”Apua, naisellani on karvoja!”

Lehtikuvassa julkkisnaisella on käsi koholla ja asento paljastaa kainalon. Tässä ei vielä mitään hätää. Hätä tulee käteen siinä vaiheessa, kun asento paljastaa, että naisen kainalossa on karvoja. Tai ainakaan se ei ole sileäksi ajettu.

Keskusteluketju käy kuumana. Kommenteista voisi päästellä, että nainen on tehnyt rajunkin rikoksen.

Toisessa artikkelissa nainen kertoo, että ei aja karvoja maanisesti sääristään eikä intiimialueeltaan. Hän kertoo, että karvat eivät häiritse häntä ja miksi hän tekisi muiden mieliksi jotain sellaista, jota hän ei itse koe luontevaksi itselleen.

Keskusteluketju käy kuumana. Kommenteista voisi päätellä, että nainen on tehnyt rajunkin rikoksen.

Silmille pistävää on, että naisen karvattomuudesta ja karvaisuudesta kertovien artikkelien alle tulee runsainmäärin miehiä kertomaan, että mitä naisen pitää olla ja mitä ei.

Anteeksi vain, mutta mitä se meille miehille kuuluu, että ajaako joku meille tuntematon nainen säärikarvansa vai ei aja? Eiköhän asia ole jokaisen naisen itsensä päätettävissä.

Ylipäätään olen hämmentynyt, että kuinka kiivasta mielipiteen vaihtoa karva sääressä tai muussa naisen vartalon osassa saakaan joissakin aikaan. Aivan kuin karvansa ajamaton nainen olisi loukkaus koko maailmankuvaa kohtaan. Mielikuva naisesta menee täysin pilalle, kun jokainen nainen ei täytäkään sitä yksisilmäistä mielikuvaa, jonka itselleen on luonut ja jota meille on myyty.

Mistä tämä kiihkeys karvakeskustelussa johtuu? Mistä ylipäätään on lähtöisin vaade naisen karvattomuudesta? Mikä helvetti siinä on, että vähänkin karvainen tai sänkinen nainen koetaan jopa uhkaksi, jota vastaan pitää hyökätä. Kysyn, koska en tiedä.

Onko se sitä, että luomme jotain ihannemuottia ihmisistä ja tuo muotti on monella tapaa äärimmäisen ahdas? Jokaisella saa olla mieltymyksensä ja saa kammoksua karvoja, mutta miksi sen varjolla pitää luoda kuvaa, että karvattomuus on ainoa oikea tapa olla nainen?

Ei kai kukaan muu kuin nainen itse voi määritellä naiseuden määritelmiä? Varmasti on niin, että ulkopuolelta tähänkin aiheeseen tulee painetta. Naisen pitää olla siloiteltu ja sileä kuin vauvan iho. Kaikki muu on epänaisellista ja se pitää ampua alas.

Eikä varsinkaan saa käyttää paljastavia asuja, jos asun alta ei pilkota sileä ja täysin karvaton iho.

Eroon tuollaisesta olettamuksesta olisi päästävä. Jokainen kuljettakoon mukanaan sellaista vartaloa kuin itse haluaa ilman, että kukaan on sormella osoittelemassa.

Vai olenko minä miehenä tässä nyt aivan hakoteillä?