Havaintoja parisuhteesta

Ehdoton puoliso on turvaton puoliso

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Puhumattomuus tappaa parisuhteita. Sitähän meille muistetaan muistuttaa parisuhteen ongelmista kertovissa julkaisuissa. Puhumattomuus asetellaan puhumattomien kontolle ja pyydetään heitä avaamaan suunsa, jotta parisuhteet eivät päättyisi.

Näin varmasti onkin, mutta liian usein puhumattomuus pistetään vain ja ainoastaan puhumattoman syyksi. Se on epäreilua, sillä puhumattomuus saattaa kertoa parisuhteessa olevasta toisestakin ongelmasta, nimittäin puheen vastaanottamisesta. Sillä aivan yhtä tärkeää kuin on osata puhua omista vaikeista asioistaan tai vaikkapa tarpeistaan, on osata ottaa puolisonsa puhe vastaan.

Vaikeista asioista tai omista tarpeista puhuminen tarvitsee ympärilleen kannustavan, luotettavan ja ymmärtävän ilmapiirin. Tässä tullaan tämän kirjoituksen varsinaiseen aiheeseen. Jos onkin parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei ole kannustava ja ymmärtävä, vaan todella tuomitseva, ehdoton ja armoton, niin hänelle voi olla jopa pelottavaa puhua asioistaan, varsinkin jos taustalla ja takana on vain huonoja kokemuksia siitä, että kun omista vaikeista asioista on yrittänyt puhua, niin vastaanotto on ollut jyrkän tuomitseva. Avoimuus onkin kääntynyt vastaan. Sellaiselle ihmiselle lakkaa pian puhumasta kokonaan.

Siksi kehottaisin jokaista kysymään itseltään, että miksi minulle ei puhuta? Miksi puolisoni ei jaa minulle hänen isoja ja tärkeitä asioitaan? Vastaus voi löytyä yllättävänkin läheltä. Vastaus saattaa kurkata peilistä, johon tulet katsoneeksi. Olen aivan liian ehdoton ja jyrkkä.

Meitä suomalaisia pidetään ehdottomana kansakuntana. Me olemme olleet sisu ja perkele kansa, joka on uskonut yhteen jumalaan ja yhteen totuuteen. Siksi meidän on niin vaikea hyväksyä kaikkea erilaisuutta ja olemme tutkitustikin Euroopan rasistisimpia kansakuntia. Meillä on jyrkät ja ehdottomat mielipiteet ja niistä pidämme kiinni parisuhteessammekin.

Olen huomannut sen tässä parisuhdebogissanikin. Monet aiheet aiheuttavat todella jyrkkiä mielipiteitä. Pettämistä ei hyväksytä eikä ymmärretä missään yhteydessä ja monelle se tuntuu olevan niin sanotusti kerrasta poikki. Miettikää sitä siihen tilanteeseen, jossa sinun puolisosi on tehnyt jotain hölmöä ja tietää sinun jyrkän suhtautumisesi siihen. Mitä hän tekee säilyttääkseen parisuhteenne? Aivan, jättää kertomatta, koska sinun puoleltasi ei ole odotettavissa minkäänlaista armoa.

Ehdoton ihminen on vaikea puoliso. Hän ei ole ehdoton ja jyrkkä vain mielipiteissään ja suhtautumisissaan asioihin, vaan hänen jyrkkyytensä ja ehdottomuutensa näkyy usein myös arjen pienissä asioissa. Ei ole olemassa kuin yksi tapa tehdä asioita. Ei ole olemassa kuin yksi tapa kasvattaa lasta. Ei ole ylipäätään olemassa kuin oma tapa. Siksi ehdottomat ja jyrkät ihmiset tulevat valinneeksi asuinkumppanikseen nöyrän ja mukautuvaisen ihmisen, koska kaksi ehdotonta samassa taloudessa on ajatuksenakin jo aivan mahdoton.

Ehdoton ihminen on turvaton puoliso. Hän on turvaton siksi, koska hän on sekä itseään että muita kohtaan niin armoton, että yksikin tehty virhe on maailmaa isompi katastrofi. Ehdottoman ihmisen puolison etu on siinä, että puoliso voi lähteä parisuhteesta pois, mutta eniten olen huolissani ehdottomien ihmisten lapsista. Olen minä nähnyt tilanteen, jossa pieni lapsi on kaatanut vahingossa tiskipöydälle vettä ja hänen ehdoton vanhempansa on kimpaantunut siitä suoraan huutoon asti.

