Havaintoja parisuhteesta

Avoin kirje kaikille meille aikuisille

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Rakkaat aikuiset.

Tämä ei ole teksti rakkaudesta. Tämä on teksti lohduttomuudesta. Teksti ympärillä olevasta ajastamme, joka kertoo meille jotain sellaista, jota ei haluasi edes kuulla. Tällä viikolla tämä silmitön paha on tullut esille niin useaan otteeseen, että haluan kirjoittamalla purkaa omaa kasvanutta ahdistustani.

Julkaisin käynnissä olevan Pride-viikon saatteeksi erään kansanedustajamme kuvottavan ja ala-arvoisen Facebook-päivityksen, jossa hän kävi valheellisin ja rajuin sanoin Pride-viikon kimppuun ja sitä kautta ilmaisi halveksuntansa seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Hänen päivityksensä alle tuli hänen kannattajiltaan kommentteja, joissa muun muassa kehotettiin polttamaan Pride-lippuja ja pahin kommentti tuli mieheltä, joka uhosi tarttuvansa pian aseeseen, jos tätä sairautta ei saada muuten pysäytettyä. Eikä hän puhunut koronasta.

Kommenteista on tehty ilmiantoja ja Facebook on poistanut kommentit.

Sain omani solvauksista julkaisemalla Peltokankaan päivityksen. Siivoilin yhden illan pitkälle yöhön asti sivustoani kommenteista, jotka eivät rakkausblogin sivuille kuulu. Olen kirjoittanut blogiani seitsemän vuoden ajan, eikä minua liikaa hetkauta saamani solvaukset. Tuon illan ja yön aikana kuulin olevani suvakkipaska, kyrpärunkkari, draamakuningatar, hinttareiden perseitä nuoleva idiootti, viherkommarihomo ja muutama muu.

Olen yli nelikymppinen mies ja pystyn laittamaan solvaukset sellaiseen viitekehykseen, jotta ne eivät pääse uimaan liikaa ihoni alle. Teflonia en ole minäkään ja varsinkin läheisiini kohdistuvat solvaukset ovat minullekin liikaa. Mutta se minusta ja blogistani. Se, mistä olen enemmän huolissani, todentui seuraavana päivänä.

Luin ensin Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä olleen, toimittaja Anni Pasasen mahtavan taidokkaasti kirjoitetun artikkelin 16-vuotiaasta lahjakkaasta korkeushyppääjästä Jere Nyströmistä. Jere rakastaa urheilun lisäksi pukeutua vapaa-ajallaan naiseksi.

Pian muutkin mediat ottivat kopin Jeren tarinasta ja tekivät sen virheen, että jättivät kommenttiketjut auki. Enempää minun ei tarvitse sanoa. Aikuiset ihmiset oksensivat 16-vuotiaan Jeren päälle kaiken ahdistuksensa ja ahtautensa sanoilla, joita en halua alkaa edes toistelemaan.

Tämä palautti mieleen erään toisen 16-vuotiaan lahjakkuuden ja sosiaalisen omatunnon omaavan ilmastoaktivisti Grete Thunbergin. Häneen kohdistuva viha on saanut Suomessakin merkittävät mittasuhteet. Esimerkkinä mainittakoon, että meillä on kuntavaltuutettuna nainen, joka on kutsunut tulevaisuudestaan ja meidän kaikkien tulevaisuudesta huolissaan olevaa lasta pikkuhuoraksi ja saanut kommentilleen lukuisia tykkäyksiä. Sulkia hattuunsa, kuten niissä piireissä on tapana sanoa.

Muutama vuosi sitten Tuure Boelius tuli julkisuuteen kappaleella Lätkäjätkä-Ville, joka kertoi homoseksuaalin jääkiekkoilijan tarinan. Tämä ei aiheuttanut aikuisten keskuudessa enää pelkkää rajua solvaamista, vaan Tuure sai osakseen myös tappouhkauksia. Tuure oli kappaleen tullessa ulos 16-vuotias.

Tänään Yle uutisoi sivustollaan, että Oulu on lopettanut kouluissaan vegaanisen ruuan tarjoamisen oppilailleen. Uutisen kommenttipalsta täyttyi nopeasti aikuisista, jotka solvasivat vegaanista ruokavaliota noudattavia alaikäisiä lapsia mitä moninaisimmin ilmaisuin. Yksi jo poistettu kommentti piti sisällään toivomuksen, että muutama vegaani kuolisi tämän jälkeen nälkään, niin maailmasta tulisi parempi paikka.

Ajatelkaa. Sellaisia me aikuiset tässä ajassa kirjoitamme lapsistamme.

Tästä tullaankin asian ytimeen. Olemme ajautuneet yhteiskunnallisessa kehityksessä tilanteeseen, että pahimmat huutajat ja solvaajat tulevat suunnasta, joista niitä ei missään tapauksessa saisi tulla. Kuten esimerkiksi Mauri Peltokankaan solvaavat päivitykset sen osoittavat, niin ne tulevat jo kansanedustajien piiristä. Sitähän sanotaan, että paska valuu alaspäin ja niin tälläkin kertaa. Jos me tunnumme hyväksyvän vihan, rasismin ja solvaukset kansanedustajilta, niin miksi emme sitten itse ajattelisi, että se on täysin sallittua meille kaikille.

