Havaintoja parisuhteesta

Ehkä puolet parisuhteista voisi olla onnellisia parisuhteita?

15.9.2019 Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Kuten me kaikki tiedämme, noin puolet kaikista solmituista avioliitoista päättyy eroon. Parisuhderomantikkona ja osapäivärealistina tahtoisin uskoa, että niistä puolesta, jotka eivät päädy eroon, edes puolet olisivat sellaisia parisuhteita, joissa parisuhteen molemmat osapuolet voisivat mahdollisimman hyvin. Realistina siksi, koska on sanomattakin selvää, että moni eroon päättymätönkin parisuhde on luonteeltaan enää pelkkä tapasuhde, josta ei usean syyn vuoksi halua irrottautua.

Kuuden ja puolen vuoden aikana olen saanut satoja viestejä lukijoiltani, jotka ovat avoimesti halunneet kertoa parisuhteistaan. Olen käynyt viestejä läpi ja käyttänyt saamiani viestejä aineistona seuraavalle listalle, jossa on kerrottu, että mitä ihmiset tuntuvat olevan parisuhteessaan paitsi ja mikä on hiekkana rattaiden välissä, estääkseen sellaisen parisuhteen syntymisen, johon olisi joka aamu ihana herätä.

Tähän pitää ihan alkuun todeta, että suurin osa saamistani viesteistä on naiselta saatuja, joten miesten osuus tässä epävirallisessa parisuhdetutkimuksessa on harmillisen pieni.

Ylivoimaisesti eniten on tullut viestejä naisilta, jotka kokevat parisuhteessaan välinpitämättömyyttä ja seksittömyyttä. Moni nainen on lähestynyt minua toiveella, että kirjoittaisin säännöllisesti miesten haluttomuudesta ja siitä, että mies ei halua koskettaa muuta kuin puhelintaan ja pelikonsoliaan.

Välinpitämättömyys näyttäytyy saamissani viesteissä huomaamattomuutena, ohikävelemisenä, haluttomuutena järjestää yhteistä aikaa, poissaolemisena niin fyysisesti kuin henkisestikin, puhumattomuutena, kuuntelemattomuutena ja ennen kaikkea sillä, että nainen ei koskaan koe olevansa puolisonsa silmissä kaunis, haluttu ja rakastettu.

Seksittömyydestä kirjoittavat eivät tarkoita seksittömyydellä välttämättä sitä, että seksiä ei olisi koskaan, vaan sillä tarkoitetaan myös sitä, että seksi on täydellisen yksipuolista puolison omien tarpeiden tyydyttämistä, jossa nainen on vain seksin mahdollistaja ja kohde. Seksi on nopeaa panemista ja siinä se. Vähitellen tämä tapa johtaa siihen, että nainen ei välttämättä halua edes sitä nopeaa mahdollistajan roolissa olemista ja fyysinen seksi vaihtuu yksin tapahtuvaksi nettipornoiluksi.

Seksittömyys näyttäytyy myös silkkana seksittömyytenä, jossa nainen kokee, että mitkään keinot eivät tunnu herättävän puolison kiinnostusta seksiä kohtaan. Viimeksi minulle kirjoitti nainen, joka tahtoisi ainakin viikoittain seksiä ja toteuma on noin kerran kahdessa kuukaudessa. Asiasta on vaikea keskustella, koska naisen puoliso ei ole halukas keskusteluun ja ei näe asiassa olevan ongelmaa.

Toinen yleinen ongelma on arvojen meneminen ristiin. Tämä tarkoittaa sitä, että puolisolla tuntuu esimerkiksi olevan niin vanhoillisia mielipiteitä, että se vaikuttaa puolison arvostukseen. Esimerkkinä kirjoitus, jossa nainen kirjoittaa ostaneensa vuoden ikäiselle pojalleen lahjaksi nuken, mutta miehen mielestä se oli törkeää ostaa pojalle nukke, koska pojille nyt ei vain osteta nukkea, koska pojasta voi kasvaa homo.

Arvoristiriitaa koetaan myös sellaisissa tapauksissa, jossa nainen kirjoittaa kokevansa olevansa miehelleen äidin korvike. Pahimmillaan se on kalskahtanut korvaani tapauksessa, jossa mies oli tottunut siihen, että hänen äitinsä pesi miehen pyykit, kävi miehen luona siivoamassa ja kuori pojalleen perunatkin miehen ollessa jo aikuinen. Muuttaessa naisensa kanssa samaan talouteen, mies oletti, että hänen rakastettunsa jatkaa samaa roolia, jossa hän oli äitinsä nähnyt, taloudenhoitajana ja miehen hoivaajana.

Mieheltä saamani harvat viestit ovat kohdennettavissa kahteen eri ongelmaan. Toinen liittyy arvostuksen puutteeseen esimerkiksi vanhemmuudessa, jossa mies kokee joutuvansa syrjään sysätyksi, oletuksena, että nainen tietää vanhemmuudesta luontaisesti enemmän. Tähän liittyy myös miehen tunne, jossa hän kokee olevansa koulutuksen kohteena oikein elämiseen ja oikein tekemiseen.

Miehillä on myös kokemus siitä, että mies ei saa näyttää heikkouttaan ja haurauttaan maailman edessä, koska miehen on oltava se, joka pitää koko maailmaa tai tässä tapauksessa perhettä harteillaan.

Muita parisuhdetta tuhoavia asioita, joista olen saanut lukea, on muun muassa liiallinen kontrollointi, mustasukkaisuus, vapauden tunteen puute, väkivalta -niin henkinen kuin fyysinenkin, riittämättömyyden tunne sekä yllättävän monen kynästä lukemani ongelma, jossa puoliso ei ole tuntunut pääsevän omista vanhemmistaan vapaaksi, vaan antaa vanhempien määritellä jopa parisuhdetta.

Nämä eivät missään tapauksessa ole sukupuolisidonnaisia, vaan persoonakohtaisia. Sen minulle kirjoitti hienosti auki nainen, joka on elämässään ollut parisuhteessa niin naisten kuin miestenkin kanssa. Kysymys on enemmän parisuhteen valtarakennelmasta, aiemmista kokemuksista ja saadusta esimerkistä ja kasvatuksesta. Ihminen on yllättävän sitkeä pitämään oppimaansa sisällään, vaikka ihminen huomaisi, että se tapa elää on monella tapaa tuhoava.

Parisuhde on vaikea harrastus ja laji. Siinä kahden ihmisen tarpeet, toiveet, haavat, unelmat, menneisyys, tavat ja tottumukset pitää saada sopimaan yhden suhteen ja usein yhden talouden alle. Se vaatii ehdotonta tasa-arvoa ja tasavertaisuutta. Niiden puute aiheuttaa ongelmia ja ehkä niiden puute aiheuttaa sen, että puolet solmituista suhteista päättyy eroon.

Toistan loppuun parisuhderomantikon ja osa-aikarealistin toiveen, että ehkä niistä parisuhteista, jotka eivät pääty eroon, edes puolet olisivat niitä parisuhteista, joissa kaksi toisiinsa rakastunutta ihmistä heräisivät aamuisin parisuhteeseen, jossa he haluavat aidosti olla.

Lue myös

Suosittelemme