Älkää olko huolissanne, kukaan ei uhkaa parisuhteitanne

Ihmiset, älkää pelätkö. Mikään ulkopuolinen ei uhkaa teidän parisuhteitanne. Ainoa uhka suhteellenne olette te itse.

Kirjoitan tämän siksi, koska välillä minusta tuntuu, että teidän pitää niin voimallisesti puolustautua. Varsinkin kun kirjoitan erilaisista tavoista olla parisuhteessa. Viimeksi uhkaa aiheutti se, että kirjoitin ilmiöstä, jossa ihmiset ovat alkaneet olla parisuhteessa, mutta eivät asu yhdessä.

Esimerkkinä kerroin rakastuneista, jotka olivat tahoillaan eronneita ja joilla molemmilla oli lapsia edellisestä liitosta. He päättävät olla yhdistämättä itseään perheyksiköksi ja olla toisilleen vain lapsettomina viikkoina.

Sitten lähdettiin kommenteissa lentoon. Yksi oli tilanteesta niin närkästynyt, että syyllisti heitä siitä, että ovat koskaan edes lapsia tehneet, koska eivät halua heidän kanssaan olla. Toinen oli puolestasurullinen siitä, että ihmiset tekevät ratkaisun olla muuttamatta yhteen ja jumaloi, että sellaista ei pidä edes kutsua sanalla parisuhde. Kolmas oli huolissaan siitä, että eikö kukaan halua olla enää oikeassa ja perinteisessä parisuhteessa.

Jäädään tähän. Oikea ja perinteinen parisuhde. Mikä on oikea parisuhde? Onko olemassa jokin parisuhteen kirja, jossa on kirjattu oikeat ja väärät tavat olla suhteessa? Onko oikean parisuhteen kaava sellainen, että on kaksi ihmistä, kaksi roolia ja yhteinen koti? Jos joku tietää, että mitä tarkoittaa oikea ja perinteinen parisuhde, niin saa kertoa.

Minua hämmentää se, että kirjoittaessani parisuhteista, jotka ovat erilaisia kuin menneinä vuosikymmeninä, niin menneet vuosikymmenet nousevat barrikadeille ja käyttäytyvät niin kuin joku olisi viemässä heidän perinteisiä parisuhteitaan heiltä pois. Ikään kuin erilaisen tavan esittäminen olisi pois heidän tavastaan olla. Niin kuin toiset tavat olisivat uhka heidän omalle maailmankuvalleen.

Yksi nainen kirjoitti, että hän on todella surullinen siitä, että ihmiset eivät halua enää elää samassa kodissa rakastamansa ihmisen kanssa. Miksi hän on surullinen siitä, että ihmiset päättävät elää niin kuin parhaaksi näkevät? Niinhän hän itsekin tekee siinä omassa perinteisessä parisuhteessaan. Eikö se ole iloinen asia, että ihminen rakentaa elämänsä itsensä näköiseksi?

Vai ei kai vain ole niin, että hän kuvittelee elävänsä jotenkin oikeammassa parisuhteessa kuin toisella tavalla suhteessa elävät? Jos ajattelee, niin hänen olisi syytä lopettaa moinen haihattelu. Hän elää nimittäin itsekin vain yhdessä tavassa olla suhteessa. Ei oikeammassa, eikä vääremmässä suhteessa kuin kaikki muutkaan.

Moderni aika tuottaa moderneja tapoja. Haluan tuoda niitä blogissani esille. Se ei silti tarkoita sitä, että se on samalla hyökkäys niin sanotussa perinteisessä parisuhteessa eläviä tai perinteistä parisuhdetta vastaan. Joten älkää siis olko huolissanne. Teidän äänen lisäksemme yhteiskuntaan on tullut myös toisenlaisia ääniä ja se jos mikä on tervetullutta. Yhden totuuden yhteiskunnat on niin nähty.

Itse suhtaudun isolla mielenkiinnolla erilaisiin tapoihin toteuttaa parisuhdetta. Kun pitää silmiä ja korviaan auki, niin voi itsekin vanhana koirana oppia uusia tapoja, sillä virtaamaton vesi alkaa haisemaan. Muutos pitää virkeänä ja katkeruuden turvavälin takana.

Ovet auki elämälle. Joka ikinen päivä.