Se johtaa sitten tilanteeseen, jossa kansanedustajan postauksen alla ihmiset kannustavat toisia ihmisiä rikokseen ja kirjoittavat väkivaltafantasioitaan. Luulisi, että kyseinen käyttäytyminen tuomittaisiin jyrkästi. Ei tuomita. Rasistiset ja solvaavat poliitikot nauttivat suurta kansansuosiota ja jos heidän paskaan käyttäytymiseen tulee puuttuneeksi, niin saa itse solvausvyöryn päällensä. Olen saamiani kommentteja nostanutkin sivustollani esille.

Korkeushyppääjä Jere Nyström sanoo haastattelussaan, että hän ei korvaansa lotkauta kuulemilleen solvauksille. Hänellä on hyvä ja terve itsetunto, joten ei hänen tarvitsekaan. Ongelman tästä tekee se, että kaikilla ei ole niin hyvää itsetuntoa ja varsinkin puhuttaessa vielä alaikäisitä nuorista, solvaukset saattavat jättää sisälle ikuiset haavat.

Kylmäävää on myös ajatella, että moni solvauksiaan kirjoittavista aikuisista on vanhempia. Kuinka ahtaassa kasvuympäristössä moni lapsi joutuukaan kasvamaan, jos omat vanhemmat menevät rikki siitä, että nuori urheilijapoika meikkaa. Minkälaisen esimerkin lapsi kotoa saa vanhemmasta, joka halveksii kaikkea hänestä itsestään poikkeavaa. Sieltäkö kasvaa sitten seuraava solvaajasukupolvi?

Huutelu ja huono käyttäytyminen on kasvanut muutaman viime vuoden aikana lähes sietämättömiin mittasuhteisiin. Voin rehellisesti sanoa, että julkisen blogin pitäminen on toisinaan kaikkea muuta kuin kivaa ja antoisaa tekemistä. Olen itse saanut rakennettua itseni ympärille arvoliberaalin kuplan ja siksi yllätyn joka kerta, kun huomaan, että yhteiskuntamme onkin monilta osilta vielä todella ahdas ja ahdasmielinen.

Ihminen saa halutessaan olla ahtaassa kolossaan. Se on jokaisen oma valinta. Voisiko silti pysyä siellä kolossaan ilman, että lähtee ristiretkelle solvaamaan jopa alaikäisiä lapsia heidän tavastaan elää elämäänsä. Ja vaikka en haluaisi psykologisoida ilmiötä, niin eiköhän solvaus toisin elävää kohtaan kumpua osittain kateudesta. Siitä, että on ihmisiä, jotka uskaltavat elää omanäköistä elämäänsä miettimättä yhtään, että mitähän sukulaiset tai naapurit tästä ajattelevat.

Pienenä vinkkinä, että jokaisella on mahdollisuus siihen niin kauan, kun aamulla herää elävänä. Joten sen sijaan, että aukaisee aamulla sosiaalisen median solvatakseen muita, voisikin kääntää omassa elämässä uuden sivun ja olla se, joka oikeasti on.

Mitäpä jos keskityttäisiin enemmän omaan elämäämme? Yrittäisimme saada siihen iloa ja laatua. Koska omaan elämäänsä tyytyväinen ihminen ei koskaan lähde solvaamaan muita ihmisiä internetin likaiseen maailmaan. Miksi heidän tarvitsisi? Hyvän elämän, arjen ja itsetunnon omaava ihminen hyväksyy vierellään ihmisiä, jotka eivät näytä aivan häneltä. Jos ihmisen seksuaalinen identiteetti murenee siitä, että miehet meikkaavat, pukeutuu naisten vaatteisiin ja jotkut jopa rakastuu toisiin miehiin, niin jotain isoa on jäänyt aikaisemmin oivaltamatta.

Meistä moni on aikuinen ja vanhempi omille lapsillemme. Meidän pitää taata heille mahdollisimman leveä kasvuympäristö. Ei niin, kuten minulle kommentin kirjoittanut nainen kirjoitti, että hänen ostettuaan taaperoikäiselle pojalleen nukenrattaat ja nuken, niin ensimmäinen kommentti oli ollut, että homoako hänestä kasvatat. Vaan niin, että lapsella ja nuorella on varmuus ja turva siitä, että mikä ikinä hänen sukupuolinen tai seksuaalinen identiteetti onkaan, niin hänen ei tarvitse koskaan edes ajatella, että hänen pitäisi piilottaa se tai että hän kokisi olevansa viallinen.

Tiedättekö mitä? Kirjoittaminen auttoi pahimpaan ahdistukseeni. Kiitos että luitte. Pidetään tämä maailma mahdollisimman kauniina ja siksi haluankin, että jos haluatte kommentoida tätä tekstiä, niin kirjoittakaa jotain kaunista, kauniilla sanoilla, kohdistaen sanat ihan minne tai keneen tahansa. Mikä parasta, jos teillä on nyt siinä vieressänne joku, niin sanokaa hänelle joku kaunis lause.

Kauneutta ei koskaan ole liikaa.

 

Lue myös

X