden vuoden lupauksia ja sitä, kuinka taas niissä tuli lipsuttua. Vai tuliko? Onnistuitko tänä vuonna kenties jossain uuden vuoden lupauksessasi?
Miksi teemme uuden vuoden lupauksia itsellemme, vaikka aika usein emme niitä pysty pitämään? Teemmekö vuodesta toiseen samoja lupauksia, vain todetaksemme loppuvuodesta, että teenpä jälleen uuden ja tällä kertaa tsemppaan vieläkin enemmän? Miksi ylipäänsä koemme tarvetta lupauksille?
Lähtökohtanahan on tyytymättömyys johonkin vallitsevaan tilanteeseen. Oli se sitten ajankäyttö, liikakilot, epäterveellinen elämäntapa, liikaa töitä, laiskuutta jne. Kuluneena vuotena olet jo ainakin alitajunnassa aloittanut työstämisen aiheeseen, sillä eivät ne uuden vuoden lupaukset tuulesta temmattuja ole. Kyllä ne kumpuavat jostain sielun syövereistä ja haluavat, että tekisit tilanteellesi jotain, koska olet siihen tyytymätön.
Miksi sitten tämä tapahtuu aina vuoden vaihduttua? Samasta syystä, kun laihdutus alkaa aina maanantaina. Se on uusi lehti elämässä, eikä puhtaalta paperilta voida aloittaa, jos sivu on jo puolillaan tekstiä. Se ei ole puhtaalta paperilta aloittamista. Se on jonkinlainen rituaali, se on jonkinlainen psykologinen uuden elämän aloitus, kun uusi vuosi alkaa ja päätät olla tulevana vuotena omasta mielestäsi parempi ihminen, kuin edeltäneenä vuotena.
Tyypillisimpiä uuden vuoden lupauksia ovat:
- Viettää enemmän aikaa perheen ja ystävien kanssa.
- Säännöllisempi liikunta.
- Vähentää kiloja.
- Lopettaa tupakointi.
- Nauttia elämästä enemmän.
- Vähentää tai lopettaa alkoholin käyttö.
- Hoitaa raha-asiat kuntoon / maksaa velat pois.
- Opetella/opiskella uutta.
- Tehdä hyvää muille.
- Olla järjestelmällisempi.
Onko tuttuja lupauksia? Ei millään tavalla yllättäviä. Tammikuussa on jälleen ruuhkaa kuntosaleilla ja personal trainereilla riittää työnsarkaa tuonne maaliskuulle asti ja siitä se sitten hiipuu toukokuussa. Markettien hevi-osastolla on ruuhkaa, koska sinäkin päätit syödä terveellisemmin ja ehkäpä pudottaa muutaman lisäkilon. Huomaat myös rasvattoman maitorahkan ja raejuuston olevan tämän tästä loppu lähikauppasi hyllyiltä. Ärsyynnyt, joten päätät tänään viettää sitä laatuaikaa perheesi kanssa ja haet vuokraleffan ja leffanamit Film Townista tmv. Olkoon tämä sitten se perseilypäivä. Mies kysyy, että otatko lasin viiniä leffan kanssa? Päätät omata sen verran selkärankaa ja kieltäydyt, koska sinulla on meneillään se tipaton tammikuu. Lasket leffan aikana syömiäsi kaloreita ja päätät alkaa kirjaamaan kaiken syömäsi ylös. Haluat olla järjestelmällisempi. Tammikuu meneekin ihan kivasti ja ehkä vielä helmikuukin, mutta maaliskuussa alkaa lipsumaan. Haluat vaihteeksi nauttia enemmän elämästä. Noh, mitä se sitten kenelläkin on, mutta usein se on tinkimistä jostakin muusta lupaamastasi osa-alueesta, koska kaikkia on vaikea pitää yhtä aikaa.
Minun täytyy myöntää, että olen erittäin tyytymätön joihinkin asioihin elämässäni. Huomaan, että ajatustyö asioiden parantamiseen on alkanut jo syksyn aikana. Vedän vuodesta toiseen samaa kaavaa. Vuoden vaihduttua tsemppaan ja kesällä alan lipsumaan. Alkusyksystä taas ryhdistäydyn, kunnes lokakuussa olen rännissä taas. Rämmin läpi loka-, marras- ja joulukuun, ja odottelen innolla vuoden vaihtumista, kun pistän taas kaiken järjestykseen.
