”Äiti, jos vielä menet takaisin niin minä lyön”

”Minun äitini, maailman rakkain ja parhain äiti.

Lapsuudesta saakka tiukka, mutta rakastava. Kotiäiti, koska isäni mielestä naiset hoitavat kodin ja lapset, kun taas mies tuo leivän pöytään… ja pieksää vaimonsa humalassa harva se viikonloppu.

Opimme pelkäämään isän humalaa, mutta krapulassa saimme häneltä aina lahjoja ja lupauksia. Äitimme sai niitä myös, mutta hän tiesi miksi. Me vain ihmettelimme, että miksi äiti mököttää ja on kiukkuinen.

Ja sitä kiukkuisuutta saimme kestää aina, kun isä oli taas krapulassa. Ärsyttävää.

Vaikka keskellä yötä juoksimme turvaan äitin kanssa, hän naama mustana.

Kun olin 14 vanha, äitini sai tarpeeksi. Yhden humalaisen viikonlopun jälkeen hän lähti kaverinsa vuokraamaan asuntoon ja minä mukana.

Aamulla isäni tuli rukoilemaan ja pyytämään takaisin. Näin, että äitini mietti, silloin huusin että jos vielä menet, niin minä lyön!

Eikä palannut enää ikinä.
Äitini löysi uuden mahtavan miehen ja saimme nähdä aivan erilaisen lempeän ja rakastavan puolen äidistämme

Ei enää kiukkuisuutta.

Ikävä kyllä äitimme kuoli aivan liian aikaisin, mutta olen onnellinen siitä, että hän sai elää viimeiset vuodet mahtavan miehen kanssa, jota minunkin lapset kutsuvat papaksi.

Minun äitini, oli kaikesta huolimatta paras äiti ja rakkain kaikista!

(Kyyneleet ja muistot tulvii mieleen)”