Havaintoja parisuhteesta

Ei puolison tarvitse olla paras ystäväsi

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Oletteko miettineet koskaan sitä, että kuinka paljon me vaadimme puolisoiltamme? Hänen pitää olla kumppanimme, rakastettumme, paras ystävämme, turvamme, tukemme, rakastajamme, keskustelukumppanimme ja mitä kaikkea muuta.

Siinä vain on sellainen pieni ongelma, että harva meistä kykenee tuohon kaikkeen. Se on liikaa vaadittu.

Sitä vastoin lähes jokainen meistä pystyy joihinkin vaadituista ja jos kykenee vastaamaan muutamiinkin rakkaansa tarpeista, niin se on jo paljon annettu ja paljon saatu. Siksi olisikin hyvä pohtia asiaa siltä kulmalta, että mitä puolisoltaan saa kuin mitä häneltä jää saamatta. Toisin sanoen, enemmän arvostuksen kuin arvostelun kautta.

Sillä se on jo lähtökohtaisesti epärealistinen ja kohtuuton vaatimus odottaa, että yksi ihminen voi täyttää toisen ihmisen kaikki tarpeet. Esimerkkinä, että ihanan rakastelun jälkeen haluaa vielä sen perään syvällisen keskustelutuokion. Eikö se ihana seksuaalisen tarpeiden tyydyttäminen tässä kohtaa riittäisi?

Koska miksi käyttää vain yhtä ihmistä omiin tarkoitusperiin ja tarpeidensa tyydyttämiseen? Miksi puolison edes pitäisi olla paras ystäväsi? Tunnen monia ihmisiä, jotka esimerkiksi hakevat tarvitsemansa syvälliset keskustelut muualta kuin puolisoltaan, koska keskustelukemia toimii jonkun muun kanssa paremmin kuin puolison kanssa. Puoliso täyttää sitten niitä muita tarpeita.

Luen usein ihmisten viesteistä tietyn turhautumisen siihen, että puoliso ei olekaan kykeneväinen kaikkeen mihin toivoisi hänen olevan. Toinen on pettynyt siihen, että puolison kanssa ei voi käydä polveilevia keskusteluja itselle kiinnostavista aiheista, kun taas toinen on pettynyt siihen, että jää paitsi tarvittavasta tunteesta turvasta ja suojasta, koska puoliso on itse turvaton ja suojaton.

On kai niitä sellaisiakin pareja, että kaksi ihmistä saavat aivan kaiken tarvitsemansa toiselta ja puoliso on rakastetun lisäksi paras ystävä, jonka kanssa voi puhua ja jakaa aivan kaikki asiansa. On myös ihmisiä, jotka vaativat sitä, että puolison kanssa pitää voida puhua aivan kaikesta asioista ja varsinkin jakaa hänen kanssaan aivan kaikki. Moni kokee siitä myös ahdistusta, sillä sen ei pitäisi olla mitenkään itsestään selvyys, että ihmisen on pakko jakaa puolisolleen aivan kaikki. Sitä ei pitäisi edes vaatia keneltäkään.

Minun maailmankuvassani liittyen parisuhteisiin on hyvä asia se, että kaikki munat eivät ole pakotetusti samassa korissa. En tietenkään vastusta ajatusta jos on vierelleen löytänyt upean rakastajan ja samalla mitä mainioimman keskustelijan, jonka kanssa voi käydä polveilevia syvällisiä keskusteluja monista eri aiheista, mutta sen ei pidä olla mikään alkumääre.

Rakastelun ulkoistamiseen moni ei tietenkään lähde, mutta keskustelun ulkoistamisen ei edes pitäisi olla ongelma kenellekään. Toisin sanoen, minun maailmankuvaani ei kuulu sellainen vangitseminen, että halutessaan voisi olla parisuhteen ulkopuolinen läheinen ystävä, jonka kanssa täyttäisi niitä tarveaukkoja, jotka jäävät puolisonsa kanssa täyttämättä. Kuten tietämässäni esimerkkitapauksessa, jossa kahden ihmisen välinen parisuhde on kaunis ja toimiva, mutta molemmilla on parisuhteensa ulkopuolella ystävä tai ystäviä, joiden kanssa voi saada täyttymystä jollekin sellaiselle, joka jää oman puolison kanssa täyttämättä.

