”Äiti, nyt on kaikki hyvin, nyt olet turvassa”

”Puhu. Huuda! Itke ja raivoa se kaikki paha olo ulos. Saat olla vihainen. Sinun kuuluu olla pettynyt ja tuntea raivoa. Älä suojele minua. Älä pelkää, että kyyneleeni minua vahingoittaisivat.

Lapseni, mitä jouduitkaan näkemään ja kuulemaan? Miten jouduitkaan nielemään pelkosi ja pettymyksesi nähdessäsi minut voimattomana! Alistettuna. Tiedän, että rakastat minua, koska sanot ja näytät sen. Se ei poissulje oikeuttasi olla minulle vihainen, kun en löytänyt voimaa lähteä. Edes sinun vuoksesi.

Et tiedäkään, kuinka paljon olen itseäni soimannut heikkoudestani, kuinka koin, etten ansaitse sinua. Pelkäsin, että menetän sinut. Jos niin olisi käynyt, en täällä enää olisi.

Sanoit:” Äiti, nyt on kaikki hyvin. Nyt olet turvassa. Me ollaan yhdessä. Sait sen pahan pois meidän elämästä. Älä ikinä syytä itseäsi mistään. En ole vihainen. Olen helpottunut. Rakastan sinua.”

Lapseni, milloinkaan en olisi halunnut sinun joutuvan elämään keskellä omaa helvettiäni. Se oli varmasti myös sinulle helvetti. Olen niin pahoillani. Anna anteeksi. Rakastan sinua eniten tässä maailmassa. Sen sinä tiedät, koska kerron sen.”