”Elämä ei muutu, jos itse ei muutu”

”Olen keski-ikäinen nainen, jonka maailma kirkastui pari kuukautta sitten.

Olen viimeiset 15 vuotta, enemmänkin, elänyt väsymyksen ja turtuneisuuden sumussa. Kuvitellut, rakkaus ja läheisyys ei ole mua varten. Elänyt kuolleessa parisuhteessa. Tehnyt robottimaisesti asioita ja pärjännyt päivästä, viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen. Ei ole ollut voimia muuttaa asioita. On ollut uupumusta, liikaa viinin lipitystä, yksinäisyyttä suhteessa ja toisia naisia. Syitä tilanteeseen molemmissa. Se siitä.

Pari kuukautta sitten tapasin yössä miehen, joka sytytti mut palamaan. Vietimme yön yhdessä. En halunnut vaihtaa yhteystietoja, koska ajattelin, etten pysty rinnakkaissuhteeseen, vaikka oma liitto on jo kauan sitten kuollut.

Nyt kadun sitä joka päivä. Pelkkä hänen ajattelu saa sykkeen nousuun ja mahlani virtaamaan. Hänen kosketus, joka tuntui höyhenen hipaisulta ja se hellyys, jota ilman olen niin pitkään elänyt. Tunsin itseni varkaaksi, kun häntä koskin ja miten ihanalta se tuntuikaan.

Hän avasi padot ja nyt näen taas valoa ympärillä ja tiedän, elän rakkautta varten. Jos häntä en enää koskaan viereeni saisikaan, on minua varten joku toinen odottamassa.

Vieläkin pää pilvissä tallaan katuja, kuuntelen kuulokkeista Pointer Sistersin ”Slow Hand” iä ja tajuan, hänet päästin käsistäni.
En tiedä, oliko kohtalo joka hänet luokseni toi hetkeksi, mutta mun kroppa huutaa universumille, tuo takas.

Elämäni on muuttunut valoisaksi, värikkääksi ja olen ottamassa oman kohtaloni jälleen haltuun. Elämä ei muutu, jos itse ei muutu.

Onko väärin, jos tanssii ja laulaa, edes vähän, keskellä aamuruuhkaa? Niin hyvältä tuntuu.

Ihanaa, kun jaksat meitä keski-ikäisiäkin naisia. Mulla on tarve oppia uutta ja avartaa omaa ajattelua, siksi kirjoituksesi on mulle arvokkaita.”