Edes pakenemalla ei pääse itseään karkuun

Sanoivat, että radion kuuntelu, sosiaalisen median käyttäminen, television katselu ja suoratoistopalvelujen tilaaminen ovat olleet kasvukäyrällä. Pitäähän se ymmärtää. Me tarvitsemme sisätiloihin tekemistä.

Olemme viikonlopun kynnyksellä. Saanen ehdottaa, että sosiaalisen median tai varsinkaan pullon avaamisen sijaan avaisimme vihdoin sanaisen arkkumme. Olemme vasta pakkopysähtymisen alkutaipaleella ja parisuhteemme tulevat olemaan enemmän kuin koetuksella.

Eikä käydä nyt hurskastelemaan sillä, että miten voi olla mahdollista, että omien rakkaimpien seurassa tuntuu olevan niin tuskallista olla. Olemme itse luoneet yhteiskuntamallin, joka perustuu ainaiseen liikkeeseen ja liikkeen yhtäkkinen pysähtyminen vaatii aikaa ja totuttelua.

Siksipä juuri tämä hetki on oikea aika kunnon parisuhdekeskustelulle. Se on hyvä tehdä ennen kuin tunnelma kärjistyy liikaa. Nyt on parasta sanoa ne hankalaksikin kokemansa asiat, sillä vain ja ainoastaan avoimuus ja rehellisyys voi pelastaa monet parisuhteet erolta tänä poikkeusaikana.

Voimme valita myös väistämisen ja pakenemisen, mutta se ei johda mihinkään. Tämä eristäytyminen saattaa kestää juhannukseen saakka. Se on pitkä aika paeta tunteitaan ja puolisoaan, varsinkin kun se pitää tehdä puolisonsa kanssa samassa huoneessa. Monet meistä pakenevat puolisoaan ja lähinnä itseään koko elämänsä ajan, mutta ainaisessa liikkeessä se on helppo tehdä verrattuna aikaan, jolloin kaikki on pysähdyksissä.

Katsos, kun se helpottaa saada sanoa sanottavansa. On se sanottava mitä ikinä, niin sen jälkeen se on sisältäsi pois. Kolme kuukautta on pitkä aika elää saman katon alla tunnelmassa, jota voisi leikata veitsellä. Tämä aika mahdollistaa sen, että voimme saada kuolleen parisuhteemme takaisin henkiin. Tämä aika mahdollistaa myös sen, että kuolleet parisuhteet saatetaan lopulliseen päätökseen. Ei ole olemassa vaihtoehtoa. Välitilassa vellominen on ahdistavaa kaikille osapuolille.

Tämä aika vaatii meiltä enemmän kuin normaali aika. Se vaatii sitä parisuhteenkin osalta. Kaikki ei ole tällä hetkellä niin kuin aina ennenkin. Kaikki on muuttunut. Koko elämä on tällä hetkellä muuttunut. Se on tilanteessa, jossa se ei ole koskaan aiemmin ollut. Siksi emme voi jatkaa niin kuin ennen ja niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Me voimme valita. Me voimme työn ja harrastusten sijaan paeta virtuaalimaailmaa tai juoda itsemme alkoholismin partaalle. Pakopaikkoja on yhäkin tarjolla runsaasti, kunnes muutaman kuukauden päästä voimme paeta taas rutiineihin. Sitäkö me sitten haluamme? Pakoa jonnekin, jossa ei tarvitse kohdata itseään. Voi kai elämäänsä niinkin elää, mutta jossain vaiheessa se iskee kasvoille lujaa.

Me emme elä ikuisesti. Yksi virus saa hetkessä koko maapallon sulkeutumaan. Me luulemme, että hallitsemme tätä kaikkea. Me emme hallitse juurikaan yhtään mitään. Elämä on ainaista epävarmuutta ja sen kestämistä. Ainoa asia, jota voimme tehdä, on katsoa totuutta silmiin ja tehdä asioita ja valintoja, joita haluamme tehdä. Pakenemalla me emme sitä saavuta. Pitää muistaa, että kuka tahansa meistä voi minä hetkenä hyvänsä maata teho-osastolla hengityskoneessa. Emme ole kuolemattomia. Sekin on pakenemista, jos emme ääneen uskalla sitä sanoa.

Minä kirjoitan tätä tekstiä kohdistettuna juuri sinulle, joka viettää tällä hetkellä aikaa perheensä tai puolisonsa kanssa. Minä olen tahallisen kliseinen sanomalla, että vaikka et tällä hetkellä oikein mihinkään pääse, niin mihin sinun pitäisi päästä? Eikö kuitenkin ole niin, että loppujen lopuksi sinulla on tässä hetkessä kaikki, mitä sinä tarvitset. Hyvin moni tätä tekstiä lukeva on sinulle kateellinen siitä, että sinulle on ihmisiä ympärilläsi. Moni on aivan yksin.

Ei se haittaa, että tämä pakotettu aika samassa yhteisessä tilassa aiheuttaa toisinaan konflikteja. Emme me tähän ole tottuneet. Se on ihan hyväksyttävää ja normaalia, sillä meiltä jokaiselta on todella hyvän syyn vuoksi riistetty vapaus liikkua minne tahansa. Nekin ovat vain tunteita. Merkkejä rakkaudesta, sillä rakkautta ei olisi, jos ei tuntisi yhtään mitään.

Joten tämä viikonloppu on mitä mainiointa aikaa sanoa puolisolleen asioita. Esittää pelkonsa, toiveensa, huolensa ja ajatuksensa. Mykkinä emme tästä ajasta selviä.

Kuten emme selviä pakenemallakaan.