Myönnän, että jälleen pelottaa, että meneekö itselleni tekemät lupaukset persiilleen, kuten jokainen vuosi? Se on melkein, kuin mörkö, joka vaanii minua. Silti olen päättänyt, että jotain on yritettävä, sillä eivät minua häiritsevät asiat itsekseen parane.
Monia varmaan kiinnostaa tietää, että mitä haluaisin parantaa elämässäni? No ensinäkin minun tulisi muuttua järjestelmällisemmäksi. Olen sellainen huitshapeli nykyään, että tässä ei ole mitään järkeä. Unohtelen asioita, en ehdi tekemään kaikkea lupaamaani ja myöhästelen niissä. Kun kuitenkin olen tunnollinen ja armoton itselleni, niin otan suuret stressit kaikesta. Elän koko ajan suuren stressin vallassa. Se on niin iso osa minua, että en oikein tunnista sitä itsessäni ennen, kun se on ottanut minusta vallan. Olen suorittaja. Järjestelmällisemmällä elämäntavalla saisin ohjakset paremmin käsiini ja kokisin asioideni olevan paremmin kontrollissani, enkä kulkisi, kuin tuulispää asioista toiseen. En tuottaisi muille yhtä paljon pettymyksiä, kun minulla olisi paremmin aikaa. Järjestelmällisyys toisi aikaa elämääni. Olen sitä mieltä. Järjestelmällisyys pitää kodin siistimpänä. Järjestelmällisyys olisi minulle terveellisempää – vähemmän stressiä, enemmän yöunta.
Mutta miksi se järjestelmällisyys on niin kovin vaikeaa? Sitä en tiedä. Koen, että vuoden 2016 suurin haaste minulle on järjestelmällisyys. Sitä minä haluan vuodeltani. Haluan kyllä samalla pudottaa kilojani, mutta se nyt on niin jokavuotista toimintaa minulta, että en osaa sitä edes laskea mukaan. Kaikki elämäntapamuutokseni ja kilojen karistukseni kaatuvat elämän kaoottisuuteen. Siksi näkisin, että täytyy pureutua sinne syvimpään ongelmaan, jotta saan kaikki vyyhdit purettua ja tehtyä muutoksia niihin muihinkin asioihin. Kun ajankäyttö ja asiat ovat balanssissa, niin aivan taatusti ehdin säännölliseen liikuntaan ja muutenkin pitämään enemmän huolta itsestäni. Vuosi 2015 on ollut sellaista kynttilän molemmista päistä polttamista, että tästä on vain tehtävä loppu, ennen kun se tekee lopun minusta.
Vielä en tiedä miten tulen ottamaan elämäni takaisin haltuuni ja miten muutun järjestelmälliseksi? Melkein tekisi mieli ottaa tästä julkinen haaste ja tuoda esiin arjen oivalluksia ja tapoja siitä, miten muuttaa oma elämä takaisin järjestelmällisemmäksi ja miten opetella ajankäyttöään järkevämmäksi? Miten olla syömisissään järjestelmällisempi, jotta söisi sen 4-5 kertaa päivässä – säännöllisesti! Muuttaa rahankäyttöä järkevämmäksi ja olla järjestelmällisempi, eikä ostaa vain hetken mielijohteesta asioita. Miten järkeistää rahankäyttöä? Ostaa vaikka sitten kalliimmalla vähemmän, kuin halvemmalla paljon. Tähän olen jo lähtenyt luisumaan, sillä haluan laatua, en tusinatavaraa. Mutta aina voi hieman nipistää lisää ja järkeistää. Ostaa enemmin sitä mitä tarvitsee, kuin 10. sellaista, jota vain haluaa.
