”Asioilla on tapana järjestyä”
”Muistan, kun 90-luvun laman aikana pyysin isältä jotain omasta mielestä tarpeellista (kuten rullaluistimia). Isäni näytti isoa pinoa laskuja ja kertoi, että hänen täytyy ensin saada ne hoidettua.
Silti sain myöhemmin rullaluistimet, mutta siihen meni vuosia. Olin superonnellinen. Luistelin 3 kertaa.
Äidin ollessa illat töissä, isä kysyi aina, mitä haluaisimme siskon kanssa ruuaksi. Vastus oli aina sama: lohta ja riisiä. Isä oli kalamies, ja meillä oli aina kotona kalaa. En osannut arvostaa sitä aiemmin -vasta nyt kun olen aikuinen ja mieheni ei kalasta. Isä oli kesäisin illat ja yöt joella kalassa, syksyllä metsästämässä ja talvella lyhyen valoisan ajan pilkillä. Olen varma, että söimme paremmin, kuin mikään muu perhe.
Mennessäni nukkumaan, huikkasin isälle peräkammariin aina hyvät yöt, siellä se teki uusia perhoja kesää varten joen muistot mielessä, suuri kalasaalis silmäkulmassa kiiluen.
Asioilla on tapana järjestyä, isä sanoi aina. Ja niin niillä olikin. Usein jouduin turvautumaan isän apuun aikuisenakin. Muistan ikuisesti oman pohjani, kun en yksinhuoltajana ja opiskelijana enää uskaltanut avata minulle tulleita laskuja. Niitä oli liian monta. Isä tuli luokseni kylään ja otti pinon. Hän avasi kaikki, järjesteli ne ja maksoi kiireisimmät. Sen jälkeen puhuimme pitkään ja vakavasti jatkosta, ja lupasin järjestää elämäni uudelleen. Otettiin konjakin sijasta jallua, sillä minulla ei herrojenjuomaa kotoa löytynyt. Asioilla on tapana järjestyä.
Löysin unelmieni miehen, joka piti minusta ja lapsistani huolta, sekä rakasti minun kieroutunutta huumoriani ja kömpelöä olemustani. Olimme menossa naimisiin, ja puhuin isäni kanssa puhelimessa hääjärjestelyistä ja majapaikasta saarellamme. Sanoin isälleni rakastan ja suljin puhelimeni.
Isä lähti päivää ennen lentoa häihimme vielä kerran kokemaan rapumerrat, jotta hän voisi tuoda minulle yllätyksen uuteen kotimaahani. Rapumerrat jäivät jokeen ja isä lensi traagisen onnettomuuden johdosta taivaaseen.
Enää ei isäni ole ollut tuon jälkeen sanomassa, kuinka asioilla on tapana järjestyä. Silti hänen sanansa elävät ja hänen tekonsa ja opetuksensa ovat aina läsnä. Isäni oli ihminen, joka teki kaikkensa muiden -ennen kaikkea omien tyttäriensä- puolesta. Olen onnekas, että minulla oli isä, joka oli minulle se maailman paras isä ja lapsilleni maailman paras vaari. Onneksi asioilla on tapana järjestyä, ja olenkin huomannut, että miehestäni on tulossa lapsillemme se isä, minkälainen hänen appensakin oli.
Asioilla on tapana järjestyä.”
Kommentit