Havaintoja parisuhteesta

Ei kai me muita varten eletä

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Olen tekemässä jotain hävytöntä ja syntistä. Olen menossa kesällä naimisiin.

Avioliitto ei sinänsä ole syntinen kohta tässä vaan se, että olen jo kaksi kertaa eronnut. Jossakin on kai olemassa avioliiton kultainen sääntökirja, jossa sanotaan, että kahden kerran jälkeen olisi syytä luovuttaa. Minä en sellaista ole vain lukenut.

Saamassani viestissä toivottiin, että kukaan ei suostuisi enää vihkimään minua, koska suhtaudun halveksivasti avioliittoon, parisuhteeseen ja rakkauteen.

Eikä väärin naimisiin meneminen siihenkään jää. Emme ole nimittäin muuttamassa tulevan vaimoni kanssa samaan osoitteeseen avioitumisen jälkeen. Eihän niin voi naimisissa olla! Mikä avioliitto se sellainen on? Miksi on mentävä naimisiin? Oikeaan avioliittoon kuuluu arjen jakaminen toistensa kanssa eikä mikään satunnainen viikonloppukuhertelu. Ehkä sekin sääntö lukee samassa kirjassa, jota en ole lukenut.

On olemassa laatikkoihmisiä.

Laatikkoihmiset ovat ihmisiä, jotka ovat rakentaneet tai joiden päähän on rakennettu tiukkoja raameja koskien ihmisen elämää. He elävät elämäänsä kirjoittamaton sääntökirja edessään ja tilaisuuden sattuessa kohdalle, eivät emmi sanoa mielipidettään. Usein asioista, jotka heille ei edes kuulu ja josta he eivät mitään tiedä.

Laatikkoihmisille on olemassa yksi tapa rakastaa. Kaikki loput tavat ovat vääriä tapoja, joiden kimppuun on syytä hyökätä, koska ne aiheuttavat uhan omalle ajattelutavalle. Niin kuin hyökättiin ystäväni päälle, joka aviomies menehtyi traagisesti. Jossain vaiheessa leskeksi jäänyt nainen sattui rakastumaan, mutta eihän niin olisi saanut tehdä, koska on olemassa jokin laatikkoihmisten määrittelemä aika sille, milloin saa leskenä rakastua uuteen ihmiseen.

Liian aikainen rakastuminen ja elämässä eteenpäin meneminen aiheuttaa laatikkoihmisissä suunnatonta raivoa, koska eihän parisuhteen kultaista sääntökirjaa saa tuolla tavalla mennä rikkomaan.

Laatikossa on sinänsä ihan turvallista elää. Itse pidän enemmän laatikon ulkopuolisesta ajattelutavasta, koska laatikossa eläminen saattaa aiheuttaa ahtaanpaikankammoa. Voisihan sitä olla menemättä kesällä naimisiin, koska on avioliittoa kaksi kertaa onnistumatta kokeillut ja koska ei ole mahdollista muuttaa saman katon alle. Voisi alkaa kuunnella laatikkoihmisiä ja luovuttaa.

En silti tee sitä, sillä tiedättekö mitä? Ei ole olemassa yhtä parisuhteen kultaista sääntökirjaa. Niitä on niin monia kuin on parisuhteitakin. Minä kirjoitan tulevan vaimoni kanssa omaani. Siinä sääntökirjassa se ei ole merkityksellistä, että olemmeko olleet aiemmin naimisissa. Eikä sääntökirjassa ole merkityksellistä se, että asummeko samassa osoitteessa. Ei ole parisuhteen tunnusmerkki, että on sama katto.

Oikean parisuhteen tunnusmerkki on kahden ihmisen välisessä kosketuksessa. Se on samantekevää, onko kahden kosketuksen välissä ovi vai kahden kaupungin erottava maantie, jos kosketusta ei ole. Toisen sylissä voi tottua olemaan, vaikka se syli ei joka ilta ole saatavilla. Siihen taas ei pidä koskaan tottua, että syliin ei pääse, vaikka se sijaitsisi samassa huoneessa.

Miksi on mentävä taas naimisiin? Siksi, että rakastan ihmistäni. Pitääkö siihen olla jokin parempi syy?

X