Tämä järjestelmällisyys sisältää niin monta asiaa minulla. En siksi turhaan sano, että yhden lupauksen myötä, saan monta asiaa elämässäni kuntoon. Haluan muutosta! Ilman halua, ei voi syntyä muutosta. Tilanteen täytyy tulla kertakaikkisen sietämättömäksi, jolloin asiaa alkaa pohtimaan riittävän syvällisesti. Sillä tavoin voi löytyä se perimmäinen ongelma, jonka korjaaminen voi tuoda apua moneen muuhunkin itseään omissa tavoissa ja tekemisissä ärsyttävään asiaan. Olen kerta kaikkiaan väsynyt itseeni ja tähän miten tuuliajolla teen ja hoidan asioitani. Nyt minä puran tämän palapelini ja kasaan sen järjestelmällisemmin, kuin koskaan aikaisemmin. Voisin aloittaa ihan materiaalista ja järjestellä kaikki ne fiksummin. Tämän asian olenkin jo aloittanut, mutta se on edelleen hieman kesken. Huomaan, kuinka puhkun jo intoa ja odotusta tulevasta, kun haluan tehdä muutoksen. Tunnen, että tämä halu on nyt riittävän suuri, jotta onnistun siinä. Sen pitää olla suurta paloa ja pakottavaa halua, jotta siinä voi yrittää onnistua. En saisi olla pessimisti, mutta hieman jännittää kuinka pitkään osaan olla järjestelmällinen? Pääsenkö edes sinne asti, että voisin sanoa olevani järjestelmällinen, vai jääkö kaikki muutamaan yritykseen? Sen tuleva vuosi näyttää.
Aloitan jo tänään siitä, että kokoan hyvissä ajoin jokavuotisen vuoden parhaat -postauksen tuotteet. Ettei se jää viime tinkaan. Haluan saattaa tuon postauksen valmiiksi jo tänään ja julkaista sitten 31.12. Olen jo parina aikaisempana vuotena postannut vuoden viimeisenä päivänä vuoden parhaimmat löydöt. Laitankin teille jo nyt vanhojen muistelua, eli vuoden 2014 parhaimmat ja vuoden 2013 parhaimmat. Torstaina on jälleen vuoden viimeinen päivä, joten silloin listaan vuoden 2015 parhaimmat.
Onko teillä uuden vuoden lupauksia? Mitä lupaatte itsellenne? Tai mitä haluaisitte muuttaa elämässänne?
Seuraa minua Facebookissa, Instagramissa, Bloglovin´ssa, sekä Youtubessa
Kommentit
Olen huomannut sen, että pitkään pääkopassa työstetyt asiat onnistuu paremmin, kuin ne joissa kiirehdin aloituksessa. Jotenkin sitä vissiin pitää olla henkisesti valmis, jotta onnistuu.
Jeps, sitä se vähän tuppaa olemaan. Venyy ja venyy, kuin kumilanka. Joskus se venyminen loppuu ja nauha napsahtaa. Jotta kumilankani ei täysin napsahtaisi, niin täytyy vähän alkaa löysäämään. Mutta oudolla kierolla tavalla saan tyydytystä siitä, että suoriudun ja olen monessa mukana. Olen aina ollut tällainen, enkä osaisi olla vaan. Minulla pitää aina olla jotain projektia, jotta olen onnellinen. Sekavaa, vai mitä? 😀
Toivon sinulle paljon tsemiä siinä, että kuuntelet enemmän itseäsi. Se ei ole helppoa. Erityisesti ihmiseltä, jonka luonteenpiirteeseen kuuluu muiden miellyttäminen. Olen itsekin sellainen. Oman sydämen kuuntelu on tärkeintä. Se ei petä koskaan. Sen mukaan tehdyt valinnat ovat aina oikeita, koska sydämen ääni on se ääni, joka tulee juuri sinusta, eikä sitä muokkaa mikään ulkopuolinen. <3
Kommentit
Hyvä postaus! Mäkin oon monet kerrat tehnyt lupauksia vain sen takia, että ne kaatuvat heti. Nuorempana yritin pari kertaa tupakoinnin lopettamista. Sitten kun sen oikeasti lopetin reilut neljä vuotta sitten, oli kesä ja olin lukenut Stumppaa tähän -kirjan. Mulla oli myös vuosikausia yksi kestolupaus, jota en ikinä pystynyt toteuttamaan: lupasin lopettaa kynsien pureskelun. Lopulta pystyin lopetamaan kun kihlauduimme mieheni kanssa, sillä jyrsitty kynsi ei sitten mielestäni antanut sormukselle kunniaa 😀
