Havaintoja parisuhteesta

Älä odota minulta mahdottomia

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Haen puolisoa, joka on minulle rakastettu, lasteni isä, paras ystävä, terapeutti, olkapää, turva, viihdyttäjä, huolieni kuuntelija ja tarpeitteni tyydyttäjä. Ihminen, joka pitää minusta huolta ja tekee minusta onnellisen.

Tämä oli muistinvarainen tiivistelmä eräästä ilmoituksesta vuosien takaa, jossa ihminen haki elämäänsä toista ihmistä.

Melkoinen työsarka on tulevalla puolisolla odotettavissa. Odotukset omaa rakasta kohtaan on kovat. Itse en haluaisi moisiin saappaisiin joutua, sillä voisin saman tien, jos vain uskaltaisin olla rehellinen, sanoa odottajalle, että tulen tarjoamaan hänelle pettymyksen odotusten suhteen.

Niin kuin monelle lopulta käy. Koemme pettymyksen, koska odotukset ovat kohtuuttoman kovat ja epärealistiset. Toisen ihmisen pettymyksen rinnalla alkaa kulkea liiallisten odotusten kohteena olijan riittämättömyyden tunne. Mikään kun ei tunnu olevan koskaan tarpeeksi, jotta tuntisi olevansa hyvä ja riittävä puoliso rakkaansa silmissä. Koska se ei ole edes mahdollista, sillä rima on niin korkealla, että sen väistämättä tiputtaa jokaisella hyppykerralla.

Monilla meistä tuntuu olevan järjettömän kovat odotukset parisuhteen suhteen. Pahimmillaan sen pitäisi olla ihmiselle pelastusrengas ja oman onnellisuuden tulee ulkoistaneeksi toisen ihmisen kannettavaksi. Se on aivan liian kova taakka kannettavaksi kenelle tahansa meistä. Ihan jo siitä yksinkertaisesta syystä, että omaa onneaan ei voi toisen kannettavaksi ulkoistaa. Se on jokaisen löydettävä itse.

Sillä on sanomattakin selvää, miten käy elämässä, jos toisen ihmisen harteille antaa oman elämänsä mielekkyyden. Toinen ei ole enää vain rakastetun roolissa, vaan toisesta alkaa tulla riippuvaiseksi. Mitä tapahtuu, kun on riippuvainen toisesta ihmisestä ja toinen ihminen katoaa elämästä, joko kuoleman tai eron myötä?

Niinpä.

Tietenkin omalta puolisoltaan voi odottaa ja vaatia tiettyjä asioita. Eihän parisuhteessakaan voi elää kuin pellossa, ottamatta siitä mitään vastuuta tai tuomatta siihen mitään sisältöä. Se on itsestään selvää, että parisuhde ei itsestään hengitä ja kanna. Siltikin, jos parisuhde on ainoa elämän kantava voima, niin pitää olla hieman huolissaan. Ei kai omaa onneaan voi pelkästään yhden kortin varaan laskea?

Tämän kaiken voi ymmärtää väärin. Tämän voi lukea parisuhdetta vähättelevänä tekstinä. Tämän voi lukea niin, että parisuhteessa ei voisi luottaa siihen, että se pysyy hengissä ja että sen syliin voisi rohkeasti heittäytyä. Tietenkin voi, mutta jokaisen heittäytymiseen sisältyy aina riski ja riski kasvaa sen myötä, jos elämän onnellisuus koostuu pelkästä parisuhteesta ja yhdestä ainoasta ihmisestä.

Parisuhde on yksi osa ihmisten elämää. Siinä kaksi toisiinsa sitoutunutta ja rakastunutta ihmistä on päättänyt elää yhdessä elämäänsä toisiaan rakastaen. Parisuhde on yksi erittäin tärkeä osa ihmisten elämää. Se voi parhaimmillaan olla pohja kaikelle muulle elämässä olevalle. Pahimmillaan se on pitkittynyt tapa olla yhdessä, vaikka parisuhteen ympäriltä on jo kaikki rakkaus haihtunut pois.

Miten tämä kaikki liittyy ensimmäisessä kappaleessa kirjoittamiini odotuksiin mahdollisesta puolisosta? Se liittyy siten, että toisinaan meillä on epärealistiset odotukset siitä, mitä parisuhde on ja mitä sen pitäisi olla. Meille on pakkosyötetty Hollywood -romantiikkaa, jossa parisuhde tarkoittaa kahden kauniin ihmisen hienostunutta elämänmittaista rakkaustarinaa ja parisuhdettomuus elämässä epäonnistumista.

Oikeassa parisuhteessa romantiikka vaihtuukin nopeasti arkirealismiksi ja valkealla ratsulla saapunut pelastaja paljastuukin ihan vain haavoja täynnä olevaksi keskeneräiseksi ihmiseksi. Ei sellainen ihminen kykene täyttämään kaikkia niitä rooleja, joita hänen harteilleen on nostettu. Tämän jälkeen mahdottomat odotukset parisuhteen ja puolison suhteen paljastuvat ja luvassa on pettymysten sarja.

Kun vähempikin riittää. Parhaimmillaan parisuhde tarjoaa kahdelle keskeneräiselle mahdollisuuden ja luvan olla yhdessä keskeneräisiä. Se vanha klisee, joka väittää, että parisuhteessa kahdesta keskeneräisestä tulee yhteensä yksi ehjä pari, on sietämätöntä potaskaa. Ei tule, mutta ymmärtävässä ja rakastavassa parisuhteessa keskeneräinen on ihan riittävää. Ihminen kun ei väkisin pysty olemaan enemmän kuin mitä hän on.

Eikö se ole jo paljon, että hän on ja juuri sinulle?

Lue myös

X