Havaintoja parisuhteesta

Anteeksi, mutta minkälaisia miehiä teillä siellä kotona on?

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Otteita viime aikoina saamistani kommenteista ja viesteistä:

Yksi kertoo miehensä sotkevan öljyllä koko kodin ja vaatii vaimoaan siivoamaan sen. Jos siivous kestää, niin mies ilmoittaa sarkastisesti, että onkohan kodinhoitaja lomalla.

Toinen kertoo miehensä pissanneen kännissä parvekkeelle ja jättäneen sen siivoamatta olettaen, että kyllä nainen hoitaa.

Kolmas ilmoittanut ääneen naiselleen, joka oli opettanut miestä viikkaamaan pyykkinsä, että eikö nuo ole naisten hommia.

Neljäs oksentanut kaverinsa kanssa vessan pilalle ryyppäjäisissään ja pyytänyt vaimoaan siivoamaan.

Viides kieltänyt vaimoltaan ystävät ja harrastukset ja pakottanut hänet kotiorjan asemaan.

Ja niin edelleen.

Anteeksi, että kysyn, mutta minkälaisia miehiä kodeissanne oikein asuu ja miksi helvetissä he siellä vielä ovat? Sukupuolitan tämän siksi, koska ei minulle juuri koskaan miehet näistä asioista kirjoita.

Kuten eräs mies yhden tekstini kommenttikentällä sen ääneen sanoo, että mistä tuollaisia miehiä edes löytää?

Olen aina olettanut, että edellämainitut tapaukset ovat vain urbaania legendaa, mutta luettuani nyt useamman vuoden lukijoiden lähettämiä viestejä, minun on pakko myöntyä uskomaan, että kyse ei ole urbaanista legendasta.

Jossain puussa kyseisiä tapauksia varmasti sitten roikkuu, mutta ei niitä mukaansa kannata sieltä poimia. Roikkukoot siellä, jos modernin ajan sivistys ja käyttäytyminen ei heitä kiinnosta.

Mitä tuollaisella ihmisellä kotonaan tekee? Vastatkaa minulle, sillä minä haluan ymmärtää tätäkin ilmiötä. Eikö kyseiset piirteet tule jo hyvissä ajoin näkyviin, jotta tilanteeseen ehtii havahtua ennen kuin on liian myöhäistä ja eihän koskaan ole liian myöhäistä. Turha heille on sormea näyttää, vaan ovea.

Miksi silti ei näytetä? Onko pariutumisen pakko niin kova, että kotiin voi ottaa lojumaan ihmisen, joka ei ole vielä puusta tippunut tai ainakaan äitinsä tissiltä? Vai yksinäisyyden pelkoko sisuksissa kummittelee ja se saa naisen tarttumaan moppiin ja siivoamaan lattialta miehensä oksennukset. Kenties yhteiskunnan vaade siitä, että kyllä pitää ihmisen olla parisuhteessa ollakseen yhteiskunnan täysivaltainen jäsen.

Älkää hyvänen aika kuunnelko muita. Tuollaisissa suhteissa pysyminen ei ole enää tervettä. Jos teille pakkomyydään valheellista ajatusta siitä, että ei ruoho ole aidan takana sen vihreämpää, niin voin sanoa, että todellakin on, helvetin paljon vihreämpää.

Minä en nimittäin tunnista miehenä ja miehiä tuntevana tuota kommentoijien mieskuvaa tai miessukupuolta. Eivät kuvailun kaltaiset ihmisenkaltaiset ole miehiä, vaan eläimiä. Sivistyksestä tippuneita itsetunnottomia reppanoita ja jos joku nyt pahastuu bloggarin sanavalinnoista niin pehmennän hieman.

He ovat arvokehityksen kelkasta jääneitä ihmisporsaita. Noin tuli sanottua hieman kauniimmin sama asia.

Yhtä kaikki, he eivät edusta sukupuolta nimeltä mies. He ovat suuressa vähemmistössä ja on surullista, että heidät on kannettu parisuhteisiin sotkemaan muiden ihmisten elämää.

Ymmärrättehän, että teistä jokainen on arvokkaampi kuin tuollaisen epäkunnioituksen kohteena oleminen. Kuten sanoin, olette varmasti avanneet jo suunne tilanteen johdosta ja tilanne ei ole muuttunut. Ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin avata ulko-ovi. Vai pitääkö jonkun tulla teidät hakemaan pois sieltä?

Yhden asian haluan vielä miehenä teille sanoa. Älkää kiitos kirjoittako kommenteissa miesvihaisia yleistäviä kommentteja siitä, että suurin osa miehestä on esimerkkien kaltaisia. Eivät ole. Eivät todellakaan ole.

Itse en tunne yhtään, mutta sen sijaan tunnen kasapäin humaaneja, tasa-arvoisia rakastajamiehiä. Sellaisia on suurin osa miehistä.

Ja nyt pelastakaa itsenne tai saatte olla loppuikänne moppaamassa vessassa miestenne kännioksennuksia.

Sitäkö te haluatte?

 

X