Havaintoja parisuhteesta

Ei ole koskaan liian myöhäistä hankkia onnellinen parisuhde

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Heräätkö aamuihin, joihin sinä haluat herätä? Herääkö viereltäsi ihminen, jonka kylkeen haluat painautua ja jota haluat suudella? Vai heräätkö ihmisen viereen, jonka vierestä olet vain tottunut heräämään ja jonka vierestä herääminen ei aiheuta juuri mitään tunteita? Nukkuuko vieressäsi ihminen, joka lähinnä jakaa sinun kanssasi arjen, lapset ja asuntolainan?

Heräätkö sinä aamuihin, jolloin viereltäsi heräävä ihminen tulee sinua lähelle, painautuen sinuun kiinni? Heräätkö aamuihin, jolloin viereltäsi heräävä ihminen sanoo sinulle jotain kaunista ja koet olevasi rakastettu? Vai nukkuuko vierelläsi ihminen, joka suhtautuu välinpitämättömästi ajatellen, että pelkkä arjen jakaminen riittää?

Minä uskon elämän pienuuteen. Siihen, että mitä vähemmän tilaa, sitä enemmän tunnetta. Pienet kyläkaupat ovat ajatuksellisesti paljon sympaattisempia kuin helvetilliset automarketit. Pieni tila, suurempi tunne. Seksissä suurin osa tapahtuu ihmisen aivoissa. Toimintaa edeltää aivojen aktivoituminen. Parisuhteessa suurin osa tapahtuu ajatuksissa. Jos parisuhteen ympäriltä riisuu kaiken turhan, niin jäljelle jää parisuhteen pehmein ydin, toisen ihmisen läheisyys. Toisen ihmisen läheisyydestä alkaa parisuhde ja kaikki mitä sen ympärille aletaan rakentaa on parisuhteen kannalta epäolennaista ja jopa tuhoavaa. Ollaan parisuhteen kyläkaupassa, jossa tiskin takana seisoo sympaattinen myyjä vanhan veivattavan kassakoneen kanssa. Ilmassa leijuu vastakeitetyn kahvin tuoksu ja seinissä väreilee levollisuus.

Parisuhde on kuin rakennus. Jos perustukset eivät ole kunnossa, niin ei se pelkällä kauniilla sisustuksella pitkälle kanna.

Mitä tapahtuu kohtaamisen jälkeen? Viivytellään muutama vuosi parisuhteen kyläkaupassa. Viihteeksi riittää kumppanin silmät ja yhteiseksi harrastukseksi jokapäiväinen seksi. Seuraavina vuosina pienuus alkaa ahdistaa. Seinät alkavat kaatua päälle ja kyläkaupan valikoima on auttamatta liian suppea. Aletaan yhdessä laajentamaan parisuhteen kokoa. Hankitaan taloon lisää huoneita, pihaan lisää autoja ja huoneisiin lisää huonekaluja. Viihteeksi tarvitaan viidenkymmenen tuuman televisio ja yhteiseksi harrastukseksi kuntosalikortit eri saleille. Talossa alkaa olla niin paljon huoneita, että kumppania ei sieltä edes löydä. Ollaan parisuhteen automarketissa, jossa pitkien ankeiden käytävien päästä alkavat uudet pitkät käytävät. Ilmassa leijuu pohjaanpalaneen parisuhteen tuoksu ja seinillä väreilee levottomuus.

Kyläkaupat ovat kuolleet sukupuuttoon. Iso tila jyrää pienemmät tilat alleen. Ihmiset alkavat ottaa sen totuutena. Pakko olla isoa. Pieni ei riitä. Pakko olla valikoimaa. Pakko olla enemmän. Parisuhteessa pieni ei riitä. On oltava puitteet. On oltava raamit. On tarjottava kolmen lajin illallinen tuttavapariskunnalle. Pitää matkustaa entistä kauemmaksi. Pitää olla koko ajan menossa.  Mitä enemmän maailma on auki, sitä enemmän ovia on avoinna. Mitä pidempiä on automarketin käytävät, sitä pienemmäksi ihminen tuntee itsensä. Ilmassa ei leiju vastakeitetyn kahvin tuoksu, vaan älypuhelimien jatkuva piipitys. Elämän kello kulkee kohti kuolemaa ja kuoleman saapuessa jäljelle jää kasa tyhjiksi rakennettuja huoneita ja rikottuja ihmissuhteita.

Oletko sinä nyt yksin siinä sängyssä, jossa sinun vierelläsi makaa tuntemattomaksi käynyt ihminen, johon sinä monia vuosia sitten palavasti rakastuit? Oletteko hukanneet tunteen? Eikö se pysytytkään perässänne, kun yrititte juosta onnea kiinni, vaikka se olisi ollut saatavilla pysähtymällä? Miksi pitää juosta, kun sinulla on jo enemmän kuin monella muulla tulee olemaan koskaan? Katso, mihin se on johtanut. Olette menettäneet sen kaikkein tärkeimmän. Tunteen pienestä tilasta ja rakkaudesta, joka pysyy juoksematta paikallaan. Et sinä ole onnellinen, vaikka olet yltäkylläisyyden ympäröimänä. Miksi olisit, kun sinulta puuttuu siitä koko sisältö?

Kaksi vaihtoehtoa.

Jos sinä et enää tunne mitään rakastasi kohtaan, niin erotkaa. Pysymällä yhdessä jonkun muun vuoksi kuin rakkauden, te olette rakkauden väärinkäyttäjiä. Jos ette halua erota, niin herätkää aamuihin yhdessä, kulkekaa se pieni matka sängyn keskelle, kohdatkaa toisenne, lopettakaa haaskaamasta rakkautta ja saatana rakastelkaa toisianne, koska teillä on siinä käsienne ulottuvilla kaikki maailman puitteet olemassa.

Psykologi Ben Furman on kirjoittanut kirjan ”Ei ole koskaan liian myöhäistä hankkia onnellista lapsuutta.” Samoin on parisuhteen laita:

Ei ole koskaan liian myöhäistä hankkia onnellinen parisuhde.

Kaksi vaihtoehtoa.

Rakastamalla tai eroamalla. Tai voitte te tuohon ikuiseen välitilaan jäädä huijaamaan toisianne ja väärinkäyttämään rakkautta. Omapahan on elämänne.

 

X