”Aa toi on pettänyt, ja nyt se yrittää selittää että se on ok”!
Kirjoitin ja julkaisin eilen tekstin, jossa sivuutettiin pettämistä. Sain muutaman viestin jossa ihmiset kertoivat minulle että eivät uskalla enää kommentoida omalla profiilillaan aiheeseen. Annan heille silti äänen anonyymisti, koska tämä on juurikin se lopputulos, kun ihminen vaiennetaan käymällä vihalla hänen päällensä.
Viesti 1:
”Kiitos että uskallat puhua tästä aiheesta, joka jostain syystä on kaikkien tabujen äiti, omalla naamallasi. Ymmärrän täysin ihmisiä, jotka kilahtavat ja sekoavat omassa parisuhteessaan, jos kumppani jää kiinni pettämisestä.
Se mitä en ymmärrä on tämä noitavaino. Ihmisillä on pakkomielle tästä pettämisasiasta myös silloin kun se ei liity heihin mitenkään! Mikään muu aihe ikinä ei saa samanlaista kivitystä, kuin jos joku menee vaikka anonyymilla palstalla kirjoittamaan, että petinpä pikkujouluissa. Kirjoitapa sinne että ”Tapoin mummoni perinnön toivossa”, ketään ei kiinnosta. Mutta tämä pikkujoulutyyppi joutaa helvettiin. Vaikka lähes kaikki meistä tuntee jonkun joka on pettänyt, harvempi tuntee mummontappajia. Pettäjä on monin verroin inhimillisempi, eikä ole teollaan yleensä toivonut kenellekään pahaa (vaikka siitä pahoja seurauksia voikin olla).
Jos suhteessa on sovittu yksiavioisuudesta, on pettäminen tietenkin väärin. Mutta jostain syystä mittasuhteet tämän asian kanssa eivät ole kohdillaan. Ja en uskalla sanoa tätä asiaa ääneen, koska heti ihmisille tulee ajatus ”Aa toi on pettänyt, ja nyt se yrittää selittää että se on ok”! Se mikä ottaa päähän on tämä kaksinaismoralismi: sitä tehdään nimenomaan niissä paremmissakin piireissä, jossa kulissia pidetään pystyssä jopa tuomitsemalla muita siitä, mitä itsekin tekee.”
Viesti 2:
”Pettäminen parisuhteessa on aihe josta en uskalla enää ryhmissä joissa olen kirjoitella. Kirjoitin neutraalin kommentin erääseen naisille suunnattuun ryhmään aiheesta ja sain valtavat vihat päälleni. Olin hetkessä pettäjien hyysääjä ja minulta pitäisi ottaa oikeus parisuhteisiin pois, koska olen varmasti itsekin pettäjä, joka kommentillaan hakee vain omalle teoilleen hyväksyntää. Kommenttini koski sitä, että asioihin ei pitäisi suhtautua mustavalkoisesti ja jyrkästi. Sain vastaani mustavalkoisuutta ja jyrkkyyttä. En uskalla enää omalla profiilillani kommentoida aiheeseen, koska pelkään saamaani vihaa.”
Kommentit
Tämä on kyllä sellainen aihe että ihmiset helposti suhtautuvat asiaan joko-tai eli klassinen mustavalkoinen ajattelu. Itse olen pettänyt ja tullut petetyksi eri suhteissa. Vaikka pettäminen oli osaltani väärin, se oli myös itselleni herätys. Herätys siitä että nyt oli puhallettava peli poikki ja oppia rakastamaan itseäni. Erosimme muista syistä (syitä kyllä riitti puolin ja toisin) mutta pettäminen ei koskaan paljastunut exälleni. En nähnyt mitään järkeä loukata exääni kertomalla totuutta ja päätyä siihen, että pettäminen olisi syy eroon. Se oli toki yksi syy itselleni, mutta exäni olisi katkeroitunut ja tehnyt minusta pahan ihmisen kaikkien edessä. Todellinen syy erolle oli monimuotoisempi. Keskustelimme paljon eroon johtaneista syistä ja erosimme ystävinä. Jos olisin kertonut pettämisestä, tätä keskustelua ei olisi käyty ikinä.
Kommentit
Nykyinen parisuhteeni alkoi pettämisellä, se klassinen tarina missä petin exääni nyxäni kanssa. Ollaan me jo 12 vuotta sen jälkeen yhdessä oltu mutta muisti on kai lyhyempi tai oon käsittänyt asioita todella väärin. Kerran automatkalla kuunneltiin radiosta keskustelua pettämisestä ja tämä nykyinen puoliso siihen totesi että pettäjät ovat kyllä ehdottoman alinta kastia ja ansaitsevat kaiken halveksunnan vaikka loppuiäkseen. Aika hiljaiseksi veti kun mietin koskeeko se minuakin. Hurjaa saada elinkautinen leima siitä että petti kännissä exäänsä. Tuttuni on tappanut kännissä ihmisen eikä kukaan sitä muistele, hän sovitti tapauksen vankilassa eikä siitä tarvitse puhua. En vertaa tekoja, ihmettelen vain ihmisten suhtautumista ja mietin auttaisiko minuakin vankilassa käyminen? Aviorikos oli kuitenkin rikos vuoteen 1948 asti, oli se ennen kaikki niin paljon paremmin!
Tämä on kyllä sellainen aihe että ihmiset helposti suhtautuvat asiaan joko-tai eli klassinen mustavalkoinen ajattelu. Itse olen pettänyt ja tullut petetyksi eri suhteissa. Vaikka pettäminen oli osaltani väärin, se oli myös itselleni herätys. Herätys siitä että nyt oli puhallettava peli poikki ja oppia rakastamaan itseäni. Erosimme muista syistä (syitä kyllä riitti puolin ja toisin) mutta pettäminen ei koskaan paljastunut exälleni. En nähnyt mitään järkeä loukata exääni kertomalla totuutta ja päätyä siihen, että pettäminen olisi syy eroon. Se oli toki yksi syy itselleni, mutta exäni olisi katkeroitunut ja tehnyt minusta pahan ihmisen kaikkien edessä. Todellinen syy erolle oli monimuotoisempi. Keskustelimme paljon eroon johtaneista syistä ja erosimme ystävinä. Jos olisin kertonut pettämisestä, tätä keskustelua ei olisi käyty ikinä.