Tällä kertaa en taida tehdä yhtään uudenvuodenlupausta. Elämäntapani ovat mielestäni ihan ok tällä hetkellä. Parannettavaa löytyy vielä ja varsinkin kuntosalista haluaisin saada oikeasti säännöllistä, sillä nykyisin siihen saattaa muiden kiireiden takia tulla viikko tai pari taukoa. Ajatuskin tehdä asiasta uudenvuodenlupaus kuitenkin ahdistaa, sillä mä en halua tehdä liikunnasta itselleni sellaista pakkopullaa…
Täytyykin vilkaista nuo sinun aiemmin tehdyt vuoden parhaat -postaukset ja innolla odottelen uutta! Kiitos ihanasta blogista ja hyvää uutta vuotta! 🙂
Kiitos Kata! 🙂
Ainahan sitä parannettavaa löytyy, jos oikein pohtii. Olemme ihmisiä, emmekä koskaan ole täydellisiä. Mikä sitten edes on täydellistä? Sen määrittelee jokainen itse. 🙂
Ihanaa uutta vuotta sinullekin! <3
Mun lupaus vuosi sitten oli opetella käyttämään korkokenkiä ja punaista huulipunaa. Onnistuin! Tulevana vuonna pitäisi keskittyä vähän hillitsemään pikkuasioista stressaamista. Saa nähdä onnistuuko, kun koulutyöt täytyy saada päätökseen huhtikuun alkuun mennessä, niin voin hyvillä mielin lähteä kuuden viikon harjoittelujaksolle Lontooseen. Ainiin, ja lopputyön ohessa pitäisi ehtiä olemaan mahdollisimman paljon töissä, jotta saan säästettyä rahaa. Eli kevät menee aika täysillä 9-21 päivillä.. mulla on myös tapa rentoutua viinilasin kanssa sohvalla. Alkoholi ei ole ongelma, mutta senkin ajan voisin käyttää ulkoiluun tai itseni ulkoiseen huoltamiseen. Miehen kanssa pitäisi tehdä yhdessä enemmän, mutta hänen työt ja mun koulu+työ yhdistelmä menee niin ristiin, että joskus kysellään kuulumiset kunnolla vasta lauantai-iltana.
Meillä tuntuu miehen kanssa menevän samalla tavalla. Joskus näemme toisia niin, että vaihdamme vuoroa sängyssä tai ulko-ovella. Eli minä herätän miehen töihin ja samalla kömmin itse nukkumaan tai mies tulee yövuorosta kotiin ja herättää minut, kun käy samalla itse nukkumaan. Ulko-ovella vaihdetaan lastenvahtivuoroa, kun toinen tulee töistä ja toinen lähtee. Mutta on meillä onneksi niitäkin kausia, kun olemme yhdessä koko perhe. 🙂 Hektistä tämä elämä toisinaan. Osaan siis hyvin samaistua tilanteeseenne. Tsemiä sinulle vuoteen 2016! <3
Tsemppiä! Kuulostaa isolta haasteelta kun vaikuttaa niin moneen asiaan elämässä. Mutta kun halu ja motivaatio on tarpeeksi suuri, niin silloin yleensä tapahtuu! Seuraisin mielelläni haasteesi etenemistä täällä blogissa, jos haluat siitä kirjoittaa meille. Itsellä uudenvuoden lupaukset liittyvät itsetutkiskeluun, jota olen harjoittanut pidempään. Muutoshaluja siihenkin liittyy näin neljännen kympin kynnyksellä.
Kiitos tsemeistä! 🙂 Täytyy alkaa esittelemään, että minkälaisia arjen järjestelmällisyyksiä saan aikaiseksi.
Itsetutkiskelu on tärkeää. Teen sitä paljon, ehkä toisinaan jopa liikaakin. 😀 Menee sitten jo ylitutkiskelun puolelle.
Kyllähän niitä uudenvuoden lupauksia tulee aina tehtyä. Aikaisemmin lupaan mennä nukkumaan. Lupaan syödä terveellisemmin. Vyötäröllä oleva vararengas 😀 pitäisi saada pienemmäksi. Nuo samat ne taitavat olla vuodesta toiseen.. 😀
Sitähän se on. Mutta ei siitä haittaakaan ole, jos edes yrittää. 🙂 Sisäistämällä ja opettelemalla voi oppia ne uudet tavat. 🙂
Hyvää pohdintaa 🙂 Minä olen enimmäkseen sitä mieltä, että uudenvuoden lupaukset eivät kannata. Jos jotain haluaa elämässään muuttaa, ei se saa olla vuoden vaihtumisesta kiinni. Toki tavoitteita on hyvä asettaa, mutta ehkä joku muu ajankohta vuodesta olisi parempi niiden asettamiseen? Ja jospa voisi lähteä liikkeelle hyvin pienistä asioista sen sijaan, että yrittäisi laittaa kaiken kertarytinällä uusiksi.
