Havaintoja parisuhteesta

Blogini historia 2013-2021

Teksti: Havaintoja parisuhteesta
Kuva: @Salla Seeslahti

Blogini ensimmäinen teksti on huhtikuulta vuodelta 2013. Teksti kertoo kaupassa käymisestä puolison kanssa. Kirjoitin tekstin Blogger -nimiselle alustalle, joka on ilmainen blogiteksti alusta. Blogin nimi oli aluksi Parisuhteilua, mutta nimi tuntui nopeasti harvinaisen paskalta, joten se vaihtui nimeksi, jolla blogi tälläkin hetkellä tunnetaan.

Kirjoitin ensimmäisen vuoden yleisölle, jonka lukumäärä oli noin 200-300 kappaletta. Minulla oli alusta alkaen blogilleni oma Facebook -sivustoni, sillä jos teksteille haluaa lukijoita, niin ilman sosiaalista mediaa se on täysin mahdotonta. En minä tuossa vaiheessa edes odottanut tai olettanut, että tekstejäni lukuisivat muut kuin tuttavat ja sukulaiset uteliaisuudesta.

Vuoden jälkeen kaikki muuttui. Oli yksi aivan tavallinen perjantai-ilta, kun olin yksin saunassa ja lauteilla istuessani päässä alkoi takoa teksti, joka oli saatava nopeasti kirjoitettua ulos. Suorastaan juoksin taloyhtiön saunasta kotiin ja naputtelin tekstin päästäni ulos ja nopea julkaisu. Aikavälillä perjantai-maanantai olin saanut 6000 uutta seuraajaa blogilleni.

Miestunnin saunakauhut

Tästä eteenpäin jatkoin parisuhteen kuvailua toisinaan jopa mustalla ja vinolla huumorilla höystettynä. Tuolloin ihmiset olivat pääsääntöisesti vielä vastaanottavaisia huumorille, joten uskalsin värjätä huumorilla vakaviakin aiheita, kuten lapsettomuutta ja luutuneita sukupuolinormeja. Eniten nauroin itselleni, sillä mielestäni paras huumori syntyy siitä, että osaa nauraa ensisijaisesti itsellensä.

Kesällä 2015 blogini ylitti 50 000 seuraajan rajan. Alkusyksystä minuun otti yhteyttä Helsingin Sanominen toimittaja, joka halusi tulla kotiini tekemään jutun blogistani. Tarjosin toimittajalle teetä. Juttu ilmestyi alkusyksystä ja jutun myötä sivustollani oli pian 70 000 seuraajaa. Tämän jälkeen minuun otti yhteyttä kaksi kaupallista lehtitaloa ja tarjosi alustaansa blogilleni. Pian tästä minuun otti yhteyttä kaksi kustantajaa ja halusi julkaista teksteistäni kirjan. Alkuvuodesta 2016 blogini ylitti 100 000 seuraajan rajan.

Helmikuussa 2016 kirjani ilmestyi ja ollessani istumassa Ylen lämpiössä odottamassa vuoroani Ylen Aamutelkkarin haastatteluun heitellen kevyttä läppää lämpiössä kanssani olleelle urheilupersoonalle Bror-Erik Walleniukselle minulle tuli ensimmäistä kertaa mieleen, että mitä vittua täällä tapahtuu? Mitä minä täällä oikein olen istumassa? Minähän kirjoitin kolme vuotta sitten tekstin, joka kertoi kauppareissusta. Se reissu lähti niin sanotusti käsistä.

Huhtikuussa 2016 huomasin olevani jo Pohjanmaalla puhumassa pohjalaisille miehille rakkaudesta. Näin minulle se keikka myytiin. Seurakunnan järjestämä parisuhdeilta ja kun minulla ei ole itsesuojeluvaistoa ja ei sana tuntuu olevan epäsopiva suuhuni, niin sinnehän Sami sitten meni. Auton jätin varmuuden vuoksi pihaan käyntiin, jos tulisi lentävä lähtö. Ei tullut.

Blogi jatkoi kasvamistaan. Loppuvuodesta seuraajia oli 120 000. Toinen kirja, teeveeohjelma, erinäisiä kissanristiäisiä ja päiviä, jolloin tulin päivätöistä puoli kolmen aikoihin ja lähdin Tampereelta Helsinkiin blogitapaamisiin kolmen junalla. Yhdeltätoista illalla kotona ja kuudelta aamulla herätys ja töihin. Kuusi kuppia kahvia ja itselleen valehtelua, että ei tunnu missään.

