Anna rakkaallesi omaa tilaa ja aikaa, niin parisuhteenne pelastuu

Erillään asuvat pariskunnat harrastavat enemmän seksiä ja ovat tyytyväimpiä seksielämäänsä kuin yhdessä asuvat pariskunnat. Tämä selvisi Finsexin tutkimuksessa vuonna 2016. Erillään asuminen on hieman yleistynyt viimeisten vuosien aikana, ja siitä on tullut yksi uusi mahdollinen tapa olla parisuhteessa.

Tuntemani nainen kertoi eronneensa ja tavanneensa miehen, johon rakastui. Molemmilla heillä oli edellisestä suhteestaan lapsia. Hetken tapailtuaan he päättivät aloittaa keskenään aikuisten välisen parisuhteen, joka tarkoitti sitä, että he eivät edes yrittäneet yhdistää perheitään niin, että heistä olisi tullut monta lasta sisältävä niin sanottu uusperhe.

He päätyivät siihen ratkaisuun, vaikka heille olisi ollut aivan mahdollista muuttaa saman katon alle, koska asuivat jo valmiiksi samassa kaupungissa. Pohdittuaan tulevaisuuttaan heillä ei kummallakaan ollut halua ryhtyä suurperheen vanhemmaksi ja heillä molemmilla oli liian monta esimerkkiä lähipiiristään siitä, että uusperheiden rakkauden on lopulta lopettanut lapset, koska kahden perheen lasten yhteen saattaminen ja kahden erilaisen kasvatustavan yhteen sulattaminen on haastavaa ja aihe, joka erottaa uusperheitä ehkä eniten.

He eivät halunneet ottaa riskiä, koska kokivat niin suurta rakkautta toisiaan kohtaan, että eivät halunneet minkään rakkauteen liittyvän toissijaisen asian pilata heidän suhdettaan. Näin he päätyivät suhteeseen, jossa olivat vuoroviikoin omien lastensa kanssa omassa kotonaan ja vuoroviikoin toistensa kanssa miehen tai naisen kotona. Jos halutaan leikitellä asialla, niin he olivat sekä vuoroviikkovanhempia että vuoroviikkopuolisoita.

Kun Suomessa ollaan, niin totta kai heidän ratkaisulleen kyräiltiin selän takana. Heitä syytettiin siitä, että kuorivat vain kermaa kakun päältä, eivätkä ole valmiita vastaanottamaan sitä oikeaa arkea, joka parisuhteen lomassa tulee. Onneksi heidän ei tarvinnut kysyä kenenkään ulkopuolisen lupaa omille valinnoilleen.

Olen aina ihmetellyt, että miksi ihmeessä eroavien ihmisten pitää käydä läpi asia, jota kutsutaan kuuden kuukauden harkinta-ajaksi. Minusta se on ollut hieman typerää ja hassua. Kunnes tulinkin toisiin ajatuksiin. Yllättävän moni on kirjoittanut minulle, että muutettuaan puolisonsa luota pois niin sanottuun asumuseroon, suhde puolisoon on hiljalleen alkanut parantua.

Kyse onkin ollut mahdollisesti vain tilan puutteesta. Happi parisuhteessa ja yhteisessä kodissa on loppunut ja etäisyys on tehnyt suhteelle pelkkää hyvää. Muutama minulle kirjoittaneesta onkin jatkanut avioliittoaan, mutta uudella järjestelyllä. Siten, että molemmilla onkin omat kodit, jonne tulla, kun tila yhteisessä pesässä käy liian ahtaaksi.

Me tulemme katselleeksi parisuhteesta aivan liian ahtaalla katseella. Meille on myyty jokin parisuhdenormi, jossa kaikki on yhteistä ja jossa kaikki jaetaan. Ikään kuin ihminen sulautuisi toiseen ihmiseen rakastumisen ja parisuhteen muodostamisen jälkeen. Väitän, että parisuhteet kestäisivät nykyistä paremmin, jos alkaisimme katsoa niitä boxin ulkopuolelta. Ei jokaisen meistä tarvitse elää samanlaista parisuhdetta. Sitä mallia, joka meille on myyty. Voiko joku kirkkain silmin väittää, että se malli on toiminut parhaalla mahdollisella tavalla? Puolet solmituista avioliitoista päättyy eroon. Jos uskaltaisimme kyseenalaistaa meille myytyä parisuhdemallia, niin erotilastot pienenisivät.

Ja jostainhan tuo tilastokin kertoo, että seksiä harrastetaan eniten sellaisten pariskuntien joukossa, jotka asuvat erillään.

Liika läheisyys tappaa parisuhteita. Tai ei ehkä läheisyys, mutta liika takertuminen ja sulautuminen toiseen ihmiseen. Ihmisellä pitää säilyä itsenäisyys myös parisuhteissa. Terapeutti Tony Dunderfelt on sanonut karrikoidusti niin, että jos parisuhteessa toisen ihmisen alkaa tuntea kuin omat taskunsa, niin peli saattaa olla menetetty. Hänen mielestään intohimo kuolee, jos toisen tuntee liian hyvin. Siksi jokaisen meistä olisi hyvä säilyttää itsenäisyytensä myös parisuhteessaan.

Olisi kamala ajatus, jos esimerkiksi olisi selitysvelvollinen jokaisesta päivän liikkeestään ja ajatuksestaan. Minä en halua tietää, että missä puolisoni päivänsä aikaa liikkuu, keitä ihmisiä hän tapaa tai mitä milloinkin tekee. Halutessaan hän saa tietenkin kertoa, mutta velvollisuutta siihen ei tietenkään ole. Hän on itsenäinen ihminen ja tehköön mitä ikinä haluaa tehdä. Jos hän haluaa tehdä jotain sopimatonta, niin sitten hän ehkä kertoo tehneensä. Ei minun siitäkään asiasta pidä päätäni vaivata.

No tämä on tietenkin etäsuhteessa elävän ihmisen mielipide, jolle vapaus on rakkauden elinehto.

Alussa mainitsemani parin suhde on kestänyt nyt kaksi vuotta. Ratkaisu on ollut heille hyvä ja heidän elämänsä ja arvojensa näköinen. Kahden vuoden aikana heidän ei ole tarvinnut riidellä lapsista tai tavasta kasvattaa lapsia kertaakaan. Vuoroviikoin he saavat olla intensiivisesti ja omalla tavallaan omien lastensa kanssa ja vuoroviikoin intensiivisesti ja omalla tavallaan toistensa kanssa. Toki hekin kaipaavat ja tarvitsevat aikaa, jolloin saavat olla ihan yksin, mutta siihenkin tarkoitukseen heillä on omat asuntonsa, jonne voivat lapsettomina viikkoina tarvittaessa mennä olemaan vain ihan yksin ja palata sen jälkeen rakastamaan entistä ehompana.

Tapa, joka sopii heille, voisi olla jollekin toiselle täysin mahdotonta ja toisinpäin. Onneksi ihmiset saavat valita ja uskaltavatkin jo nykyään kyseenalaistaa normeja. Moni rakkaus pelastuu sillä ja tärkeintähän on se, että maailmassa on mahdollisimman paljon rakkautta. Se miten rakkauttaan toteuttaa on lopulta yhdentekevää.