”Ajattelin, että en voisi missään tilanteessa pettää puolisoani, kunnes...”
”Sain muutama vuosi sitten nenäni eteen sinnikkyyteen ja luonteenlujuuteen liittyvän kyselyn. Vastasin siinä, etten ikinä missään tilanteessa voisi pettää puolisoani.
Olin jo tuolloin ollut vuosia alkoholistin vaimo, joka edelleen piti yllä kulissia kauniista perheestä ja aneli miestään menemään hoitoon, mutta joka aina lopulta antoi ryyppäämisen anteeksi.
Joka ikinen kerta uskoin siihen, että parempaa on tulossa. Joka ikinen kerta petyin. Olin sulkeutunut ja lopettanut jo ystävienkin kutsumisen kylään, sillä en enää jaksanut jatkuvasti selitellä ja piilotella mieheni hyvin runsasta alkoholinkäyttöä.
Häpesin tilannetta suunnattomasti, koska en ymmärtänyt, miten olin edes päätynyt sellaiseen avioliittoon. Enhän minä KOSKAAN ajatellut sietäväni tällaista, mutta siinä olin ja siedin? Ehkä tässä olin aivan liian sinnikäs. Syytin lopulta koko tilanteesta itseäni.
Muistan elävästi sen hetken kun tajusin, että on olemassa niin paljon enemmän kuin se parisuhde, jossa minä olin. Olin yksinkertaisesti ollut hyvin yksinäinen ja onneton. Kaipasin sitä, että joku kohtaisi minut sellaisena ihmisenä kuin olen ja vieläpä ihan selvänä. Kaipasin toista ihmistä aidosti lähelleni. Ihmistä, joka kertoisi, että minä riitän, olen kiinnostava ja ihmisenä arvokas.
Sitten sellainen mies tuli hieman yllättäen vastaan. Huomasin, että sinnikyyteni ja luonteenlujuuteni eivät olleet ihan sitä kaliiberia kuin olin arvioinut. Tämän ihmisen kanssa tunsin yhteyden ja kohtaamisen suunnattoman kauneuden. Avioliitossani en ollut kokenut tätä enää vuosiin, enkä edes muistanut, milloin mieheni olisi halunnut rakastella kanssani selvänä.
Huomasin tietenkin lopulta, että en voi jatkaa elämistä niin. Muutos oli väistämätön suuntaan tai toiseen. En ollut lähtenyt surkeasta avioliitostani häpeän ja jonkinasteisen läheisriippuvuuden takia, mutta kaikesta huolimatta rakastin miestäni.
Erinäisten tapahtumien kautta raskas suo tuli rämmittäväksi avioliitossamme, kun jo päättynyt salasuhde myöhemmin paljastui. Päätimme kaikesta huolimatta yrittää korjata kaiken, olimmehan molemmat olleet epätäydellisiä, itsekkäitä ja toisiamme kohtaan epäreiluja.
Rämpimisen tiellä olemme edelleen, mutta ehkä olemme saaneet rakennettua suolle pikkuhiljaa pitkospuut. Seuraavaksi pitäisi uskaltautua niille kävelemään.”
Kommentit