Älä alistu!

Eilen sen taas lehdestä luin. Suomi on Euroopan johtavia maita väkivaltaisessa parisuhteessa elämisessä. Aiheellinen blogiuusinta kolmen vuoden takaa.

 

Nainen ja mies lähtevät yhdessä viettämään iltaa. He nauttivat illan aikana alkoholia. Mies nauttii hieman enemmän. He tapaavat illan aikana muita ihmisiä. Miestä alkaa ahdistaa naisen puheliaisuus ja avoimuus muita kohtaan. Mies alkaa tarkkailla naisen jokaista liikettä. Ei päästä hetkeksikään silmistään. Kotiin päästyään heille tulee riita. Mies syyttää naista flirttailusta, jota nainen ei ole edes tehnyt. Nainen ei jaksa kuunnella. Mieheltä loppuu sanat ja naisen silmäkulmasta alkaa vuotaa punaisia kyyneleitä.

Aamulla miestä kaduttaa. Hän pyytää naiselta anteeksi. Syyttää humalatilaa ja vannoo, että ei koskaan enää lyö. Nainen peittää mustelman meikillä, syyllisyydellä ja häpeällä. Miettii, että oliko syy hänessä. Provosoiko hän miestä lyömään. Hän jatkaa parisuhdettaan miehen kanssa. Alkaa tarkkailemaan miestä ja yrittää olla ärsyttämättä. Mies ei joudu vastuuseen ja nainen alkaa elää ainaisessa pelossa ja hän kokee olevansa uhattuna. Nainen alistuu. Miehen toimintaa ohjaa harhainen ajatus, että toisen ihmisen voi omistaa ja omaisuutta voi puolustaa vaikka väkivalloin. Naisen toimintaa ohjaa harhainen ajatus, että vika on hänessä ja syyllisyyden ja häpeän vallassa hän ei kerro tapahtuneesta kenellekään. Rakkaus on muuttunut riippuvuussuhteeksi, jossa väkivalta on fyysistä.

Tilastojen mukaan naisen kokema parisuhdeväkivalta on luonteeltaan fyysistä. Myös nainen lyö, mutta tilastoituja tapauksia on selvästi vähemmän.

Nainen ja mies aloittavat parisuhteen. He perustavat perheen. Molemmat ovat valmiit ja kyvykkäitä hoitamaan perheen arkea. Mies tekee asiat toisin kuin nainen. Nainen ei hyväksy sitä. Naiselle on olemassa vain yksi tapa tehdä asiat oikein. Nainen vähättelee miehensä tekemisiä. Ei anna miehen tehdä mitään asioita, koska mies ei osaa. Nainen sättii, haukkuu ja nimittelee miestänsä jopa julkisesti. Mies kokee itsensä nolatuksi.

Nainen imuroi heti miehensä imuroinnin jälkeen, koska hänen mielestään on imuroitu huonosti. Nainen ottaa miehen laittamat astiat astianpesukoneesta pois ja laittaa ne hänen mielestään oikeaan järjestykseen. Nainen ei anna miehensä hoitaa lapsen päiväkoti- tai kouluasioita, koska mies ei kuitenkaan osaa. Nainen vertailee miestänsä muihin miehiin ja kertoo, että he tekevät ja osaavat paljon enemmän. Nainen syyllistää miestänsä kaikesta tekemisestä ja tekemättä jättämisestä, mutta sulkee korvansa, kun häntä kritisoidaan.

Mies kokee itsensä mitätöidyksi. Hän kokee tekevänsä asioita naisen tarkkailun alla. Miehellä on olo kuin hän olisi vieraana omassa kotonaan. Hän ei uskalla laittaa vastaan, koska pelkää reaktiota. Mies alistuu. Hän kokee, että rakkaus pitää ansaita tekemällä naisen tavalla ja sekään ei riitä. Nainen puhuu isolla äänellä, että ei jaksaisi tehdä kaikkia arjen juoksevia asioita. Hän väsyy kaiken metatyön alle, koska mies ei vain tee. Mies haluaisi tehdä, mutta hänen ei anneta tehdä, jos hän tekee ne omalla tavallaan. Parisuhde on muuttunut koulutussuhteeksi, jossa väkivalta on henkistä.

Tilastojen mukaan miehen kokema parisuhdeväkivalta on luonteeltaan henkistä. Myös mies sortuu henkiseen väkivaltaan, mutta henkisen väkivallan todentaminen on mahdotonta.

