Havaintoja parisuhteesta

Älä ripustaudu minuun, kun minä haluan lähteä pois

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Sattuuhan se.

Tulla jätetyksi ja kuulla puolisonsa huulilta sanat, että minä en halua olla tässä suhteessa enää.

Lähden pois.

Tässä kohtaan tekstiä voisi kirjoittaa kuluneen fraasin, että suurinta rakkautta on osata päästää irti. Siksi kirjoitankin sen, koska se on totta. En tiedä, että onko se suurinta rakkautta päästää irti, mutta suurta rakkautta se ainakin on.

Se ei ole rakkautta pelkästään lähtijää kohtaan, vaan ennen kaikkea itseään kohtaan. Jäädä ajatuksellisesti roikkumaan johonkin sellaiseen, joka ei ole enää totta ja josta ei koskaan enää tule totta, vie omaa energiaa kaikesta muusta, tärkeämmästä ja rakentavammasta.

Suremiseen saa energiaansa käyttää. Tähän kohtaan voisi kirjoittaa kuluneen fraasin, että ero on kuin pieni kuolema. Siksi kirjoitan sen, koska se on totta. Erossa harvoin suree vain päättynyttä toimimatonta parisuhdettaan, vaan kaikkea sen parisuhteen ympärillä olevaa. Siihen lisättynä elämänmuutoksen aiheuttama pelko, niin maailma saattaa näyttää hetken aikaa turhan tummalta.

Surun päädyttyä tuleekin vihan ja epätoivon sijaan helpotus. Näin tämän pitkin mennä. Sammunutta liekkiä ei väkisin saa takaisin palamaan eikä sammuneen liekin alla pelkän tavan ja pelon vuoksi ole kenenkään loputtomiin hyvä elää ja olla. Se on kuin söisi mautonta keittoa haarukalla, Pyhimystä hieman muunnellen lainaten.

Onhan niitä tarinoita tullut nähtyä ja kuultua. Tarinoita, jossa irti ei päästetä vielä vuosienkaan kautta. Järjestetään kahdet rippijuhlat.

Eron helpotuksen täyttääkin loputon kauna ja viha, joka purkautuu kostona ja ripustautumisena. Haetaan huomiota heittäytymällä uhriksi tai heittäytymällä niin avuttomaksi, että saa huomiota jo pelkästään sillä, että alkaa olla avuttomasta huolissaan. Usein huoli on totta, mutta joskus myös pelkkää vallan käyttöä.

Ihminen on loukattuna arvaamaton. Hän saattaa tulla tehneeksi asioita, joita ei pitäisi tehdä ja joita tulee varmasti katuneeksi myöhemmin. Siksi loukatulle pitäisi osata puhua järkeä, jotta hän pysähtyisi ennen kuin on liian myöhäistä. Moni loukattu on kiittänyt myöhemmin väliin tullutta. Koska se on aina niin, että nopeimmin jaloilleen pääsee katsomalla siinä hetkessä peiliin kuin syyttää koko muuta maailmaa sattuneesta.

Tähän kohtaan tekstiä voisi kirjoittaa kuluneen fraasin, että ihminen on vapaa lähtemään. Kirjoitankin, koska se on aivan totta. Me emme ole kenenkään omaisuutta. Me emme voi olla toisesta riippuvaisia. Me emme ole kenellekään vastuussa hänen itsensä onnellisuudesta. Me voimme haluta rakastaa. Me voimme haluta vanheta yhdessä toisen ihmisen kanssa. Me voimme haluta olla yhdessä onnellisia.

Se, mitä me emme voi olla, on ripustautua toiseen ihmiseen ja ottaa häneltä vapauttaan pois. Se ei ole rakkautta. Se on aivan jotain muuta. Ihmiselle, joka haluaa lähteä pois, pitää aukaista ovi ja toivottaa hyvää matkaa.

Vaikka se sattuisikin helvetin paljon.

X