Minä tein vuosi sitten yhden lupauksen. Lupasin itselleni lukea tänä vuonna enemmän kirjoja. Olen pienestä asti ollut kova lukemaan, mutta jostain syystä muutama vuosi meni niin, että lukeminen oli tosi vähäistä ja se harmitti. Asetin tavoitteekseni lukea yhden kirjan kuukaudessa, siis 12 kirjaa tämän vuoden aikana. Kerrankin lupaus, jonka onnistuin pitämään! Sillä tällä hetkellä on juurikin vuoden 12. kirja meneillään. Ihan en taida ehtiä sitä lukemaan loppuun ennen kuin vuosi vaihtuu, mutta ei anneta sen häiritä 😉
Tälle vuodelle en usko tekeväni lupauksia. Juuri nyt olen aika tyytyväinen lähestulkoon kaikkeen elämässäni, jos niin edes voi sanoa. Kaikki asiat ovat mallillaan 🙂 Niimpä kun suurin osa toivottaa parempaa uutta vuotta, minä toivon itselleni yhtä hyvää vuotta 2016 kuin mitä tämä nykyinen on ollut 😀
Tuo on totta. Ei se vuoden vaihtuminen ole tie onneen. Monesti ne onnistuneimmat lupaukset ovat päätöksiä, joita on työstetty mielessä pitkään. Niiden aloitus vain sitten aloitetaan vuoden vaihduttua ja menevät sillä sellaiseksi uuden vuoden lupaukseksi. 🙂
Oho! Wau! Hieno tavoite ja hienosti onnistuttu! Olen itsekin onnistunut tavoitteissa, joita olen asettanut itselleni ja jotkut niistä ovat olleet uudelle vuodelle ajoittuneita. Ei kaikki mönkään mene. Niitä menee mönkään muulloinkin aloitettuna. Ainakin minulla! 😀 Minun perimmäinen ongelma on juuri tuo epäjärjestelmällisyys ja sitä haluan alkaa (oikeastihan olen jo aloittanut) muuttamaan järjestelmällisemmäksi.
Minäkin toivon sinulle yhtä hyvää vuotta vuodelle 2016! <3
Mun lupaus on se, etten lupaa mitään. 99% lupauksista menee kuitenkin plörinäksi 😀
😀 Ihana lupaus! Pessimisti ei pety. ;D
Mua on auttanu säännöllisen syömisen oppimisessa ruokapäiväkirja. Kirjoitan edelleen (yli vuoden ajan jo tehny sitä) ylös monelta syön ja mitä. Sitkiästi oon tehny sitä. Pikkuhiljaa alko mennä kaaleen säännöllinen syöminen. Se myös on parantanu oloa paljon! Energiat säilyy tasasempana. Ja olosta huomaa heti, jos edellisestä syömisestä on liian kauan. Tsemppiä kovasti! Kyllä sää siihen pystyt, jos tarpeeksi haluat! <3
Silloin, kun minulla on hyvä kausi ja syön säännöllisesti, olen energinen, ajatus juoksee ja kaikki on kirkasta. Sillä säännöllisellä syömisellä on iso merkitys. 🙂 Olen itsekin pitänyt ruokapäiväkirjoja. Joskus olen onnistunut siinä jopa 4 kk yhteen putkeen. Sitten tulee joku lomareissu tai jokin kiire ja siinä ne sitten unohtuu. 🙁
Kiitos tsemityksistä! Tahdostahan se kaikki on kiinni. Toivottavasti tahdon tarpeeksi. 🙂
Minulla on vähän samansuuntaisia ajatuksia. Yhdellä lupauksella tulen saavuttamaan monta muuta hyvää asiaa. Olen nimittäin päättänyt tehdä vähemmän töitä! Eli ei enää jatkuvia ylitöitä, ylipitkiä päiviä ja työputkia! Nyt on alettava ajattelemaan myös itseä, omaa jaksamista ja hyvinvointia 🙂 Ja toimenpiteitäkin on jo asian eteen tehty; alkuvuonna on heti luvassa lomailua matkailun merkeissä 🙂