Lapsi ei tottele, vaikka häntä on kielletty jo useamman kerran. Vanhemman käsi ojentuu tukistamaan tai antamaan luunapin. Lapsi jähmettyy paikoilleen ja aloittaa itkemisen. Vanhempi käskee lopettamaan pillittämisen. Jos ei tottele, niin sattuu, kuuluu vanhemman suusta. Vanhempi kasvattaa lasta väkivallan pelolla, koska hänellä ei ole muita työkaluja ja hän on saanut mallin.

Hän vähättelee väkivaltaa vetoamalla, että ennen on annettu jopa vitsalla pyllylle. Hän pitää hengissä monen sukupolven ketjua, jossa harhaisesti ajatellaan, että väkivalta on toimivin tapa kasvattaa lasta. Lapsi oppii pelkäämään ja tottelee vain, että häntä ei satutettaisi. Lapsi alistuu. Lapsi tulee kaupasta vanhempansa kanssa. Lapsella on kädessään jäätelöpallo. Hetken päästä jäätelöstä tippuu vahingossa pallo kadulle. Lapsi alkaa itkeä ja vanhempi alkaa sättiä. Olisit ollut tarkempi, kuuluu vanhemman suusta. Lapsi kokee omaksi viakseen ja kaksinkertaisen pettymyksen. Siitä, että jäätelöä ei enää ole ja siitä, että aiheutti vanhemmalleen pettymyksen. Vanhempi, jonka olisi pitänyt toimia tilanteessa lohtuna, purkaakin omaa turhautumistaan lapseensa ja lapsi kokee henkisen nöyryytyksen.

Väkivallan kulttuuri on syvällä kulttuurissamme. Emme edes aina tunnista väkivaltaista toimintaamme. Koemme sen jopa oikeutetuksi. Kaikki väkivalta on tuomittavaa. Henkistä väkivaltaa on vaikea todistaa ja todentaa, mutta se jättää sisäisiä arpia, jotka vuotavat verta useiden vuosien ajan. Fyysinen väkivalta jättää usein myös fyysisen jäljen. Se on helpompi todentaa ja se pitää tuomita. Jokaisella ihmisellä on oikeus koskemattomuuteen. Puolison lyöminen on rikos. Oikea suhtautuminen siihen on tehdä rikosilmoitus.

Lapsen tukistaminen on rikos. Tämä tuntuu liian usein unohtuvan. On hämmentävää kuunnella tukistamisen puolustajien sanoja. Minä kun en itse näe mitään puolustettavaa lapsen pahoinpitelyssä. Lapsi on pieni, heikko ja haavoittuva. Väkivalta ei kasvata lasta vahvaksi ja tasapainoiseksi. Väkivalta opettaa ihmisen pelokkaaksi ja eikö tämä kuttuurimme ole jo aivan liian täynnä pelkoa muutenkin. Luunappi ja tukistaminen ovat vain väkivaltaa, ei mitään muuta.

Väkivaltaa on yhteisöjen väkivalta. Uskonnollisten piirien yhteisöllinen väkivalta on yhtä tuomittavaa kuin kaikki muukin väkivalta. Jumala, joka ei anna ihmisen vapaasti valita, on jumala, joka on syytä hylätä. Sulkeminen yhteisön ulkopuolelle on raakaa väkivaltaa, johon pitäisi puuttua voimakkaammin. Ihminen kun on vapaa lähtemään silloin kun ihmisestä siltä tuntuu. Ihmistä ei voi omistaa. Jos ihminen ei halua olla parisuhteessa, työpaikalla, uskonnollisessa yhteisössä tai ihan missä tahansa, niin ihmisellä on oikeus lähteä. Kukaan meistä ei omista yhtään ketään.

Kämmen on paljon kauniimpi avattuna kuin nyrkkiin suljettuna. Riehuva lapsi tyyntyy nopeammin sillä, että hänet ottaa syliinsä kuin että häntä satutetaan. Puhumattakaan puolisosta. Eikö olisi paljon kauniimpaa sulkea hänet syliinsä, sanoa hänelle sanat, että meillä on tämä hetki, mikään ei ole ikuista, sinä haluat olla tässä, minä haluan olla tässä, ollaan yhdessä tässä hetkessä, sinä riität, sinä riität, sinä olet tuollaisena juuri täydellinen.

Kenenkään ei ole syytä elää alisteisessa suhteessa kehenkään. Jos sinun pitää elää pelossa ja suljetussa tilassa, on se sitten parisuhde, yhteisö tai mikä tahansa, niin lähde pois. Jos näet ympärilläsi lapsen, joka pelkää ja häntä alistetaan, niin puutu asiaan. Yksikin lyönti tai mitätöivä sana on liikaa.

Älä alistu, sinä olet siihen aivan liian arvokas. Sinä ansaitset paljon enemmän. Sinä ansaitset rakkauden ja vapauden.

Sinua odottaa syli ja turva.