Kevät 2017. Ero. Seuraajien määrä tippui 90 000:n. Itsekin olisin ensireaktiona lakannut seuraamasta. Kirjoittamasta en lakannut. Olisi ehkä pitänyt, mutta se olisi tarkoittanut koko blogin hautaamista. Ei tuosta ajasta enemmän. Siitä on maksettu hintansa.

Vuosi 2021. Blogilla seuraajia vaihdellen 100 000 molemmin puolin. Kuten aiemmin kirjoitin, olen itseäni ja läheisiäni suojellakseni lakannut kirjoittamasta liian henkilökohtaisia asioita. Kirjoitan niitä muualle kuin julkisuuteen. Sosiaalinen median ilmapiiri on muuttunut liian väkivaltaiseksi sille, että haluaisi laittaa oman elämänsä sinne riepoteltavaksi. Me ihmisethän sen on muuttanut. Meistä ihmisistä on tullut väkivaltaisempia.

Henkilökohtaisen elämän sijaan annan arvojeni näkyä isommin. Toki sekin on tässä ajassa avoin kutsu öyhöttäjille. Tein viestinnällisen virheen siinä, että paljastin toisella sivustollani, jossa kirjoitan yhteiskunnallisia asioita, tämän parisuhdesivustoni. Tasan sillä hetkellä vihaa täynnä olevat ihmiset alkoivat hyökätä tämän sivuston kommenttipalstoille. Tyhjensin erään viikonlopun aikana pahimpia huutajia useita kymmeniä.

Enkä minä arvojani tälläkään sivustollani peittele. Tiedän, että saman tien, kun kirjoitan itselleni tärkeistä arvoista, kuten antirasismista, ympäristöasioista, seksuaalisesta tasa-arvosta, sukupuolisesta tasa-arvosta, taloudellisesta tasa-arvosta, sukupuolten moninaisuudesta, monikulttuurisuudesta tai ihmisarvoista, niin saan kimppuuni aggressiivisia ihmisiä. Olen blogini alkuajoista lähtien kirjoittanut kyseisistä aiheista, mutta koskaan viha ei ole ollut niin suurta kuin muutaman viimeisen vuoden aikana.

Eniten tekstejä kirjoitan kuitenkin parisuhteista ja ehkäpä jopa hyvinvointikulmalla. Minusta parisuhde on ihana asia ja kaksi toisiinsa rakastunutta ihmistä on kaunis kokonaisuus. Silti tämän kaiken ihanuuden vierellä kulkee vähempi kaunis osa parisuhteista ja mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että tämä osa tuodaan myös esille, sillä yksi syy, miksi yhäkin blogiani kirjoitan, on se, että yhäkin on liikaa edellisten sukupolvien maton alle lakaisemaa likaa tuomatta esille. Meidän sukupolvemme tehtävä on tuoda se kaikki sieltä esille, jotta lapsillamme olisi puhtaampi maisema elää omaa elämäänsä ilman edellisistä sukupolvilta jäänyttä taakkaa.

Toinen syy blogilleni on se, että rakastan kirjoittamista. En ole hääppöinen parisuhteissa, mutta olen ihan okei kirjoittamaan ja siksi haluan tätä kaikkea vielä jonkun aikaa jatkaa. Minulta on kysytty, että suosittelisinko blogin perustamista ja vieläpä niin, että kirjoittaisi laajalle joukolle ihmisiä, niin valitettavasti tässä ajassa joudun vastaamaan, että en suosittele. Ehkä siinä tapauksessa, että kirjoittaa vain blogia, mutta jättää sen sosiaalisen median pois, sillä tämänhetkinen sosiaalisen median ilmapiiri ei tee yhtään kenellekään hyvää. Sanon tämän, vaikka oma toimeentuloni on siitä riippuvainen.

Blogiani minä jopa rakastan. Olen aidosti ja häpeilemättä ylpeä siitä, että olen saanut siitä tällaisen järkäleen ja että olen saanut pidettyä sen hengissä äärimmäisen vaikeissa hetkissä. Jos ei itse arvosta työtänsä, niin kuka sitten.

Tällaisen historiikin halusin tähän väliin tarjota. Tämän kirjoittaminen teki hyvää itsellenikin. Joskus on hyvä katsoa taaksepäin, jotta voi taas jatkaa eteenpäin. Tämän lauseen nappasin omasta kliseepankistani.

(Jos joku haluaa neuvoja oman blogin perustamiseen, niin minulle saa laittaa viestin. Mielelläni neuvon sellaisessa välissä, kun minulla on siihen aikaa.)

Lue myös

X