”Äiti kertoi ettei miesystävä voi oikeasti rakastaa mua koska olen läski”

Kaksi tarinaa ajalta jolloin ”vanhemmat osasivat vielä kasvattaa lapsia”. Toisin sanoen tarinoita väkivallasta.

Tarina 1:

”Isä sanoi mulle yläasteikäisenä, että miksen mä voi olla yhtä laiha ja kaunis kuin hänen parhaan kaverinsa tyttäret. Siskolleen, mun kummitädille, kommentoi yksissä hautajaisissa että katto ny millaiseksi toi on itsensä syönyt.

Äiti piti mua kaikenmoisilla laihdutuskuurilla kun olin lapsi. Syömistä vaadittiin koko ajan. Kuvia kun olen nähnyt tuolta ajalta niin en mä ollut lihava, pikkasen pyöreä.

Aikuisikään kun pääsin, niin isä katsoi asiakseen kertoa ettei yksikään mies huoli mua, kun oon niin läski. Kun vihdoin uskaltauduin parisuhteeseen, äiti kertoi ettei miesystävä voi oikeasti rakastaa mua koska olen läski, on mun kanssa vaan siksi että kustansin meidän yhteistä elämää.

Kokemukset on saanu aikaan huonoakin huonomman itsetunnon, bed-syömishäiriön ja onnettoman aikuisen joka ei välitä ihmisistä.”

Tarina 2:

”Olet tuollainen iso mätinki” sanoi isäni kun olin 15-vuotias alle 50 kiloinen kilpavoimistelija. Valmistuessani ammattiin, jossa sain suoraan vakituisen viran valtiolta, hän lähetti tekstiviestin ”Vielä olen ihmetellyt miten noin kapea-alainen koulutus tulikin edes mieleesi, jatkossa järki käteen.”

Lähdin sitten opiskelemaan lisää. Hän myös käynyt minuun fyysisesti käsiksi, heittänyt pois kotoa alaikäisenä lukiolaisena, ilmoittanut että voin ottaa mukaani tavarani jotka jaksan kantaa, loput hän kantaa ulos ja polttaa.

Lukemattomat solvaukset, halveksunta, fyysinen ja henkinen väkivalta sai itsetuntoni murenemaan niin alas että kuvittelin pitkään etten ole minkään arvoinen. Tämä heijastui varsinkin parisuhteisiin, päädyin jo hyvin nuorena väkivaltaiseen parisuhteeseen, joka sisälsi usein myös seksuaalista väkivaltaa. Sen jälkeen löysin itseni usein suhteesta itseäni huomattavasti vanhempien miesten(usein naimisissa olevien perheenisien) kanssa, joista hain turvaa ja hyväksyntää. Päädyin jossain vaiheessa jopa myymään itseäni.

Joku sisu ja voima sisältäni kuitenkin löytyi, opiskelin itselleni ammatin ja toisenkin. Tapasin nykyisen mieheni ja perustin perheen. Nyt olen äiti, vaimo ja lääkäri. Koko tarinaani ei tiedä kuin yksi ystävä. Häpeä estää kertomasta kaikkea edes miehelleni.”