Havaintoja parisuhteesta

Älä tee tänään mitään, minkä voit tehdä huomennakin

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Läpi harmaan kiven, suomalainen.

Jokainen meistä tuntee tämän lauseen. Usea meistä tottelee tätä lausetta. Suomalainen on tunnettu sisukkuudesta ja siitä, että periksi ei anneta. Tätä periksiantamattomuutta ja sisua pidetään yllä parisuhteissakin. Kun leikkiin on ryhdytty, niin leikissä pysytään. Vaikka sitten hampaat irvessä ja kipua kokien.

Loputtomasta sisusta on suomalainen tehty ja suurista sydän- ja verisuonitautilukemista.

Viime vuosina on alkanut kuulua soraääniä. Jotkut ovat jopa uskaltaneet sanoa ääneen, että pitääkö sen harmaan kiven läpi mennä. Eikö olisi paljon helpompaa ja kivuttomampaa kiertää harmaa kivi? Itse uskaltaudun vielä pidemmälle ehdotuksessani. Minun mielestäni kiveä ei tarvitse edes kiertää, vaan nousta sen päälle, levittää viltti ja pysähtyä kiven päälle istumaan.

Evääksi voi ottaa mukaan patonkia, viiniä ja ihmisen, jota rakastaa. Oikeastaan patonkia ja viiniäkään ei tarvitse. Rakastamansa ihminen riittää. Sen sijaan, että hakkaa päätään ja elämäänsä kovaan kiveen suorittamalla jokaisen elämänsä asian hyvissä ajoin ja satakymmenenprosenttisesti, voikin istua rauhassa viltin päällä ja antaa tuulen ja rakastettunsa kosketuksen hivellä kasvojensa uurteita.

Sillä mihin meillä on kiire? Hankkimaan pakotetulla suorittamisella ja jokapäiväisellä stressillä itsellemme nimi lopullisen kiven kylkeen, josta surevat omaiset tunnistavat paikan, jolle laskea juhlapyhinä kukkakimppu. Pilaamaan parisuhde pakko-onnistumisen ajatuksella, että tärkeintä ei ole parisuhteen laatu, vaan sen pituus. Pituutta saadaan lisää kuuluisalla työnteolla, joka peittää allensa kaiken nautinnon ja hetket, jolloin kaikki tuntuisi olevan läsnä ihan itsestään.

Liike seis. Viltti on levitetty harmaan kiven päälle. Jos kivi on takapuolelle liian kova, niin viltin voi siirtää kiven viereenkin. Johonkin pehmeään paikkaan. Yhtä pehmeään paikkaan kuin tuntuu ympärillä oleva tunnelma ja rakastettusi kosketus ihollasi. Siinä pysähtyneessä hetkessä sinun ei tarvitsekaan juosta haluamasi luo, vaan se mitä haluat, tuleekin sinun luoksesi.

Parisuhde ei ole pakkotyötä, se ei ole juoksemista, suorittamista tai hampaiden yhteen puremista. Parisuhde on paikallaan istumista ja toisesta ihmisestä nauttimista. Se on kaiken muun paitsi rakastamisen siirtämistä huomiseksi.

Viltin päällä kaksi ihmistä. Toisen ihmisen käsi laskeutuu toisen ihmisen olkapäälle. Toisen ihmisen oikea jalka on kiinni toisen ihmisen vasemmassa jalassa. Toisen ihmisen hymy on kiinni toisen ihmisen katseessa. Molempien huulet lähestyvät toisiaan. Löydettyään toisensa jäävät hetkeksi yhteen jättäen jälkeensä yhteisen halun, jonka voi hetkeksi sammuttaa yhteisellä nautinnolla.

Eikö tämä kaikki ole niin paljon hauskempaa? Istua rauhassa kiven päällä, samaan aikaan, kun toiset yhäkin yrittävät kulkea saman kiven lävitse. Eivätkö he tiedä, että sen läpi ei kukaan pääse ja että jos pääseekin, niin yhden kiven läpi päästyään sen takana odottaa toinen vieläkin isompi ja kovempi kivi. Ei meidän tarvitse niin paljon yrittää. Vähempikin riittää. Me emme edes tarvitse kovinkaan paljoa. Emme ainakaan niin paljoa, että käyttäisimme elämämme pelkästään siihen, että menisimme harmaiden kivien läpi saadaksemme jotain, jota emme oikeasti edes tarvitse.

Unohdetaan sellainen turhuus. Tehdään asiat vihdoinkin toisin. Sisu on hieno asia, mutta väärinkäytettynä tappava. Periksiantamattomuus on hieno piirre, mutta väärinkäytettynä tappava. Ja mitä parisuhteisiin tulee, niin kukaan ei ole koskaan onneaan sillä löytänyt, että yrittää väkisin saada toimimaan kahdesta toisilleen väärästä ihmisestä yhden sykkivän rakkaustarinan. Joskus on vain syytä päästää irti.

Kiven päällä oleva viltti. Kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä. Aika ja liike on pysähtynyt, mutta jäljelle on jäänyt lopulta ihan kaikki.

Kaiken vähäpätöisemmän voi sitten tehdä huomenna. Tai ylihuomenna.

Istu kiven päälle, suomalainen.

Lue myös

X