Havaintoja parisuhteesta

Ei siinä ole mitään väärää ihastua muihinkin ihmisiin

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Pitkässä parisuhteessa oleva ihminen, joka sanoo, että ei ole koskaan ihastunut toiseen ihmiseen parisuhteensa aikana, valehtelee.

Hän valehtelee ennen kaikkea itselleen, koska pitää ihastumista moraalisesti vääränä ja ajatusta ihastumisesta hävettävänä ja tuomittavana. Tietenkin hän pitää, sillä meille on luotu parisuhteesta kuva, jossa kaksi toisiinsa rakastunutta ja sitoutunutta ihmistä elää romanttista elämää keskenään mahdollisimman pienessä tilassa.

Kuvana se onkin kaunis ja siihen on hyvä parisuhteessaan pyrkiä, sillä miksi olla parisuhteessa, joka ei tunnu enää yhtään missään ja jossa rakkauden on korvannut vain tapa olla yhdessä. Se ulkoapäin meille tuputettu ajatus, että yhdessä ollaan, vaikka sitten ikenet verillä.

Mitä tarkoittaa ihastuminen?

Ihastuminen on merkki elämisestä. Kuten eräs suhteessa oleva naispuolinen ystäväni on sanonut, että hän ihastuu lähes päivittäin johonkin ihmiseen. Se voi olla kaupungilla ohikävelevä ihminen, kaupan kassalla kauniisti palveleva tai hymyilevä ihminen, mies, nainen, jotain siltä väliltä.

Voi ihastua tuntemattoman ihmiseen tapaan käyttäytyä, hymyillä, kävellä tai ihan mitä tahansa. Se ei tarkoita sitä, että omassa suhteessa on jotain vialla tai että on huono ja moraaliton ihminen. Se kertoo siitä, että osaa kääntää katseensa hyvää ja kaunista kohti eikä koe, että on niin sidottu elämässään, että pieni viaton hetkessä tapahtuva ihastuminen ei edes olisi sallittua.

Se olisi elämän kieltämistä.

Ihastuminen mielletään usein johonkin ihastumista suuremmaksi tapahtumaksi. Se ei tarkoita sitä, että olisi heittämässä aikaisempaa suhdetta roskiin ja se ei tarkoita sitä, että kyseessä olisi jotain romanttista tai seksuaalista. Tosin ei siinäkään ole mitään pahaa, että kokee ohikiitäviä seksuaalisia tunteita jotain toista ihmistä kohtaan.

Väitän jopa, että ihminen, joka kieltää nämä tunteet itseltään, on valheellisuutensa vuoksi lopulta alttiimpi pettämään kuin ihminen, joka antaa tunteillensa luvan.

Tämä kaikki vaatii perusteluita. Jos elää parisuhteessa, jossa pieni viaton ihastuminekin on kiellettyä tai jossa mustasukkaisuus ylittää rajan, jossa jopa toisen ihmisen tunteita aletaan kiinnittää patteriin kiinni, niin lopputulemana on ennen pitkään tunne tukehtumisesta. Ihminen on pakotettu hänelle itselleen luonnottomaan tapaan toteuttaa itseään ja olla oma itsensä. Häneltä on riistetty vapaus omiin tunteisiinsa. Se ei voi johtaa mihinkään hyvään.

Miettikääpä tätä vallitsevaa tilannettamme. Me olemme olleet pakotettuja pysyttelemään todella pienessä tilassa, koska koronan vuoksi maailma on ollut suljettuna kirjastoja myöten. Me elämme elämää, jossa vapaus määritellään muualta käsin, mutta mitä tapahtuu ihmiselle siinä vaiheessa, kun liian ahtaan ympäristön ovet avataan selkosen selälleen. Pahimmillaan ihmiselle käy kuten lehmille, jotka päästetään pitkän vangittuna olleen talven jälkeen kesälaitumelle. Vapauden huuma on melkoisen näkyvää.

Sama suljettuna olemisen ahdistus purkautuu ihmisestä, joka elää liian suljetussa parisuhteessa, kun hän pääsee hetkeksi vapaaksi. Toiset pystyvät hallitsemaan itsensä toki sitten paremmin kuin toiset, mutta eivät hekään, jotka eivät pysty hallitsemaan itseään ole moraalittomia ja pahoja ihmisiä. He ovat ihmisiä, jotka ovat eläneet itselle sopimatonta elämää.

Ihmiselle, jolle vapaus on jokapäiväistä ja sallittua, ei käy niin, koska ei tule mitään pitkän vankeuden tuomaa hetkellistä vapauden tunnetta, koska vapauden tunne on sallittu jokaisessa hetkessä. Se vapauttaa ihmisen katsomaan kohti kauneutta. Ja vaikka se kaikkein kaunein herääkin siinä ihan viereltä, niin se tarkoita sitä, etteikö ihmisen katse saisi kohdistua kaikkeen muuhunkin kauniiseen, sillä katse ei ole häneltä pois, jonka katseeseen on halunnut jäädä iäksi kiinni.

Siksi tuntuisi kummalliselta kieltää puolisoltani katsomaan ihailevasti muitakin ihmisiä ja siinä sivussa kieltää lupa ihastua, joskaan se minun lupaani edes tarvitsee. Mikä minä olen määrittelemään toisen ihmisen tunteita? Koska ei se ihastuminen tarkoita sitä, että asemani hänen rakkaanaan olisi millään tasolla uhattuna. Minun epävarmuuteni ja itsetunnottomuuteni ei saa olla esteenä toisen ihmisen vapaudelle ja elämälle.

Kun ihminen ei ole sidottu liian lyhyeen naruun, hänelle ei tule hetkellistä vapauden huumaa, jonka aikana hän tulee säntäilleeksi aitojen väärille puolillekin. Sitä ei tule, jos vapaus on itsestään selvää ja sitä ei ole kahlittu liian pieneen tilaan.

Minä olen sitä mieltä, että antakaa katseittenne, aistienne ja elämänne viedä teitä kauneutta kohti. Siinä ei ole mitään pahaa, jos huomaa ihastuneensa itselleen tuntemattoman ihmisen hymyyn tai tyyliin kävellä. Siinä ei ole mitään pahaa, jos viattomasti hymyilee tai flirttailee itselle tuntemattoman ihmisen kanssa. Kokemuksiaan voi vaikka sitten vaihtaa ihmisensä kanssa, jonka kauniiseen katseeseen haluaa jäädä iäksi kiinni.

Jonka jälkeen nukahtaa hänen kanssaan lusikkaan yhden kauniin päivän jäljiltä.

Lue myös

X