”Äiti, sinun luoksesi en tule, koska minä ansaitsen enemmän”

”Biologinen äitini minun, lue tämä.

Et varmaan koskaan osannut olla sitä, mitä äidiltä vaadittiin. Et ottanut vastaan muiden apua ja paljon halusit tehdä oman pääsi mukaan. Näen hieman samaa itsessäni, sisäiseen temperamenttiini kuuluu mieletön itsepäisyys ja halu tai oikeastaan kyky mennä läpi mistä vain halutessani.
Valitsit nuoruudessasi kumppaniksesi miehen, joka varmaan aluksi esitti olevansa sinulle hyvä. Oli töissä, oli auto ja komeakin. Ehkä silloin vielä hyvät puolet peittivät sen kaiken huonon. Sen sinä päätit kestää, joskus nuoruudessani sanoit, että sinä koit asian niin, että pystyt hänet parantamaan. Olisitpa ollut niin viisas, että olisit ymmärtänyt ettei sinulla ole pienintäkään mahdollisuutta kitkeä pois alkoholismia tai mitään sen lieveilmiöitä, kuten raakaa väkivaltaa mitä sinä ja me lapset koimme.

Olet paljon kiillottanut sädekehääsi sillä, että olet meidät kuitenkin vienyt turvaan. Veit meidät turvaan aivan liian myöhään etkä itse näe sitä, että osaltasi olet antanut turvattomuuden ja pelon ilmapiirin vaikuttaa lapsiisi. Pakkohuostaanoton myötä tapasit meitä sallittujen aikojen puitteissa, mutta et kuitenkaan antanut meille hyvää mieltä kotiutua sijaisperheeseen. Olin jo lapsena liian aikuinen, mutta silti hyvin naiivi ja uskoin sen mitä sinä sanoit. Uskottelit minulle, että muutan luoksesi takaisin vaikka sinulle oli monta kertaa aiemmin sanottu, että et tule koskaan meitä takaisin saamaan. Onneksi sellainen päätös oli tehty, luonasi eläminen olisi ollut kamalaa. Sijaisperhe oli turvallinen kaikin puolin ja siellä oli hyvä.

Vaikka sinä olit väkivaltaisen ihmisen uhri niin vastuusi on sinullakin. Itsestään ei ole pakko huolehtia, mutta tekemistään lapsista on. Minulla on eläviä muistoja siitä, kun isä kesken teidän riidan painaa minua veden alle. Oli kaunis kesäpäivä. Muistan kuinka isäni on raiskannut sinut minun edessä. Muistan paljon. Muistan liikaa asioita mitä alle neljävuotiaan ei kuuluisi muistaa. Tämän lisäksi piditte meitä nälässä, ei ollut oikeanlaista ruokaa pienille lapsille. Ette isän kanssa tuoneet turvaa, saatoitte jättää meidät yksin vaippaikäisinä kokonaiseksi yöksi lukittuun makuuhuoneeseen vaikka olimme kaksin.

Asuimme lastenkodissa jonkin aikaa ennen sijaisperheeseen pääsemistä. Siellä oltiin hyvin tyytyväisiä, kun minä osasin toimia kuin äiti. Kenen kolmevuotiaan oikeasti pitäisi tietää sisaruksiensa allergiat tai osata syöttää pienempäänsä? En tiedä miksi olet pakottanut minun harteilleni niin paljon vastuuta jo niin nuorena. Sijaiskotiin päästyämme emme ole saaneet mitään terapiaa, kuten oli normaali käytäntö siihen aikaan. Nykyään asia olisi toisin. Terapia olisi varmasti ollut tarpeen, kun ottaa huomioon millaisia pelkotiloja silloin on koettu. Jos pelkkä kylmänkin saunan näkeminen sai minut tulipunaiseksi ja itkupaniikkiin niin ei se ehkä ole ollut mieluinen paikka aiemminkaan. Tyhjätkin lasipullot aiheutti pelkoa, samoin imuri. Oppiminen suihkussa käymiseen kylpyammeen sijasta kesti todella kauan.

Aikuisena en enää pelkää noita asioita, mutta taistelen paljon muiden pelkojen kanssa. Minulla on traumaperäinen dissosiaatiohäiriö ja tuskin tämän kanssa tulen koskaan olemaan niin hyvässä kunnossa, että kävisin työkykyisestä. En voi tietää yhtenäkään hetkenä mikä saa minut toimimaan milläkin tavalla ja se on pelottavaa. Pidän turvallisuudesta, suunnitelmallisuudesta ja tasaisuudesta. Aikuisuuteni aikana sinä olet nähnyt paljon vaivaa hyötyäksesi minusta. Minä olen luonnostani hoivaava, koska sinä pakotit minut siihen malliin. Olet halunnut minun olevan sinulle tuki ja turva, olet lainannut minulta rahaa vaikka tiedät tulojeni olevan paljon pienemmät kuin sinulla ja nykyisellä kumppanillasi. Ilmoittaessani haluttomuudesta saada lapsia sinä reagoit siihen niin, että aiheutan sinulle mielipahaa.

Terapiaa olen saanut jo vuosia. Onneksi. Opin siellä vetämään rajoja. Emme ole kohta kolmeen vuoteen olleet missään tekemisissä ja nämä kolme vuotta on tehneet minulle hyvää. Olen kuntoutunut paljon, oppinut saamaan elämästä taas iloa. Ja tämä kaikki on tapahtunut paljolti sen vuoksi, että minun energiani ei ole kohdistunut sinuun millään lailla. Toivon sinulle kaikkea hyvää, mutta niin kauan kuin sinä et käsittele tekemiäsi asioita ammattilaisen kanssa niin minulle ei ole hyvä olla sinun kanssa tekemisissä. En ole sinulle mitään velkaa sen takia, että sinä olet minut tähän maailmaan tuonut.

En tänäkään vuonna lähetä sinulle korttia enkä muista sinua äitienpäivänä. Sijaisperheen äidille kortin lähetän. Lähettäisin itsenikin, jos tämän ahdistuksen ja paniikin kanssa voisin niin kauas matkustaa yksin.

Sinun luoksesi en tule, koska minä ansaitsen enemmän.”