Ei riippuvuudesta, vaan silkasta rakkaudesta

Havahtuminen lähti liikkeelle yhdestä pienestä kommentista humoristisen päivitykseni perässä. Kommentissa annettiin olettaa, että vielä tässä ajassa on olemassa avioliitto, jossa mies päättää yksin perheen rahankäytöstä. Avioliitto, jossa miehellä on taloudellinen valta käsissään ja jossa mies määrittelee sen, mikä on taloudellisesti tarpeellista ja mikä ei ole tarpeellista. Antaa vaimolle taskurahaa, jos vaimo osaa perustella sen, mitä aikoo saamillaan almuilla tehdä.

Paluu menneisyyteen.

Pidän historiasta ja rakastan sosiologiaa. Minusta on äärimmäisen kiehtovaa tutustua arvoihin, jota yhteiskunnassamme on ollut menneinä vuosikymmeninä. Samalla koen äärimmäistä helpotusta siitä, että yhteiskuntamme arvopohja on muuttunut koko ajan parempaan suuntaan, vaikka joissakin asioissa tuleekin hetkellistä takapakkia. Suurinta helpotusta tunnen siitä, että avioliitto ja parisuhde ei perustu enää taloudelliselle riippuvuudelle eikä oletetuille sukupuolirooleille, vaan vapaudelle ja rakkaudelle.

Ei meidän tarvitse mennä montaakaan vuosikymmentä taaksepäin, jolloin perhe-elämä koostui työssä käyvästä miehestä ja kotia ja lapsia hoitavasta naisesta. Mies toi perheelle leivän kotiin ja nainen jatkojalosti sen perheelleen syötäväksi. Avioeroja ei juuri tullut, koska rakkauden lisäksi ja usein sen sijaan avioliittoa piti yllä taloudellinen riippuvuus. Yhteiskunta oli rakennettu niin, että naisella ei juuri ollut taloudellista turvaa lähteä huonosta avioliitosta. Liian usein avioliitto oli vapauden sijaan silkkaa pakkoa.

Onneksi nykyään kaikki on toisin. Naiset ovat aikoja sitten lähteneet hellan edestä työelämään toteuttamaan omia tarpeitaan, tavoitteitaan ja unelmiaan. Nainen ei ole enää taloudellisesti riippuvainen parisuhteessaan, joka on merkittävästi helpottanut naisen irrottautumista hänelle mahdollisesti haitallisesta parisuhteesta. Ilman pelkoa siitä, että joutuu eron jälkeen syviin taloudellisiin vaikeuksiin. Parisuhteista pitääkin tänä päivänä pystyssä rakkaus eikä riippuvuus ja se on mahtava edistysaskel onnellisimmille parisuhteille.

Tämä kehitys on näkynyt myös tilastoissa, jotka kertovat, että kaikista avioeroista suurin osa on naisen aloitteesta. Konservatiivisesta kulmasta kuulee usein sanottavan, että se johtuu siitä, että mihinkään ei olla enää tyytyväisiä ja ihmiset eroavat liian helposti. Se ei ole totta, vaan naiset uskaltavat olla avioeroissa aloitteellisia, koska heidän ei enää tarvitse pakolla olla avioliitossa, joka ei anna heille mitään.

Samasta konservatiivisesta kulmasta kuulee myös naisten syyllistämistä siitä, että syntyvyys on Suomessa ennätysalhaisella tasolla ja naisia kehotetaan lopettamaan itsekkyys ja palata takaisin synnyttäjän rooliinsa. Sen lisäksi aivan liian moni nainen kokee tulevansa syyllistetyksi siitä, että palaa töihin muka liian aikaisin lapsen syntymän jälkeen, koska lapsihan menee pilalle, jos lapsen laittaa päiväkotiin ennen kuin lapsi täyttää kolme. Huono äiti on sellainen äiti, joka ei ole kotona pienen lapsensa kanssa ja joka haluaa palata nopeasti työelämään mukaan. Onneksi naiset eivät kuuntele heitä syyllistäviä ihmisiä, vaan tekevät ratkaisunsa ihan itse. Naisen kun ei tarvitse kysyä keneltäkään lupaa tehdä töitä. Hyvään vanhemmuuteen se ei vaikuta yhtään millään tavalla. Vanhemmuus mitataan ihan jossain muualla kuin äidin halussa tehdä töitä.

Yhteiskunta kehittyy ja arvot muuttuvat. Se on tilastollinen fakta, että mitä korkeammin koulutetusta naisesta on kyse, sitä pienempi on hänen synnytettyjen lastensa määrä ja mitä vähemmän koulutetusta naisesta on kyse, sitä suurempi on hänen synnytettyjen lastensa määrä. Sitä paitsi, jos nainen ei halua synnyttää lasta, niin nainen ei sitten halua synnyttää lasta. Eikä hän sen vuoksi ole yhtään sen itsekkäämpi kuin nainen, joka lapsia haluaa.

Yksi parisuhteen tärkeimpiä onnellisuuden elementtejä on riippumattomuus toisesta ihmisestä. Tämä takaa sen, että parisuhteessa ollaan oikeasta syystä eli rakkaudesta ja aidosta halusta vanheta yhdessä rakastamansa ihmisen kanssa. Ei se ole kenenkään edun mukaista olla parisuhteessa siksi, koska siinä on vain pakko olla. Siksi yhteiskunnan yksi suurimpia tehtäviä on tehdä töitä ehdottoman tasa-arvon puolesta ja kehittää yhteiskuntaa siihen suuntaan, että jokaisella on mahdollisuus mennä perheen pikkulapsiaikanakin halutessaan töihin.

Tämä on se syy, miksi kavahdin päivitykseeni tullutta kommenttia, jossa nainen ilmoitti, että mies lähtee hänen mukaansa shoppailemaan, jotta mies näkee, mitä hänen rahoillaan oikein ostetaan. Enkä minä heitä tästä sormella halua osoittaa. Jos tämä on heidän yhteinen halunsa ja päätös elää avioliitossa, jossa toinen ihminen määrittelee molempien rahan käyttämisen, niin suotakoon se heille. Jos se siis on molempien tahto. Minulle se on äärimmäisen vierasta jo senkin vuoksi, että lähestulkoon kaikki puolisoni ovat tienanneet minua paremmin ja minulle ei edellä mainittu tapa ole koskaan ollut edes olemassa. Sotii omia arvojani vastaan.

Yhteiskunnallinen arvomaailma ei saa koskaan palata tuohon konservatiiviseen vanhaan, koska siinä mallissa tasa-arvo on vain sana, jolla ei ole mitään tarkoitusta. Minun ihanneyhteiskunnassani jokaisella ihmisellä on vapaus toteuttaa haaveensa ja siinä mallissa kaikki perustuu vapauteen, vapaaehtoisuuteen ja rakkauteen.

Ennen kaikkea rakkauteen.