Kyseisessä tapauksessa ystävä tai ystävät ovat vieläpä eri sukupuolta, joka mustasukkaisimmissa ihmisversoissa aiheuttaa jo pientä kauhupuistatusta, mutta kun ystävyys tai ylipäätään ihmisyyden ei koskaan pitäisi perustua ihmisten sukupuoliin. Kyseisessä parisuhteessa on aivan hyväksyttyä ja sallittua viettää vastakkaisen sukupuolen kanssa iltaa esimerkiksi sellaisten asioiden keskustelun merkeissä, joista ei keskustelu oikein puolison kanssa lähde.

Haluan vielä selventää sanomaani kertomalla lisää esimerkkipariskunnasta. Toinen heistä on intohimoinen visailujen ystävä ja tykkää käydä pubivisoissa. Hänen puolisonsa taas ei ole yhtään innostunut visoista eikä pubeista, mutta on äärimmäisen kiinnostunut keskustelemaan ehkä koulutuksensakin vuoksi taiteesta, kulttuurista ja yhteiskunnasta, joista taas hänen puolisonsa ei niin ole kiinnostunut syvällisesti keskustelemaa.

Vaihtoehtona olisi roikkua väkisin puolison kiinnostuksen mukana tai sitten luopua kiinnostuksen kohteesta parisuhteen alttarilla. Molemmat vaihtoehdot hyvin paskoja vaihtoehtoja elämän mielekkyyden ja oman mielenterveyden kannalta ja ennen kaikkea onnellisen parisuhteen kannalta, sillä harvoin omista asioista luopuminen vaikuttaa parisuhteeseen positiivisella tavalla.

Paras vaihtoehto on ulkoistaa kiinnostuksen aiheet toisiin ihmisiin. Tässä tapauksessa parisuhteen miesosapuolella on naispuolinen ystävä, jonka kanssa hän viettää säännöllisesti pubivisailtoja, no ei tässä korona-aikaan, mutta normaalissa elämässä ja parisuhteen naisosapuolella on miespuolinen keskusteluystävä, jonka kanssa hän viettää säännöllisesti keskusteluiltoja. Kaikki voittavat ja siinä sivussa heidän yhteinen parisuhteensa voittaa, sillä molemmat voivat ihmisinä paremmin kun saavat toteuttaa intohimojaan, vaikka intohimon toteuttamisen mahdollistaja ei tässä tapauksessa olekaan oma puoliso.

En edes tiedä, että mistä alun perin on lähtenyt ajatus siitä, että yhden ihmisen eli oman puolison pitäisi täyttää toisen ihmisen jokainen tarve? Mistä niinkin epärealistinen ajatus on saanut alkunsa? Eihän kai ole olemassa niin täydellistä vastaparia itselle, joka omaisi samat kiinnostuksen ja intohimon aiheet ja sellaista ihmistä ei varsinkaan pitäisi olla, joka kieltää kiinnostuksen ja intohimojen aiheiden toteuttamisen viitaten parisuhteeseen, jossa kaikki pitäisi jakaa vain yhden ihmisen kanssa. Sellainen tuntuu ajatuksena enemmän kahleelta kuin rakkaudelta.

Palataan lähtöajatukseen. Puolisosi tyydyttää monia sinun tarpeitasi parisuhteenne aikana, koska miksi muuten olisitte edes yhdessä, jos hän ei mitään täytä? Kaikkia hän ei pysty eikä kykene täyttämään, vaikka kuinka toivoisit ja vaatisit. Sinulla on täysi vapaus ja oikeus täyttää tarpeesi muiden ihmisten kuin puolisosi kanssa. Yhteinen aika on äärimmäisen tärkeää, mutta aivan yhtä tärkeää on erikseen vietetty aika.

Sitten vain yhteisiä sääntöjä muodostamaan, jotka palvelevat teitä molempia ja jotka ovat oikeasti yhdessä sovitut.

Kaikkia munia ei kannata ihmissuhteissakaan pitää samassa korissa, sillä jos kori syystä tai toisesta hukkuu, niin yhtään munaa ei jää jäljelle.

X