***Järjestelmällistä, mutta stressitöntä vuotta 2016! ***
Kuulostaa hyvälle tuo sinun lupauksesi ja lomamatka. 🙂
Meille molemmille stressitöntä vuotta 2016! Tai ainakin vähemmän stressaavaa sellaista. 🙂
Minä myös joka vuosi lupaan laihduttaa ja liikkua enemmän ja treenata koiria paremmin ja olla aktiivisempi harrastuksissa ja sitä ja tätä ja tota. Tämä vuosi oli sellainen musta aukko että en edes muista mitä lupauksia tein vuosi sitten tähän aikaan. Ensi vuonna toivonkin oppivani kohtuullisemmaksi. Että ”Ihan hyvä” on joskus tarpeeksi. Kolme viidestä riittäisi. Se vähäkin on tyhjää parempi. Lupaan siis olla vaatimatta itseltäni liikoja! 🙂
Hyvä oppi! Minä olen tuota opetellut tässä jo pitkään ja alan jossain määrin vähän oppiakin. Toki olen edelleen armoton itselleni ja osaan edelleen ruoskia ja sättiä itseäni, mutta minulla on myös niitä armollisempiakin hetkiä. 🙂 Liian sallivaksi en saa muuttua. Muuten katoaa tavoitteellisuus ja kunnianhimo, jotka ovat tärkeitä piirteitä minussa. 🙂
Kannattaa asettaa selkeitä, tarpeeksi pieniin osasiin pilkottuja tavoitteita lupauksen tueksi. ”Lopetan stressaamisen”, ”syön paremmin” ja ”olen enemmän/vähemmän tällainen” ovat huonoja tavoitteita sillä ne ovat epämääräisiä. Toki jokainen tietää että joo, pitäis syödä paremmin, mutta harvalle tää ”paremmin” on mikään konkreettinen asia. Enemmän konkretiaa ois vaikka siinä, että tammikuussa juo 2 litraa vettä päivässä. Helmikuussa syö joka päivä yhden (vaikka 50g) välipalahedelmän/vihanneksen. Maaliskuussa syö joka aterialla jotain värikästä eli vihanneksia, marjoja tai hedelmiä. Jne. Kun keskittyy yhteen pieneen asiaan kerrallaan, siihen on helppo sitoutua ja siitä tulee helpommin tapa kuin jos yrittäisi muuttaa ihan kaikkea kerralla. Mulla tällainen tavoitteen paloihin pilkkominen myös vähentää stressiä, kun asia on niin pieni ettei siitä saa itselleen kamalaa monsteria aikaiseksi 🙂 Mulle tekee hyvää myös pohtia näitä tavoitteita miehen tai kaverin kanssa, jotta huomaan milloin meinaan haukata liian ison palan ja alkaa suorittaa lupausta liikaa.
Tavoitteeni on pilkottu pieniin osiin. 🙂 Ne liittyvät lähinnä järjestelmällisyyteen. Vielä en tasan tarkkaan tiedä toteutuksia ja tapoja kaikkeen, mutta ne tässä vuoden aikana varmasti selviävät. En niitä kerralla yritä muuttaa, vaan hiljakseen. Järjestelmällisyyden kautta sitten taas tulen saamaan sivussa monta muutakin asiaa paremmalle tolalle – ainakin toivon niin.
Mielenkiintoista pohdintaa. Mä en ole juuri harrastanut tällaisia lupauksia. Itse koen ne jotenkin tapaan kuuluvaksi. Siis, että tehdään lupaus koska niin kuuluu tehdä. Sitoutuminen lupaukseen saattaa jäädä sivuseikaksi. Näin siis omalla kohdalla oon kokenut. En tarkoita, että se olisi yleistettävissä toisten uuden vuoden lupauksiin. Itellä muutokset on usein tulleet pitkin vuotta tapahtuneiden oivallusten kautta ja se on tuntunut sopivan minulle.
