Havaintoja parisuhteesta

Apua, puolisoni saattaa ihastua toiseen!

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Minusta on kiva ajatuksen tasolla pöyhiä vallassa olevia parisuhdekäsityksiä. Osin teen sitä saamieni kommenttien ja tarinoiden pohjalta ja sitä myötä huomaan ihmetteleväni, että kuinka ahdistavissa ajatusrakennelmissa monet elävät.

Yksi itselleni ihmetystä herättävä asia on pelko siitä, että puoliso ihastuu johonkin toiseen ihmiseen. Tässä kommentti, jonka sain tekstiin, jossa nainen kirjoittaa antavansa puolisolleen luvan käydä hakemassa seksiä myös suhteen ulkopuolelta:

Öö, itse nähnyt näitä kaikenlaisia virityksiä. Onnea vaan, jos ajattelitte, että onnistuu.
Ihastuminen toiseen on tosi todennäköinen vaihtoehto, jos seksi sujuu ja parisuhteessa on sitä vailla. Satunnaissuhteissa ei tarvitse myöskään jakaa arjen tylsiä vastuita.
Jos itse lähtisin hakemaan seksiä muualta, niin olisihan se aika epätoivoista hakemusta. Voisi joutua vaikeisiin tilanteisiin ja sekaantua tyyppeihin, jotka pilaa pahimmillaan perheen ja alkaa stalkata. Ei minulla ole ainakaan takataskussa listaa luotettavista ihmisistä, joiden kanssa voisin harrastaa seksiä, jos. Pitäisikö olla, onko teillä muilla? Törppöjen kanssa en halua mennä sänkyyn, ystävien miehet ovat pois laskuista.
Eikö tosiaan muita tapoja ole? Yrittää vaikka sopia että enemmän läheisyyttä suhteeseen ja seksiä vaikka kerran kuussa?
Keski-iän myötä pitkässä parisuhteessa itselläkin seksihalut alkaneet vähentyä, mutta pari kertaa kuussa ollaan kuitenkin. Itsellä kyse myös siitä, että seksi on ollut aina hyvää, muttei mielikuvitusta juuri ole käytetty tai toiveitani kyselty.
Mutta siis vapaa seksi on varmaan vaihtoehto sille, joka haluaa elämäänsä ihan uusia jännittäviä ongelmia.”

Puuttumatta tuohon muuhun jännään tapaan ajatella avoimista suhteista, niin tässäkin kommentissa on ensimmäisenä mainittu pelko toiseen ihastumisesta. Niinhän saattaa käydä joka tapauksessa, on suhde avoin tai on olematta. Mihin tämä pelko perustuu? Eikö se vie hirvesti turhaa energiaa elämästä? Keittiöterapeutti minussa heräsi ja arvelen, että pelko saattaa olla oire läheisriippuvuudesta ja parannettavissa terapialla.

Emmehän me koskaan omista toisen ihmisen tunteita. Parisuhteessa elävä ihminen saattaa ihastua suhteen ulkopuoliseen ihmiseen. Joskus se johtaa johonkin isompaan, kuten eroon ja joskus on johtamatta. Itselleni on itsestään selvää, että jos minulla olisi vierelläni parisuhdeihminen, joka ihastuu ja haluaa sen vuoksi päästää minusta ja parisuhteestamme irti, niin minä päästän irti ja toivotan hyvää parisuhdetta. Ei se minulle ole arvovaltatappio tai mikään muukaan. Ihmiseni haluaa jotain yhteistä muun kuin minun kanssani ja hän on vapaa niin tekemään ilman, että minä alan vierellä syyllistämään.

Pelko on inhimillinen tunne. Silti se on samalla hyvinvointia rajoittava tunne. Se vie tilaa kaikilta muilta rakentavimmilta tunteilta. Ihmisen menettämisen pelon sijaan voisi kokeilla esimerkiksi ihmisen rakastamista. Se osaltaan vähän pienentäisi riskiä puolison toiseen ihastumista, joskaan sitä mahdollisuutta kokonaan poistaisi. Elämässä ylipäätään kannattaa nauttia niistä hetkistä, joita on saanut ja saa kuin pelätä valmiisi niitä hetkiä, jotka jäävät saamatta.

Sen jo tämä aika osoittaa.

X