Havaintoja parisuhteesta

Ei kai kukaan halua elää vakavassa parisuhteessa?

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Vakavuus tappaa kaiken ilon.

Näin lausutaan Hermann Hessen kirjassa Narkissos ja Kultasuu. Luin kirjan ollessani noin kaksikymmentä ja siitä eteenpäin kirjassa seikkaillut Kultasuu on ollut sankarini ja sunnannäyttäjä elämälleni.

Kahden ihmisen rakastuttua heiltä usein kysytään, että oletteko te nyt vakavassa parisuhteessa? Moni vastaa kysymykseen, että ovat, vaikka oikea vastaus olisi, että eivät todellakaan ole, sillä miksi ihmeessä kukaan haluaisi niinkin ihanasta ja iloisesta asiasta kuin parisuhteesta vakavan?

Ei me sellaista haluta enää ihmiset, eihän? Me haluamme iloisen ja pirskahtelevan parisuhteen, jonka vakavuus tulee ehkä vain halusta sitoutua rakastamaansa ihmiseen, mutta aivan kevyellä sitoutumisen asteella, että kumpikaan ei edes vähemmässä määrin tunne olevansa liian pienessä tilassa, eikä tunne ahdistusta siitä, että olisi menettänyt vapauden olla oma itsensä.

Katsokaas, kun kahdesta ei tule koskaan yhtä. Tai jos tulee, niin mennään jo myrkyllisen parisuhteen puolelle ja myrkky ei tee ihmiselle hyvää. Väitän nimittäin, että se on juurikin se vapaus, joka saa parisuhteiden pituuden kasvamaan, kun taas vapauden puute lopettaa ne silkkaan mahdottomuuteensa, usein vieläpä rumasti.

Vakava parisuhde on kuin hääkuva 50-luvulta. Siinä kaksi ilmeetöntä ihmistä seisoo tiukka ilme kasvoillaan ja katsoo toisistaan ohi. Vakava parisuhde on sellainen, että jos kymmenen vuotta on mennyt päin helvettiä ja seuraavakin vuosikymmen eletään kahdelle ihmiselle sopimattomassa parisuhteessa. Vakava parisuhde on sellainen, että jo pelkkä muutamaa sekuntia pidempään kestävä katse kauniiseen ihmisen saa aikaan syvän mustasukkaisuuden reaktion toisessa ihmisessä. Vakava parisuhde on sellainen, jossa on vain yhteisiä unelmia, mutta oma unelmointi ei ole sallittua. Vakava parisuhde on sellainen, jossa vastuu ja aikuisuus tarkoittaa sitä, että leikille ja hulluttelulle ei ole enää ollenkaan aikaa.

Pois tuo kaikki tuollainen.

Sillä seuraavana siirrytään iloisen ja pirskahtelevan parisuhteen aikakaudelle ja vuosikymmenelle. Jos joku tässä kohtaa rientää saman tien sanomaan, että eihän parisuhde ole koko ajan pelkää naurua ja ilonpitoa, niin sanottakoon, että ei tietenkään ole. Ongelma vain on siinä, että on liikaa sellaisia parisuhteita, joissa ei ole koskaan kivaa ja keveää. Sellaisessa parisuhteessa on raskasta elää ja se vie ihmisen elämältä iloa ja nautintoa ja kaikille tiedoksi, meillä on lupa ja oikeus iloon ja nautintoon. Vaikka sieltä kulman takaa tuleekin joku negaperse huutamaan, että itku pitkästä ilosta ja muuta elämäniloa dissaavaa negailua, niin meillä on oikeus iloon ja nautintoon. Negaperseet jurmuttakoot keskenään.

Olen alkanut käyttämään vakavan parisuhteen sijaan termiä herkullinen parisuhde. Herkullisen parisuhteen perusta on kahden ihmisen välinen rakkaus. Kahden ihmisen välisen rakkauden perusta taas on vapaus ja kauneus. Vapaudella tarkoitan sitä, että ihmisillä on lupa olla oma persoonansa ja ihmisellä on lupa omaan itsenäiseen elämään yhteisen parisuhteen rinnalla. Kaiken ei tarvitse olla yhteistä. Kauneudella tarkoitan sitä, että kaksi toisiaan rakastavaa ja arvostavaa ihmistä löytää päivittäin toisistaan kauniita asioita ja keskittyy niihin, niinäkin päivinä, jolloin toisella on huono päivä ja hän saattaa olla tulta ja tappuraa, niin se kauneus löytyy siitä tulesta ja tappurasta.

Sitä paitsi aikuinen on kuin lapsi. Paha mieli menee ohi nopeammin, kun pääsee syliin. Josta tullaankin herkullisen parisuhteen seuraavaan osioon, nimittäin syliin. Syli on maailman paras paikka. Se on sitä vauvasta mummovaariin. Toisen ihmisen sylissä maailman kaikki uhat muuttuvat mahdollisuudeksi, riidat rakasteluksi ja rumat sanat suuteluksi. Vaikka meillä onkin herkulliseksi parisuhteeksi nimeämässäni parisuhteessa vapaus tulla ja mennä ja pitää myös oma itsenäinen elämä ja persoona, niin me tiedämme, että meitä odottaa siellä jossain yhteisessä kotipesässä tai vastaavassa vastaanottava ja rakastava syli. Syli, jossa kahdesta ihmisestä voi tulla hetkellisesti yksi yhteinen lepo, turva tai orgasmi.