Tähän tulee usein joku ehdoton vanhempi puolustautumaan, että hän oli sanonut lapselleen jo monta kertaa, että ei leiki vedellä. Entä sitten? Lapsi tutkii maailmaa ja hakee rajoja. Se on vain helvetti vettä tiskipöydällä! Lapsi alkaa käyttäytymään ehdottoman vanhemman kanssa niin kuin alkaa käyttäytyä ehdottoman ihmisen puoliso hänen kanssaan, eli jättää sanomatta tai alkaa valehtelemaan, koska pelkää vanhempansa reagointia. Minkälainen perhe on sellainen, jossa lapsi ja puoliso pelkää perheeseen kuuluvaa ihmistä?

Väitän, että ehdottomuus tappaa parisuhteita huomattavasti enemmän kuin puhumattomuus. Puhumattomuus on tässäkin tapauksessa se helpompi sormella osoitettava ongelma. Ehdottomuus kun ei sinänsä näy yhtään mihinkään. Puhumattomuus ei olekaan syy vain seuraus. Aivan samoin kuin pettämisessä. Siitäkin tulee usein näkyviin vain se teko, ei sen alla mahdollisesti piilevä vuosien välinpitämättömyys. Sanon tämän taas ääneen, vaikka osa lukijoista repii pelihousunsa joka kerta siitä, kun edes vähän vihjaan pettämisen johtuvan parisuhteen vallitsevasta ilmapiiristä.

Ehdoton mielipide sekin on, että pettäminen on aina ja vain pettäjän vika ja puhumattomuus vain ja ainoastaan puhumattoman vika.

Mikä vittu siinä on, kun ei saa sitä suutansa auki ja puhu?”

Tämän kommentin sain vuosia sitten erääseen puhumattomuutta käsittelevään tekstiini. Lauserakennelma ja retoriikka kielii tässä tapauksessa juuri siitä, mistä kirjoitin. Lause on ehdottoman ihmisen kirjoittama. Hän ei kykene näkemään milloinkaan syytä itsessään, vaan vika on aina itsensä ulkopuolella, jossakin toisessa.

Olenhan sanonut, että peiliä voisi joskus käyttää muuhunkin kuin itsensä ihailemiseen?

Ehdoton ihminen parisuhteessa vie kaiken ilman ja energian. Varmasti on myös niin, että ehdottomuus vie hapen myös ehdottoman omasta elämästä. Armottomuus itseä ja maailmaa kohtaan on raskasta kantaa ja virheettömyyden pakko luo elämään suorittamista ja stressiä. Opittu tapahan tuo on. Ehdottoman päässä takoo ajatus, että joskus tämä kaikki palkitaan. Antoihan isäkin lapsena minulle aina kymmenen markkaa hyvästä koenumerosta.

Valitettavasti sitä ei vain palkita. Se palkitaan sillä, että sitä tulee huomanneeksi, että minulle ei enää puhuta asioista. Se palkitaan sillä, että ihmiset ympärilläni alkavat valehtelemaan minulle asioista, koska pelkäävät reagointiani. Se palkitaan sillä, että jos en ala terapoimaan itseäni armollisemmaksi ja vähemmän jyrkäksi, niin minusta tulee sellainen katkera, vihainen vanhus, joita näkee usein markettien kassajonossa.

Kiitos kun kerroit. Kiitos todella paljon, että kerroit. Kiitos, että uskalsit sanoa minulle.

Ylle kirjoitin muutaman vaihtoehtoisen lauseen, jonka sanoa ensimmäiseksi puolisollesi, joka kertoo sinulle mieltä painavan asiansa tai jotain, jossa on tullut sössineeksi pahasti.

Muista, että se on luottamuksen osoitus ja kertoo siitä, että kertoja kokee olevansa turvassa. Puoliso tai lapsi, joka jättää kertomatta, ei koe olevansa turvassa. Kertomatta jättäminen ja valehteleminenkaan ei ole niin mustavalkoista, että niissä tilanteissa vika olisi aina vain valehtelijassa.

Sitä kannattaa edes vähän miettiä ennen kuin teilaa jyrkästi tämän kirjoituksen pelkäksi paskaksi ja pettäjien ja valehtelijoiden puolustamiseksi.

X