Aiotko oikeasti kantaa menneisyyttäsi mukana koko loppu elämäsi ajan?

Hei sinä ihminen siinä.

Oletko ollut joskus suhteessa, jossa sinua on petetty? Suhteessa, jossa olet luottanut ihmiseen ja tuo ihminen on pettänyt luottamuksesi. Aiheuttanut teollaan sen, että olet mennyt rikki?

Moni on ja moni on siitä selvinnyt.

Entäpä, oletko ollut suhteessa, jossa sinä olet tullut jätetyksi? Jossa kaikki rakennettu on pyyhkäisty pois sillä, että rakastamasi ihminen ei ole halunnut enää olla sinun kanssasi suhteessa. Sanonut lakkaavansa rakastamasta.

Moni on ja moni on siitä selvinnyt.

Sitten ovat ihmiset, jotka eivät ole selvinneet. Ihmiset, jotka kantavat mukanaan vuosia ja jopa vuosikymmeniä sitten tapahtuneita loukkauksia, pettämisiä ja jättämisiä.

Iso kysymys kuuluukin, että onko oikeasti niin, että elämän mielekkyyden kannalta sinun kannattaa kantaa aiemmin tapahtuneita koko loppu elämäsi mukanasi kuin painavaa taakkaa, joka vaikuttaa sinun hyvinvointiisi ja tuleviin suhteisiin. Pahinta on, että sinun haavasi tulevat jonkun toisen ihmisen kannettavaksi.

Ihmisen, joka kantaa taakkaansa, eikä halua siitä koskaan eroon tunnistaa helposti. Ihmisen tunnistaa jyrkkyydestä. Petetty, joka kirjoittaa sosiaalisen median kommenttikenttään kommentin, että kerran pettäjä, aina pettäjä, on itse tullut joskus elämässään petetyksi ja ei ole käsitellyt asiaa, vaan tapahtunut on jäänyt jyrkkyytenä ihmisen sisään. Sellainen ihminen ei pysty näkemään harmaan eri sävyjä. Hänelle maailma on mustavalkoinen, jossa muu maailma on paha ja hän itse on hyvä. Sellaisen ihmisen kanssa ei voi keskustella, koska ihminen nojautuu vain ja ainoataan omiin kokemuksiin ja vieläpä sellaisiin, joita ei ole koskaan tullut käsitelleeksi.

Anteeksianto on jäänyt tekemättä.

Samoin on laita jätettyjen suhteen. On ihmisiä, jotka kantavat eroansa vuosikymmeniä sisällään ja antaa sen vaikuttaa elämäänsä negatiivisesti. Vielä vuosienkaan jälkeen ei ole mahdollista, että olisi mahdollista rakentaa silta kahden ihmisen välille. Heidätkin tunnistaa jyrkkyydestä. Heidän lempifraasinsa sosiaalisen median kommenttikentällä on se, että ihmiset eroavat liian helposti. He vetoavat siihen fraasiin siksi, koska kokevat, että ovat itse tulleet jätetyksi liian helposti. Asioiden käsittelemättömyys valuu ulos katkeruutena ja ehdottomuutena.

Tämä on vaikea aihe, sillä uhripositio on aina vaikea aihe. Ihmiselle, joka on kantanut esimerkiksi eroa tai pettämistä viimeiset viisitoista vuotta sisällään, kokee joka ikinen kerta syyllistämisenä sen, että hänelle tulee sanoneeksi, että pitäisikö jossain kohtaa päästää menneisyydestä irti. Se on nimittäin kantajalleen jopa turva.

Sama koskee monia asioita. Jos on kokenut niin sanotun huonon lapsuuden, niin siihen on aina helppo nojata ja selittää käyttäytymistään. Sama pää kesät talvet ja niin edelleen. Tämä vittumaisuus johtuu hormoneista ja niin edelleen. Tämä pettäminen johtui viidenkympin villityksestä ja niin edelleen. Ikään kuin elämä veisi ihmistä eikä toisinpäin. Jokainen siihen sortuu, itsekin olen sortunut. Selittämään omaa paskaa käytöstä jollain ulkoisella seikalla, ikään kuin se tekisi omasta paskasta käytöksestä jotenkin hyväksyttävämpää.

Sama se on uhripositiosta käsin katsottuna. Vaikka se onkin vaikea ottaa vastaan ja kuulla tämä asia, niin jos vuosikymmeniä kantaa sisällään esimerkiksi eroa, niin ihan itseään saa syyttää siitä, että ei ole sitä harteiltaan heittänyt. Tai jos on tullut petetyksi elämässään, niin jos sen verukkeella laukoo ehdottomia mielipiteitään, niin kukaan ei niitä ota todesta, sillä ne lähtevät omista haavoista käsin.

Jälleen kerran, sinä itse päätät sen, että kannatko koko loppu elämäsi huonoa lapsuutta, jättämisiä, eroja ja pettämisiä sisälläsi. Jokainen meistä kokee niitä elämänsä aikana, mutta läheskään jokainen ei niitä tule kantaneeksi sisällään tarpeettoman pitkään.

Mitäpä jos sinäkään et kantaisi? Mitäpä jos päästäisit irti? Pian huomaisit, että sinulla on ihanan kevyt olo ja sosiaalisen median kommenttikentällä sinusta tulisi jopa rakentava keskustelija.

Elämä on tarpeeksi rankkaa ilman sitäkin, että kuljettaa koko menneisyyttään mukanaan. Menneisyys on mennyttä. Nyt on tämä aamu. Uusi aamu. Ota se sellaisena vastaan.

Kevene.