Toivotan sinulle onnea projektissa! Toivottavasti tuo kokemasi ”sekasorto” ei johdu siitä, että sinulla on liikaa yhteensovitettavia palasia, jolloin tarkkakaan järjestelmällisyys ei ehkä riitä auttamaan. Blogin perusteella sinusta on tullut hyvin intohimoinen ja tarkka kuva. Ja kyllä järjestelmällinenkin! Niin mahtavasti blogia pidät. Mutta siis toivottavasti ei ole sinulla liikaa intohimoja, että jaksat kaikkeen keskittyä eikä tule liikaa stressiä. Onnea kaikkeen uudelle vuodelle! 🙂
Tämä minun ”lupaukseni” ei ole hetken mielijohde, vaan tätä on tullut työstettyä koko vuosi ja erityisesti tämä syksy. usein minun uuden vuoden lupaukset ovat sellaisia, että niitä on työstetty pitkään. Niiden toteutus aloitetaan uuden vuoden alettua. Se on juuri sitä mistä postauksessa puhun, rituaalia ja psykologista puhtaalta paperilta aloittamista.
Kiitos -klaudia! <3 Jotain karsintaahan minun tulee tehdä, sitä se järjestelmällisyys on. Vähän kuin kaappien siivous. Pitää heittää jotain pois, jotta saa jäävät tavarat järjestykseen. Mutta en minä blogia ole lopettamassa, enkä vähentämässä postaustahtia. Organisointia ja järjestelmällisyyttä tulen tässäkin tarvitsemaan. 🙂 Monta osa-aluetta, joita olen jo alkanut toteuttamaan ja joihinkin paneudun, kun saan selvyyttä toisiin asioihin. Pienin askelin. 🙂
Ihanaa uutta vuotta 2016!
Ymmärsin tuon sinun tilanteesi ja ihailen, että pystyt noin pitkäjänteisesti asioita miettimään ja päättämään sen aloituskohdankin. 🙂 Mulla ehtisi motivaatio haihtumaan jo monta kertaa. 😛 Sillä meinasin, että omalla kohdalla koen tuon rituaaliksi, joka ei oikein mulla toimi. Jos innostus muutokseen tulee, niin siihen on tartuttava heti! 😀
Ja toivon paljon jaksamista sulle! Siis ettet vaadi liikaa itseltäsi ja jaksamiselta. 🙂 Täällä meinaa yks, joka aina vaan venuu ja venuu ja silti soimaa itseään, jos tuntuu ettei homma pelaa. 😛 Ehkä voisinkin tehdä tällä kertaa lupauksen kuunnella enemmän itseäni ja viis veisata muiden (oletetuista) odotuksista! Muista sinäkin kuunnella itseäsi ja omaa sydäntä. 🙂
Olen huomannut sen, että pitkään pääkopassa työstetyt asiat onnistuu paremmin, kuin ne joissa kiirehdin aloituksessa. Jotenkin sitä vissiin pitää olla henkisesti valmis, jotta onnistuu.
Jeps, sitä se vähän tuppaa olemaan. Venyy ja venyy, kuin kumilanka. Joskus se venyminen loppuu ja nauha napsahtaa. Jotta kumilankani ei täysin napsahtaisi, niin täytyy vähän alkaa löysäämään. Mutta oudolla kierolla tavalla saan tyydytystä siitä, että suoriudun ja olen monessa mukana. Olen aina ollut tällainen, enkä osaisi olla vaan. Minulla pitää aina olla jotain projektia, jotta olen onnellinen. Sekavaa, vai mitä? 😀
Toivon sinulle paljon tsemiä siinä, että kuuntelet enemmän itseäsi. Se ei ole helppoa. Erityisesti ihmiseltä, jonka luonteenpiirteeseen kuuluu muiden miellyttäminen. Olen itsekin sellainen. Oman sydämen kuuntelu on tärkeintä. Se ei petä koskaan. Sen mukaan tehdyt valinnat ovat aina oikeita, koska sydämen ääni on se ääni, joka tulee juuri sinusta, eikä sitä muokkaa mikään ulkopuolinen. <3
Hei Minna,
Tsemppiä muutokseen, pystyt kyllä siihen ! Oma tahto, perheen tuki ja sitten pitkällä aikavälillä tahdon voimasta on kaikki kiinni. Muista kuitenkin armollisuus itseäsi kohtaan, eikä liian isoa muutosta kerralla 🙂
Minä tein tänä vuonna muutokset omaan hyvinvointini lisäämiseksi, sillä lähtötilanne oli aika noh.. karannut käsistä; todellista väsymystä, työuupumustakin, järkyttäviä päänsärkyjä, huimausta, ryhtiongelmia, olin jo lääkityksellä verenpaineen takia jne jne ja kyllä kannatti !
