Havaintoja parisuhteesta

”Ehkäpä avioliitto on jo kaikessa vanhakantaisuudessaan väljähtynyt instituutio”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Tuntuu pahalta seurata vierestä liian monen ihmisen rimpuilua mahdottomassa. Tarkoitan tässä yhteydessä mahdottomalla heidön avioliittojaan. Rakkautta niissä ei ole nimeksikään ja kaikki on pelkkää näyttelemistä.

”Minulla on laaja piiri ihmisiä joita tunnen. Hyvin harva heistä tuntuu olevan onnellisesti avioliitossa, suurin osa avioliitossa. Puolin ja toisin pettämistä ja jälkien peittelyä, vaikka jokainen tietää, että kaikki pettävät kaikkia.

Omaisuus heitä yhdessä pitää. Omaisuus, maine ja kulissi. Itsekin olin aivan samanlainen. Elin avioliitossa vaimoni kanssa ja petin häntä lukuisten naisten kanssa, myös maksullisten. Hän teki sitä samaa tykönään. Ulkopuolelle näytimme ihanteelliselta perheeltä. Pitkä avioliitto, kaksi menestyvää lasta, meillä arvostettu työ, kaikki ympärillä uutta ja kiiltävää, paitsi avioliitto pelkkää näyteltyä kulissia. 

Omistan veneen. Pidin siellä juhlia ystävieni kesken. Naimisissa jokainen ja jokaisella muu kuin oma vaimo juhlissa mukana. Silti ulkopuolelle moni meistä jakaa konservatiivisia arvojaan perheen tärkeydestä. Jokainen meistä valehtelee täysin siemauksin. Minä olin yksi heistä. 

En ole enää. Minulla tuli mitta täyteen sitä valheellisuutta. En usko siihen, että kukaan meistä voi olla uskollinen. Vihaan tekopyhyyttä. Sitä mitä minä ja piirini ovat edustaneet jo aivan liian pitkään. Sovin vaimoni kanssa uudet säännöt. Elämme avioliitossa, mutta täysin vapaina. Näin meidän ei tarvitse esittää toisillemme mitään muuta kuin sitä, mitä olemme. Ympäristölle valehtelemista jatkamme, sillä se on sukupolvemme tapa. Olen yli viisikymppinen mies. Vaikka yhteiskunnan edessä jatkamme valehtelua, niin onneksi vaimoni kanssa voimme toistemme edessä olla rehellisiä. 

Itselläni ei niin väliä, mutta vamoa suojellakseni haluan tämän julkaistavaksi nimettömänä. 

Bloggarin väliintulo. Laitan tähän erään toisen kertojan mielipiteen loppuun, sillä se sopii tämän tarinan päätteeksi kuin kulissi valheellisen avioliiton ympärille.

”Ehkäpä ihmiset joutuvat pikkuhiljaa nöyrtymään ja tunnustamaan, että ihminen ei taidakaan olla yksiavioinen, putkiaivoinen olento, jonka voi papin aamenella lyödä loppuelämäksi samaa ihmistä katselemaan ja useasti myös sietämään. Ehkäpä avioliitto on jo kaikessa vanhakantaisuudessaan väljähtynyt instituutio, joka joutaakin jo romukoppaan. Tilalle tulee esim. suhteet, joissa puuhaillaan mitä puuhaillaan yhdessä, mutta asutaan erillään. Kaveripohjalta seksiä myöten, ilman mitään sisä- tai ulkopuolisia paineita.”

Lue myös

X