Äiti joka riisui lapsensa alasti heidän syödessään jotta vaatteet eivät likaannu ja muita myrkyllisen kontrollin oireita

Ystäväni kertoi kaksi tarinaa tuttavapiiristään. Toisessa kahden lapsen äiti riisui kaksi lastaan alasti heidän alkaessa syömään, koska pelkäsi lasten likaavan vaatteensa.

Toisessa tarinassa ystäväni oli lähdössä ystävänsä kanssa hienoon ravintolaan syömään oman ja ystävänsä lapsen kanssa. Aikataulullisista syistä lapsen äiti toi ystäväni ystävän lapsen suoraan kaupungille. Rumimmissa navettavaatteissa mitä olla saattaa, vaikka tiesi, että lapsi on menossa hyvään ravintolaan syömään. Syyksi tähän äiti sanoi, että ei voi luottaa miehen tarkkuuteen ja mies rikkoisi lapsen vaatteet.

Kirjoitin eilen tekstin parisuhteesta, jossa suhteen toinen osapuoli vaati saada lukea puolisonsa puhelimen säännöllisesti vedoten aiempiin huonoihin kokemuksiin.

Kaikkia näitä ylläolevia esimerkkejä yhdistää yksi termi. Kontrollointi. Eikä pelkästään kevyt sellainen, vaan jo hyvinkin sairaalloiseksi kääntynyt kontrolloimisen pakko.

Se ei synny itsestään. Saattaa olla, että kyse on menneisyyden traumoista, joita ei ole käsitelty. Kontrolli on tapa yrittää pitää tukahdutettuja tunteita aisoissa. Vaan metsäänhän siinä mennään siinä kohtaa, kun traumat alkavat valua läheisten ihmisten kannettaviksi

Lasten kontrolloimisessa toki saattaa olla kyse myös mallioppimisesta. Ollaan kritiikittä mallinnettu oman vanhemman myrkyllinen tapa toimia vanhempana. Eikä olla valmiita päästämään irti mistään omasta tavasta toimia tai ajatella.

Kun nimenomaan pitäisi päästää irti. Toki kirjoittamissani esimerkeissä se vaatisi jo ammattiapua, mutta sitten sen ammattiavun kautta.

Mitä se irtipäästäminen sitten on? Ymmärrystä, että elämää ei voi hallita. Hyväksymällä se, että lapsen vaatteet voi mennä likaiseksi tai rikkoutua. Ymmärtämällä se, että parisuhde voi päättyä siihen, että toinen haluaa pois.

Tärkeimpänä ymmärtää, että kontrolloimalla nopeuttaa sitä prosessia, että läheiset kaikkoavat ympäriltä, sillä voimakkaasti kontrollihaluisen ihmisen lähellä on todella raskasta elää. Harva sitä jaksaa ja ei pidäkään jaksaa.