Me unohdamme leikin. Me olemme aikuisia, ei aikuisena enää leikitä. Elämästä tulee satunnaisen ajan kestävä suoritus. Tämä heijastuu parisuhteisiinkin. Parisuhteestakin tulee suoritus. Jos minä olisin elämässä siinä asemassa, että voisin antaa neuvoja ihmisille, joiden parisuhde ei enää niin sanotusti syki, niin sanoisin, että leikkikää enemmän. Älkää ottako niin vakavasti elämää, itseänne tai parisuhdettanne. Vakavuus tappaa lopulta parisuhteen, teidät itsenne ja lopulta koko elämän.

Onneksi en ole ihminen, joka voisi varsinkaan parisuhteen saralla neuvoa yhtään ketään. Jatkan silti pohdintojani.

Herkulliseen parisuhteeseen kuuluu leikki, musta huumori ja hulluttelu. Herkullisen parisuhteen seksi ei ole mekaaninen kolmenminuutin sisään-ulossuoritus, vaan seksikin on leikittelyä toisen ihmisen vartalolla ja yhteisillä ja omilla fantasioilla sekä mielikuvilla. Seksistä ei tule ongelma, vaan ongelmanratkaisu. Välillä sitä saattaa olla enemmän ja välillä vähemmän. Elämäntilanteet vaihtuvat. Samantekevää. Tärkeintä on molemmissa tapauksissa säilyttää kepeys ja leikki. Uskallan silti väittää, että mitä enemmän uskaltaa seksissä heittäytyä leikin maailmaan, sitä useimmin haluaa leikkiä.

Vakavan parisuhteen mittari on sen kestossa. Mitä pidempi suhde, sen vakavammin siihen on suhtauduttu. Pituutta pidetään jopa leveyttä tärkeämpänä. Elämänmittaisen parisuhteen suorittaneille pystytellään mielessä jopa patsaita. Siitäkin huolimatta, että se suhde on saattanut olla kuollut sisältä jo vuosikymmeniä. Sanon siitäkin huolimatta, vaikka vilpittömästi uskon siihenkin, että maailmassa saattaa olla muutamia useita vuosikymmeniä kestäneitä ihania suhteita niiden loputtomien kulissi- ja tapasuhteiden lisäksi.

Herkullisessa parisuhteessa ei parisuhteen mahdollista mittaa mietitä. Miksi miettiä tulevaa, kun on tämäkin päivä tässä rakastettavana. Jos me asetamme parisuhteelle jonkin aikatavoitteen, niin ei olla enää montaa askelta siitä, että tuon tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan rakkauden sijaan enemmän suorittamista. Ja kun suorittaminen pääsee etusijalle, parisuhteen syvä tasollinen alamäki on alkanut. Herkullisessa parisuhteessa sisältö voittaa raamit, reunat ja kulissit. Herkullinen parisuhde kantaa ja jos ei kanna, niin sen parisuhteen kantokyky ei ollut sen pidempi. Parisuhteen loppuahan kutsutaan eroksi. En tiedä miksi, sillä eihän kahden ihmisen tarvitse erota toisistaan parisuhteen loputtua. Siinähän loppuu vain kahden ihmisen välinen parisuhde. Ihmisenhän voi pitää silti elämässään mukana.

Älkääkä kuvitelko, että kuvittelisin, että parisuhteen pitäisi olla koko ajan iloista ja kuplivaa. Sitähän muutama teistä tulee aina minulle tämänkaltaisten tekstien jälkeen sanomaan. Kyllähän minä nelikymppisenä miehenkutaleena tiedän, että parisuhde on suurimmaksi osaksi marraskuinen räntäsateinen tiistai, jolloin lapsi on flunssassa ja tiskipöydällä lojuu asunnollinen likaisia astioita. Sitähän elämä on ja sitä sen kuuluukin olla. Arki on ihmisen parasta aikaa. Paitsi jos siitä arjesta tekee takakireää kärsimystä.

Sen minä silti kuvittelen, että on ihmisen asenteesta kiinni, että minkälaisessa tunnelmassa sitä arkeaan viettää. Sitä voi viettää vakavassa ja vittumaisessa tunnelmassa, jossa huoneen täyttää nalkuttavat ja mollaavat sanat. Mutta sitä voi viettää myös keveässä ja leikkisässä tunnelmassa, jossa nalkuttamisen ja mollaamisen sijaan huoneen täyttää arvostavat ja rakastettavat sanat. Mitä niihin tiskeihin marraskuisena räntäsateisena iltana tulee, niin ketä kiinnostaa tiskit, jos nurkan takana on herkullisia suudelmia tarjolla.

Ja ennen kaikkea, ketä kiinnostaa elää vakavassa parisuhteessa, jos on vaihtoehtona elää herkullisessa parisuhteessa.

Joten nauttikaa ihmiset vielä kun voitte, ei ole kuin tämä elämä aikaa. Melkoisen rajallinen määrä aikaa siis.

X