”Eikös se oo hyvä et se bootycall on oma puoliso?”

”Mä olen siis vaan bootycall, sä ajat auton pihaan, panet mun kanssa ja lähdet kauppaan”. Mies huuteli tänään olkkarista kiskoessaan vaatteita päälle.

”Eikös se oo hyvä et se bootycall on oma puoliso?” Huikkasin vastaan ja lähdin sinne kauppaan.

Olemme parikymppisestä jo pitkään yhdessä ollut pariskunta. Toistemme ensimmäiset ja ainoat. Ensimmäinen kerta oli juuri niin kömpelöä säätöä teknisesti kuin odottaa saattaa, takana oli kuitenkin tutustumista siihen mistä toinen tykkää, mihin koskea, mistä toinen kiihottuu. Hyvä eka kerta.

Vuosien aikana homma on hiotunut hyvällä tavalla. Olemme uskaltaneet puhua asioista, sanoa senkin jos kosketus ei tunnu hyvältä ja miten tehdä toisin.

Välillä on ollut raskasta, pikkulapsiarjen keskellä sen muistaminen, että olemme parisuhteessa on vaatinut hidastamista, asioiden uudestaan aloittamista.

Lasten saamisen jälkeen on ollut ilo huomata, että seksi kehittyy. Miehelleni oli iloinen yllätys kun yhtäkkiä aloin saada orgasmeja yhdynnässä.

Nykyään lasten pikkuhiljaa kasvaessa keskustelemme siitä mitä haluamme seksiltä. Toisiamme se on selvää, mutta mietimme haluammeko avoimempaa suhdetta. Minun suuntautuminen myös naisiin ei haittaa miestäni, enemmänkin häntä kiehtoo mahdollisuus kolmanteen pyörään. Seksuaalisesti mieheni täyttää tarpeeni ja minä toivottavasti hänen, kyse meidän kohdalla on uteliaisuudesta koittaa uusia asioita.

Seksi on meille aikuisten leikkiä, nautintoa. Maailman paras tunne on töistä lähtiessä kun tietää,että kotona odottaa se bootycall.”