”Annoin aviomieheni raiskata minut, jotta saisin vähän nukkua”

”Hei, luin raiskaus aiheesta ja juttu nostatti minulle muistoja aiheesta pintaan. Minun tuli tarve kirjoittaa asiasta ja päätin kirjoittaa sinulle. Saat käyttää halutessasi tekstiäni. En odota mitään vastausta takaisin.

Olen tajunnut jälkikäteen että tulin silloisen aviomieheni raiskaamaksi. Olimme keskellä aviokriisiä, joka johtui siitä että minulla oli ollut suhde toisen miehen kanssa. Asian tultua julki mieheni, joka oli vuosia jo ajautunut itse vieraisiin sänkyihin, seurasi ja väijyi minua. Mies lähti perääni kun lenkitin koiraa. Kävi kokeilemassa vessan oven kahvaa kun olin vessassa. Ei päästänyt minua yksin edes kauppaan.

Asian pahin puiminen kesti pari viikkoa. Koko ajan mies käsitteli asiaa niin että minä yksin olin syyllinen. Minä olin tottunut enkä välittänyt että hänellä oli seikkailunsa ja reissunsa. Mutta kun minä selvästä päästä olin ajautunut suhteeseen toisen miehen kanssa,oli se pahin petos mitä saattoi olla. Syitä tilanteeseen johtamiseen oli yksin minussa.

Mies nälvi minua. Kouri ja kosketteli ja tuumi että hän saa kerta muutkin saa.

Leivon tyttäremme kymmenvuotis syntymäpäivä kakkua kun mies ”halasi” minua takaapäin kietoen kätensä kaulaani niin että minua sattui ja minä itkin hiljaa ja pyysin lopettamaan. Samalla kuin kone sekoitin kakkutaikinaa ja toivoin että lakkaan olemasta. Lapset olivat viereisessä huoneessa enkä uskaltanut huutaa, etteivät ne säikähdä.

Myöhemmin illalla mies alkoi painostaa minua seksiin. Sanoin että se ei tunnu minusta hyvältä idealta enkä minä halua. En ollut nukkunut päiväkausiin kunnolla ja lopulta minä luovutin. Se ei ollut taistelua tai mikään äänekäs tapahtuma. Se oli hiljainen luovutus jota minä katsoin oman kehoni ulkopuolelta. Annoin periksi kun en jaksanut tapella vastaan. En jaksanut kuunnella nälvintää että muillekko annan mutta en hänelle.

Pahinta ja nöyryyttävintä oli että mies näki vaivaa ja minä sain orgasmin. Vaikka en halunnut miestä enkä halunnut sitä seksiä. Se itseinho mikä siitä tuli nostattaa vieläkin pahan olon. Koko ajan olisin halunnut olla joku muu tai muualla. Tuntui siltä että oma kehoni kavalsi minut.

Tämän jälkeen minä tein eropäätöksen. Onneksi. En voinut sietää ajatusta että mies enää koskee minuun. En ole kertonut asiasta kenellekään, koska minulla oli se tunne että se on sana sanaa vastaan. Ja koska olemme taistelleet käräjillä niin raha asioista kuin lapsista,näyttäisi jälkikäteen siltä että keksin koko jutun mustamaalatakseni ex-puolisoani.

Minä en halunnut sitä. Ja minä kerroin sen ääneen. Mutta en jaksanut tapella. Ajattelin että se on äkkiä ohi ja pääsen niin helpommalla. Saisin vähän nukuttua.”