Havaintoja parisuhteesta

Avoin kirje Pentille, Tuomolle, Marjatalle ja Sirkalle

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Pentti:

Piti ihan googlata tämä keskenkasvuinen blogisti. Miehenalku on kaksikymmentä vuotta minua nuorempi ja kirjoittaa noin. Ehkä palkkaan vaaditaan blogi kuussa, kaksi parhaassa, eikä niitä aina kaulahuivista voi repiä.

Marjatta:

Onneksi minun nuoruudessani miehet olivat miehiä, eivätkä käyttäneet naisten huveja. Eikö lapsiasi hävetä, kun hihhuloit naisten huvi kaulassa!!!!! Ihan on oma vikasi, jos heistä siitä kiusataan ja sinulle täällä huudetaan. Olisit kuin mies, niin saisit olla rauhassa etkä näyttäisi tuota sairasta mallia lapsillesi.”

Tuomo:

Oot munattomin ”mies” mitä oon koskaan nähnyt.

Sirkka:

Hirttäytyisi noihin huiveihinsa.”

Kolme eri viestiä päättyneeltä viikonlopulta. Sirkan kommentti esimerkkinä aiemmin saaduista kommenteista liittyen kaulahuivin käyttämiseen.

Tämä on viimeinen kerta, kun julkaisen henkilöön suoraan menevät viestit ilman sukunimeä. Seuraavat vastaavanlaiset tulevat koko nimellä näkyviin. Miksi sen teen? Siksi, koska jos ihmisillä on munaa kirjoittaa toisia ihmisiä solvaavia viestejä, niin heillä lienee sitten munaa seistä sanojensa takana. Toisekseen, tähän ilmiöön on tultava loppu, koska järkevät ihmiset joutuvat pahimmillaan luopumaan urastaan tämän kusipäisyyden vuoksi. Esimerkkeinä eräs puudildoyrittäjä ja Helsingin pormestariehdokas.

Aloitetaan Pentistä. Rakas Pentti. Ihan alkuun tiedoksi pieni tekninen asia. Vaikka sinä olitkin hienosti keksinyt itsellesi nimimerkin blogin puolelle lähetettyyn kommenttiin, niin minä sivuston ylläpitäjänä näen aina, mistä sähköpostiosoitteesta jokainen viesti tulee. Jos haluat jatkossa solvata anonyymisti, niin kehotan luomaan sähköpostiosoitteen, josta nimesi ei tule ilmi.

Mitä tulee keskenkasvuisuuteen, niin kerrot kommentissasi olevasi minua parikymmentä vuotta vanhempi. Tämä on kannaltani lohdullista, sillä minulla on vielä parikymmentä vuotta aikaa kasvaa yhtä isoihin mittoihin. Ehkä minustakin tulee kaltaisesi täyteen mittaan kasvanut herrasmies ja sitten sinun ikäisenäsi solvaan itseäni nuorempia keskenkasvuisiksi ja vittuilen pukeutumistyylistä. Sillä jos se edustaa täysikasvuisuutta, niin todellakin olen vielä auttamattoman keskenkasvuinen.

Joskin olen sitä mieltä, että ihminen on koko elämänsä kesken. Toki tässäkin tapauksessa poikkeus vahvistaa säännön, ja sinä olet täysikasvuisuudessa tämä poikkeus. Onneksi olkoon kasvustasi täyden mitan ihmiseksi. Hieman sitä kyllä epäilen, sillä ikäsi puolesta sinä edustat juurikin sitä suurinta solvaajaryhmää, joka minunkin sivustollani huutelee. Toki, jos tämä on käsityksenne täysikasvuisuudesta, niin en edes halua koskaan sellaiseksi.

Otetaan keskusteluun mukaan Marjatta. Pentti ja Marjatta. Siitä saisi oivan lasten kirjasarjan. Kirjassa seikkailisivat kaksi kuusikymppistä kaulahuiviallergiasta kärsivää täysikasvuista ihmistä. Varsinkin miehen kaulan ympärillä oleva ”naisellinen” huivi saisi Pentin ja Marjatan lähes silmittömän raivon valtaan. Kirjasarja opettaisi lapsille vahvaa sukupuolittamista, jossa miehet ovat rautaa ja laivat puuta ja hiiohoi.

Marjatta, Pentti ja Sirkka. Minulla on helposti nelisenkymmentä kaulahuivia. Voisi kai sanoa, että olen kaulahuivifriikki. Suurimman osan huiveista olen saanut. Minulla on niille oma teline, jossa niitä säilytän. Sirkalle pitää tuottaa pettymys, että en usko yhdenkään huivin olevan niin vahva, että sillä saisi hengen itseltä riistettyä. Varsinkaan, kun laiskuuttani olen kerännyt muutaman ylimääräisen koronakilon. Enkä haluaisi, että hieno huvini menisi rikki.

Kaulahuivi on äärimmäisen monikäyttöinen. Nyt kun talvi on ollut talvenkaltainen, niin moni paksumpi huivi on lämmittänyt pakkasella. Olen käyttänyt kaulahuivia myös kyyneleiden pyyhkimiseen, kun olen vienyt tyttäreni päiväkotiin ja kävellyt takaisin kotiin tietoisena siitä, että seuraavan kerran näen hänet vasta viikon päästä.

Tiedän toki, että kyse ei ole vain itse huivista. Huivivittuilu oli kiivaimmillaan erään televisio-ohjelman juontamisen jälkeen ja huvia pahempi asia oli tuolloin huivieni väri. Huivini sisälsivät aivan liikaa tyttövärejä. Pojalle sopii vain perkeleenmusta ja perkeleenharmaa. Huivivittuilu on vähentynyt, mutta aika ajoin se nostaa päätään, kun Penttien ja Marjattojen viikonloppupöhinä on kääntynyt laskuhumalan puolelle. Siinä vaiheessa, kun tuleekin avattua some, vaikka pitäisi sulkea silmät.

Tuomo on jäänyt kirjoituksessani kokonaan sivuun, mutta sanottakoon, että yritä edes. Tuollainen yhden lauseen solvaus, jossa vanha ja väsynyt munattomuus ja mies väkäsissä ei oikein tee vaikutusta. Tuosta ei puuttunut enää kuin vanha kunnon homottelu. Ehkä ensi kerralla.

Mitä Sirkkaan ja hänen vanhaan viestiinsä tulee, niin otin sen tähän esille siksi, että ihmisten kuoleman toivominen on jo astetta verran vakavampaa toimintaa. Tiedän, että julkisena kirjoittajana minun pitää pysyä tyynenä ja olla provosoitumatta ja siksi sanonkin terveiseni Sirkalle ja hänen kaltaisilleen kauniimmalla mahdollisella tavalla.

Haista sinä Sirkka pitkä paska!

No niin, tämän jälkeen voidaan sitten käynnistää taas keskustelu siitä, että bloggarista on tullut hyökkäävä ja sivustolle kelpaa vain yksi totuus.

Kaikesta huolimatta, parempaa elämää ja kevättä Pentille, Marjatalle, Tuomolle ja Sirkalle. Jos jonkun neuvon haluaisin teille antaa, niin kokeilkaa joskus, edes kerran, positiivisuuden kautta.

Saattaa oma elämänlaatukin parantua.

Lempeä ja lämpöä.

Rakkaudella, Huivimies

(Sen nimisellä kappaleella Vesa-Matti Loiri on osallistunut Euroviisuihin. Ei kun saatana, se olikin Huilumies.)

X