Ensiksi korjasin todella ruokailutottumuksiani; jätin karkit, sipsit, kolat ja vähensin jauhot, perunat ja pastat ja lisäsin kasviksia. Ei tehty siitä numeroa kotona, vaan koko perhe rupesi syömään monipuolisemmin ja terveellisemmin. Toiseksi otin liikunnan osaksi elämääni ! Aloitin jumppaamisen kotona, siten sain sen sovitettua perheen aikatauluun. Omavartalo vain painona ja siitä se sitten lähti ! Nyt juoksen sujuvasti kaksi-kolme kertaa viikossa ja käyn Fysiopilateksessa ja venyttelyssä. Kolmanneksi vaihdoin työtehtävää, työmäärä mitoitettiin uudelleen ja lopetin ylitöiden tekemisen. Ihanaa ! Pääsin nopeasti eroon lääkityksestä, ”korsetti” on kasassa ja kaikki on hmmmm nyt mallillaan !
Ensi vuodelle otan itselleni myös uuden tavoitteen ja päätin jo teemaksi ottaa sosiaalisuuden. Päätän olla ystävällisempi, positiivisempi ja saisinkohan jostakin nyt aikuisiällä jopa ystävän ? Se jää nähtäväksi 🙂 Hyvää uutta vuotta Minna !
Oi, kiitos kommentistasi! Oli kiva lukea sinusta ja onnistumisestasi. 🙂
Periaatteessa muutos on iso, mutta en yritä kerralla. Pieniä arjen muutoksia ja sitä kautta opettelua järjestelmällisemmäksi. Visioissani olisin jossain vaiheessa pirteämpi, minulla olisi enemmän aikaa, vähemmän stressiä ja ostaisin pienempiä vaatteitakin. 😉 Kaikki ei siis liity painoon, eikä kaikki liity ajankäyttöön. Järjestelmällisyys on tosi laaja aihe, ja sitä parantamalla uskon saavani elämäni takaisin omiin ohjaksiini – niin kuin sen nyt ihminen vain pystyy saamaan. 🙂
Hyvä tavoite! Sosiaalisuus on tärkeää. Aikuisiällä on haastavampaa ystävystyä. Minulla on kyllä kaksi aikuisiällä saatua ystävää. Molempien kanssa on vain se, että aika ei meinaa riittää. He ovat vielä lapsettomia, vaikka samanikäisiä, kuin minä. Molemmat tekevät paljon töitä, joka taas vie heidänkin aikaansa. On mahdotonta yhteensovittaa aikatauluja.
Mutta siis neuvoni on sinulle, että ole sosiaalinen ja sellainen, että haluat päästää uudet ihmiset lähellesi. Niillä keinoin minäkin olen ystävystynyt aikuisiällä. 🙂
Mä en oo koskaan tehny uudenvuoden lupauksia. Musta ei oo mielekästä tehdä niitä väkisin just vuodenvaihteessa.
Teen lupauksia itelleni silloin kun siihen on tarvetta ja motivaatiota on riittävästi!
Tsemppiä sun projektiin! Jaa se pieniin osiin niin ne on helpompi saavuttaa! Ihanaa vuodenvaihdetta ja parempaa ja rauhallisempaa vuotta 2016!
Ei, väkisin niiden lupauksien tekeminen on suorastaan pöhköä. Usein se motivaatio taitaa vain syntyä just vuodenvaihteelle. Minulla ainakin. Tosin teen niitä pitkin vuottakin, mutta eihän niitä kutsuta lupauksiksi, ne ovat vain tekemistä asioille, jotka häiritsevät. Kun sen tekee tai yrittää tehdä vuoden vaihteen tienoilla, siitä tulee uuden vuoden lupaus. Hassua, eikö? 😀
Kiitos Anna! <3 Projekti on jaettu pieniin osiin. En edes vielä tiedä mitä kaikkia pieniä osia tulee olemaankaan, kun kyseessä on pienistä paloista koostuva suuri palapeli. 🙂 Nurkka kerrallaan.